Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksatte käydä töissä?
15.01.2016 |
Miten jaksatte käydä töissä? Minusta päivistä selviäminenkin käy työstä. Jos olisi kokoaikainen työ, aikaa jäisi todella vähän mihinkään muuhun. Miten jaksatte käydä töissä etenkin silloin, kun elämässänne on vastoinkäymisiä? Haetteko heti vain sairaslomaa? Entä jos saa sairaslomaa vain hetkeksi? Miten jaksatte olla koko päivän sosiaalisia työssänne? Etenkin ihailen ja ihmettelen perheellisiä ihmisiä, jotka työn ohella jaksavat huolehtia lapset, kodin ja harrastukset.
Jotakuta kuitenkin kiinnostaa, niin olen kolmekymppinen nainen, ja teen tällä hetkellä osa-aikaista etätyötä. Jaksan tätä juuri ja juuri, ja "normaalia" sekä kokoaikaista työtä olen tehnyt korkeintaan vuoden koko työurani aikana.
Kommentit (54)
Pidän työtäni tärkeänä. Sillä jaksan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan pitänyt sitä vaihtoehtona, että en tekisi töitä. Elämäni aikana olen ollut puoli vuotta työttömänä (opiskelujen päätyttyä) ja täytyy sanoa, että se oli kauheaa. Olla kotona tekemättä mitään, kun muut ovat töissä tai opiskelemassa. Ei ollut rahaa harrastuksiin tms. pelkkään välttämättömään vain. En tunne henkilökohtaisesti sellaisia ihmisiä, jotka eivät halua käydä töissä syystä tai toisesta.
Kyllä mua väsyttää usein aamulla, kun pitää lähteä ja lapset kiukuttelevat ym. Pahempi vaihtoehto olisi tylsistyä kotona, joten jaksan, koska työssäkäynti on kuitenkin parempi vaihtoehto. Lisäksi tykkään käyttää rahaa vaatteisiin ja matkusteluun.
Itse jaksoin työuralla ensimmäiset 13 vuotta oikein hyvin pitkää päivää ja mittavia ylityötunteja, epäsäännöllistä 3-vuorotyötä ja välillä kahta työtä päällekkäin. Jaksoin aikoinaan myös hyvin kahden pienen lapsen kanssa, vaikka lapset valvottivat ja sairastelivat paljon.
Asia muuttui, kun minulla puhkesi vaikea masennus ja tuli epäily kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Sairastin myös muutaman psykoosin, jotka jättivät jälkensä aivoihin.
Nykyään olen sairaseläkkeellä (joka ei muuten ole tuilla loisimista, vaan työeläkeyhtiön maksama, työhistoriaan perustuva eläke). Saan tienata tämän 1200e käteen/kk lisäksi hieman ja teenkin töitä kun niitä on tarjolla. Mutta ihan kaikkien diagnoosien ja tutkimusten mukaan nämä sairaudet ovat heikentäneet työkykyäni, kyse ei ole laiskuudesta vaan sairaudesta, jolle en itse voi mitään.
Oikein hyvin jaksan ja viihdyn :) En haluaisi missään nimessä jäädä työstäni pois. Työstä myös maksetaan hyvin.
Valitettavaa on se, että iso osa maksamistani veroista (34%/kk eli suuri summa) menee niiden elättämiseen jotka ihmettelevät, "että miten oikein jaksatte kun en minä vaan jaksa kun väsyttää ja uuvuttaa ja se on tylsää ja pitää herätä".
Rahan takia jaksan. Iltahulinat lasten kanssa kotitöineen, kaupassakäymiset sekä ruuanlaitot yms työpäivän jälkeen on kyllä joskus raskaita. Minusta työpäivän pitäisi olla lyhempi esim. 6 tuntia, siis ihan kaikilla, mutta sama liksa tietysti säilyisi. Tulisi työntekoon tehokkuutta ja perheelle/harrastuksille jäisi enemmän aikaa. Orjuuttahan tämä nykyinen systeemi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän työssäkäyntiä normaalina aikuisen ihmisen elämään liittyvänä asiana. Olen hankkinut itseäni kiinnostavan työn. On kiva tienata rahaa. Vapaa-aika tuntuu luksukselta harvinaisuutensa vuoksi ja silloin on varaa tehdä valintoja sen vietosta. Joskus jaksan paremmin, joskus huonommin, mutta mielestäni työssäkäynti on minulle ja yhteiskunnalle hyväksi. En suorita vapaa-aikaa vaan osaan ottaa tosi rennostikin.
Vierailija kirjoitti:
Oikein hyvin jaksan ja viihdyn :) En haluaisi missään nimessä jäädä työstäni pois. Työstä myös maksetaan hyvin.
