Tulihan annettua tukkapöllyä alle 2 veelle...

Menehän itsekkin nukkumaan. Huomenna on taas päivä uus.

Minulla oli sunnuntai-iltapäivänä ihan hirveä päänsärky ja mies oli tietenkin poissa kotoa. Reilun kahden vuoden vanhat kaksoseni olivat oikein villillä ja jopa rasittavalla tuulella. Äitiä ei uskottu missään asiassa, ei missään! Lopulta hermostuin totaalisesti ja sieppasin tyttöä haivenista. Sama juttu pojalle. Tyttö alkoi huutaa, mutta poika ei ollut moksiskaan.



Kyllä oli itsellä hirveä olo tapahtuneen jälkeen. Vaikka miten yritin laskea sataan, tuhanteen ja miljoonaan, niin ohimoilla jyskyttävä jysäri ja lasten riehuminen saivat näköjään kilahtamaan tämänkin äidin. Soittakaa lastensuojeluviranomaisille!

meitä on kuule paljon. täällä vaan hymistellään että ei meillä vaan ikinä, ja kaikilla melkein se kilahdus tulee, toisilla paljon pahempanakin.

eli siis uhmaa ja tappelua ja rajojen kokeilua viimeisen päälle. muta onneks se meni ohi. kiellettiin monta monta kertaa ja sanoin vielä, että kohta äiti nappaa tukasta ja sitten yhä kokeili,niin tehtävä se oli ja meni jakeluun, että äiti ei vain varoittele. kun oikeestihan esim riehumiselle pit' äisi riittää yksi kilto, ei niin että sanotaan 100 kertaa ei ei ei ei ....

En ole siitä ylpeä, en sano, että niin on hyvä tehdä, en suosittele kenellekään.



Mutta olen ihminen, kuten ap ja monet muutkin ihmiset. Yritetään toimia parhaalla mahdollisella tavalla! Ja yritetään välttää tukistamista jatkossa. Mutta ollaan myös armollisia itselle. Kuten tuossa aiemmin joku jo sanoi, nyt nukkumaan, huomenna on uusi päivä.

Ikävä kyllä, joudun antamaan näpeille kun väänteleevät hellan nappeja, pureevat toisiaan, rumppaavat stereoita aina vaan ja uudestaan, jaksaavatkin mokomat = )

Viime keväänä yritin pukea täysillä karjuvalle tytölleni (joka oli silloin vajaa 2-v.) lapasia käteen ja aina hän vain riisui ne pois. Tätä oli jo edeltänyt muiden vaatteiden pukemisenvastustusshow ja olin jo ihan kilahduspisteessä. Kun tyttö noin viidennen kerran veti kätensä pois lapasta laittaessani sähähdin että nyt se käsi tänne ja vedin sen nipistysotteella eteeni ja laitoin lapasen käteen. Kun sitten lapanen pysyi kädessä ja matka pääsi jatkumaan (oltiin siis kotimatkalle lähdössä) tyttö sanoi että sattuu... (Oli vielä melkein ensimmäinen sana.) Kotona katsoin kättä: siinä oli kynnenjäljet ja mustelma. Mulle tuli niin kamala olo että mietin jo lastensuojeluviranomaisille soittamista, että tulkaa pelastamaan tuo lapsiparka täältä. Kynnenjäljistä ei tullut verta, mutta vieläkin niiden jäljiltä on arvet, vaikka aikaa on kohta kulunut vuosi. :(



Pari kertaa olen vastaavalla tavalla menettänyt hermoni ja antanut tukkapöllyä. Viime kerrasta on kyllä jo yli puoli vuotta pitkälti. Nyt olen oppinut pitämään hermoni kurissa ja tunnistan milloin alkaa kilahdusvaara olla liian suuri - silloin poistun muualle tai alan laskea sataan - ja hoen mielessäni että älä kilahda.



Mutta kyllä omatunto soimaa vieläkin tosta viimekeväisestä, todella paljon. Joskus kun tyttö nukkuu katselen häntä ja mietin että mahtaako hän muistaa tuon tapauksen ja onko mulla edes oikeutta pyytää tuota anteeksi. (Olen pyytänyt kymmeniä kertoja, heti silloin kun tilanne rauhoittui ja sitten hiljaa mielessäni kerta toisensa jälkeen. :' ( ) Pelottaa että sitä voikin suuttua niin paljon - ja vielä pienelle lapselle.



Tulihan tunnustettua.



T. rikollinen äiti

Minkä ihmeen takia niitä kakaroita pitää vääntää, jos ei rahkeet riitä kasvattamiseen? Toivottavasti älyätte nykyisin käyttä ehkäisyä.

Vierailija:

Minkä ihmeen takia niitä kakaroita pitää vääntää, jos ei rahkeet riitä kasvattamiseen? Toivottavasti älyätte nykyisin käyttä ehkäisyä.

Ja hyvä että kadutte sitä ja tunnette siitä huonoa omaatuntoa.

Ei kukaan ole täydellinen äiti.