Valitettavaa on se, että iso osa maksamistani veroista (34%/kk eli suuri summa) menee niiden elättämiseen jotka ihmettelevät, "että miten oikein jaksatte kun en minä vaan jaksa kun väsyttää ja uuvuttaa ja se on tylsää ja pitää herätä".
..ja jos kaikki tekisivät töitä oman osuutensa, voisi moni nykyinen työssäkäyvä tehdä halutessaan vähemmän (vähemmän veroja, enemmän käteen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja ongelmia, paitsi että opiskelen. Tässä jaksossa minulla on yksi klo 8 aamu, eli herään 6.30. Koulupäivä loppuu klo 11, mutta tämän jälkeen menen vielä kirjastoon tekemään hommia useammaksi tunniksi. Kotiin pääsen ehkä kuudelta.
No, pointtini oli se, että tunnen itseni aivan törkeän kiukkuiseksi, väsyneeksi ja jopa masentuneeksi noina kahdeksan aamuina. Haluaisin vain jäädä kotiin makaamaan, sillä tunnen kaiken elämänhalun pakenevan minusta. Lisäksi saan fyysisiä oireita aikaisista aamuista: vatsani menee sekaisin ja joudun juoksemaan koko päivän vessassa, jos herään ennen yhdeksää.
En todella tiedä, miten tulen pärjäämään työelämässä!
Itse olen toimistohommissa, mutta menen töihin yleensä vasta kymmenen aikaan. En pidä aikaisin heräämisestä ja painotin tätä asiaa työpaikan valinnassakin.
Olet töissä klo 10-18?
10-22 noin keskimäärin. Ala on junnuille raskas, mutta helpottaa muutaman vuoden jälkeen.
Tein välivuosina kokopäivätöitä kaupan kassalla ja nyt opiskelijana en ymmärrä miten jaksoin. Päivä oli matkat mukaan luettuna 10h, eli käytin 10 tuntia hereilläoloajastani hyödyttömään epämielekkääseen työhön. Olin todella masentunut tuolloin ja kirjaimellisesti elämään ei mahtunut muuta kun tuo työ. Harvoin oli edes kahta vapaapäivää peräkkäin.
Nyt opiskelen unelma-ammattiini ja minulla on positiivinen suhtautuminen tulevaisuuden työhöni, koska se tulee varmasti olemaan mielekästä ja itseäni kiinnostavaa. Myös lomien kertyminen, parempi palkka, uralla eteneminen ja muut plussat kannustavat. Eli nään vastaukseksi mielekkään työn jota on motivoitunut tekemään. Opiskelen siis ammattiin johtavaa alaa ylipistossa (esim lääkäri, psykologi, opettaja).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on onneksi todella mukava työ ja vapaa-ajalle en ole buukannut perheelle liikaa menoja. Vastoinkäymisiäkään ei ole ollut, joten olen päässyt helpolla elämässäni. Elämä rullaa tasaisesti. Itse taas pikemminkin ahdistun pidemmillä lomilla ja tavallaan kaipaan sitä arkea jossa mennään suht saman aikataulun mukaisesti ja päivät rullaavat eteenpäin. Tottakai nautin lomasta, mutta on aina kiva palata arkeen.
Yritän nauttia nykyisestä, koska ihan varmasti niitä vastoinkäymisiäkin tulee vielä. Vanhemmat ikääntyvät, lapsi voi sairastua, minä voin sairastua, mies voi sairastua, työttömyys... Mutta en halua murehtia niitä liikaa etukäteen.
Eihän täällä äidit jaksa hoitaa edes omia lapsiaan kotona ollessaan, joten ihan ymmärrettävää että myös työnteko rasittaa.
Itse jaksan hyvin, mutta vaatii kyllä, että pidän itsestäni huolta mm. syömällä terveellisesti, hyötyliikkumalla ja hoitamalla sosiaalisia suhteita. Lisäksi tunnistan omat voimavaratekijäni esim. juoksulenkki tai meditatiivinen metsäkävely tai vaikka ihan baariressu pienpanimo-olueiden parissa toimii minulla kun stressiä pukkaa ja olo tuntuu huonolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahinta on se kun käy koko ajan töissä, välillä kahdessa työssä, välissä töissä ja koulussa, ja SILTI rahat ei ikinä riitä mihinkään, jatkuva stressi saako vuokran maksettua ja tolkuton väsymys... Jos kansalaispalkka tulee, niin irtisanoudun ja muutan kyllä hevon v..ttuun tältä ylihinnoitellulta alueelta, jonnekin missä vuokrat ei vie puolta palkasta.
Mistähän voisi löytää etätyötä ja vaikka osa-aikaista. Liikkuukohan aloittaja vielä täällä palstalla tai joku toinen joka osaisi vastata?
Alue: Aihe vapaa
Olet töissä klo 10-18?