Pääasia ettei kukaan tarkoituksellisesti vahingoittaisi lastaan saadakseen siitä itselleen nautintoa. Jotkut vanhemmat polttavat tukkapöllyssä irronneita hiustukkoja lapsen kasvojen edessä sanoen " katso, tässä sinä palat! Kaikki on niin suhteellista. Jokainen teistä varmasti tekee parhaansa ollakseen hyvä äiti.

Väkivaltaa on myös tukasta vetäminen,pepulle lyöminen.Vastustan väkivaltaa ja myös lapseen kohdistuvaa uhkailua sekä kiristystä.Toivon todella että teiltä otettaisiin lapset pois,koska lapsi ei todellakaan ansaitse tuollaista ei missään määrin.

Eikö tukasta repimisen ja läpsimisen pitänyt olla ainoa oikea ja toimiva kasvatuskeino? Eihän siinä mihinkään kilahdella, kun lasta kasvatetaan oikeaoppisesti.

Hyvänen aika sentään teidän kanssanne. Kaksivuotiaat ovat ihan vauvoja vielä.

kuin että ottaa yhdestä suortuvasta kiinni ja vähän nippaista. Teiltä on arvostelijat suhteellisuudentaju kadonnut. Heti näette kauhuskenaarioita väkivaltaisista kohtauksista ja mitään siltä väliltä ei ole olemassa. On totta, että fyysinen kajoaminen lapseen tai ylipäänsä toiseen ihmiseen on kiellettyä, mutta liiallisuuksiin ei silti pidä mennä lapsen hyssyttelyssäkään. Pihamaalla juoksee tarpeeksi näitä kurittomia lapsia, joita ei ole koskaan kielletty. Yhtä paljon juoksee väkivallalla kasvatettuja lapsia. Omani yritän saada sijoittumaan siihen johonkin välimaastoon.

Jos siis ääripäät ovat täysin kasvattamaton lapsi, jota ei ole koskaan kielletty ja toisaalla fyysisesti rangaistu lapsi, on väliin jäävä osa niitä, joita kielletään ja kasvatetaan eikä heihin kajota fyysisesti.

Vierailija:

Pihamaalla juoksee tarpeeksi näitä kurittomia lapsia, joita ei ole koskaan kielletty. Yhtä paljon juoksee väkivallalla kasvatettuja lapsia. Omani yritän saada sijoittumaan siihen johonkin välimaastoon.

Juuri tuollaista: lapsella on oikeus koskemattomuuteen, kaikki fyysinen väkivalta on tuomittavaa, pälä pälä pälä.



Nyt 20 vuotta kokeneempana ymmärrän hyvin näitä, jotka ovat lapsen kanssa mitellessään lipsahtaneet pieneen tukistukseen tms. Siinä ei ole hirveästi aina aikaa miettiä, ja jokainen voi väsyä.



Fiksuutta siis on tunnustaa erehtyneensä ja miettiä miten välttyä jatkossa vastaavilta tilanteilta.

Tuo mene toiseen huoneeseen ja laske sataan on kiva ohje, mutta ei aina käytännössä onnistu. Vai jätättekö pikkuriiviöt yksin siksi aikaa leikkimään keittiöön veitsillä ja hellalla?

Aikuinen selviää lapsen kanssa ilman tukistelua ja läpsimistäkin.

Vierailija:

Nyt 20 vuotta kokeneempana ymmärrän hyvin näitä, jotka ovat lapsen kanssa mitellessään lipsahtaneet pieneen tukistukseen tms. Siinä ei ole hirveästi aina aikaa miettiä, ja jokainen voi väsyä.

Valehtelematta ihan pahaa tekee. itsellä kaksi lasta EIKÄ KOSKAAN OLE TARVINNUT REPIÄ TAI LYÖDÄ. Katsokaa peiliin ja miettikää, tekeekö hyvä vanhempi lapselleen pahaa???



*pakko huutaa kun niin ottaa päähän*

Olet siis ottanut lasta hiuksista kiinni ja tunnet huonoa omaa tuntoa. Minusta on ihan hyvä merkki tuo katuminen. Ja jos olet ottanut hiuksista kiinni vain kerran, niin ei se maa siihen kaadu. Nyt voit miettiä miten toimisit vastaavassa tilanteessa toisella kerralla.



Monestihan tukistaminen tapahtuu silloin kun on väsynyt, eikä vain keksi muuta. Eli omaa jaksamista tulee vaalia, silloin pinnakaan ei pala niin helposti.



Sinulla on nyt mahdollisuus miettiä uusia keinoja pärjätä vaikeissa tilanteissa. Koska ne tilanteet kun tuppaavat tulemaan vaikeimmiksi lapsen kasvaessa.

Älä lässytä. Kukaan ei ole täällä sanonut hyväksyvänsä lyömistä. Minua ottaa päähän tuommoiset lukitaidottomat ämmät.

Vierailija:

Koska ne tilanteet kun tuppaavat tulemaan vaikeimmiksi lapsen kasvaessa.

Ja keinot niiden hallitsemiseksi vähenevät huomattavasti, jos alat rankaista lasta fyysisesti. Vähitellen hän alkaa tottua siihen ja teho menee väistämättä. Mitä sen jälkeen?