Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksatte käydä töissä?
15.01.2016 |
Miten jaksatte käydä töissä? Minusta päivistä selviäminenkin käy työstä. Jos olisi kokoaikainen työ, aikaa jäisi todella vähän mihinkään muuhun. Miten jaksatte käydä töissä etenkin silloin, kun elämässänne on vastoinkäymisiä? Haetteko heti vain sairaslomaa? Entä jos saa sairaslomaa vain hetkeksi? Miten jaksatte olla koko päivän sosiaalisia työssänne? Etenkin ihailen ja ihmettelen perheellisiä ihmisiä, jotka työn ohella jaksavat huolehtia lapset, kodin ja harrastukset.
Jotakuta kuitenkin kiinnostaa, niin olen kolmekymppinen nainen, ja teen tällä hetkellä osa-aikaista etätyötä. Jaksan tätä juuri ja juuri, ja "normaalia" sekä kokoaikaista työtä olen tehnyt korkeintaan vuoden koko työurani aikana.
Kommentit (54)
Mitä enemmän lepää sen laiskemmaksi tulee.
Ennen jaksoin tehdä 16 tunnin työpäiviä. Nyt uuvuttaa jo parin tunnin hommat.
Työtön syöttösika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin nautin paljon enemmän kun arki ei ole työssä käymistä, todellakin olen aivan uupunut työpäivän jälkeen. Olen sosiaalinen, nautin ihmisten seurasta mutta työpäivässä ja päivittäin se on liikaa. Olen ollut kotiäitinä, opiskellut ja tehnyt töitä niiden vuosien välissä...mutta voin myöntää että elämä on elämää kun ei ole työtä, toki rahaa ei ole paljon,mutta joku siinä on vain antoisaa. Eikä tule töitä haettua. On minulla koulutukseen liittyviä unelmia ja minullakin on unelma ala josta olen ikäni ollut kiinnostunut. Opiskelu tuntuu olevan taloudellisesti mahdotonta ja kyseisen alan opiskelu toisi suurta kuormitusta elämään ja jaksamiseen...enkä tiedä pääsisinkö loppupeleissä edes opiskelemaan, riittääkö älli. Ja tämän hetkinen koulutus ja ammattinimikkeet minkä varjoilla voin hakea töitä,noh, perheemme talous menisi nykyisestä miinukselle koska palkka on liian pieni kattamaan menot mitä tulisi kun työtä tekisi...miinukselle menisi ja rankasti, nytkin ollaan tosi tiukoilla. Mietitään vähän väliä millä eletään ja mitä syödään...vähän umpikuja.
No muuta ei juuri ehdikään, kokopäivä töissä niin pääsee kuudelta kotiin ja ilta menee ruoan laittoon tai siivoamiseen, pakko syödä töissä kun en ehdi sitä tahtia tehdä ruokaa mukaan , siihenhän menisi kaikki illat , niinku nyt jo menee.
En tässä kyllä viikolla ehdi savusaunaa lämmittää ja sushia syömään ja lentämään Berliiniin , sitten pitäisi ottaa lomaa, hyvä kun ehtii kirjastossa käydä ruokatunnilla, töistä eu voi ikinä lähteä ajoissa kun kellokortti leimaa millaisen päivän olen tehnyt. Aamu unisen en vain pääse ajoissa liikkeelle, töihin pitäisi silloin lähteä kello kuusi, jos mielii autolla ajaa ilman ruuhkaa.
Neljässä päivässä 40 tuntia täyteen ja pidempi vknloppu. Jaksan vallan mainiosti kun näkee ttön tuloksen ja toimuvuuden sekä koko ajan tulee uusia asioita mitä pitää opetella tekemään minun työssäni. Mukavat työkaverit ja hyvä ilmapiiri vie aina maanantai vitutusta pois mukavasti.
Kerro , moneen menet ja minkä pituisia päiviä teet, en saa tuota kasaan edes 5 päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ymmärrä, miten jotkut jaksaa raataa yli 6 tuntia päivässä 5 pv viikossa. En ole koskaan ollut kokopäiväisessä ja -aikaisessa työssä. Olen toki tehnyt pitkiä päiviä ja 7 päivää putkeen jne, mutta sopparit ovat aina olleet osa-aikaisia ja vaihtelevaa vuorotyötä. Ja se on riittänyt mulle erittäin hyvin. En ole koskaan saanut yli 1100e kuussa (nettona), mutta pärjäisin sillä erittäin hyvin. Nyt opiskelen ja teen tooodella vähän työvuoroja, vain sen verran, että saan vähän käyttörahaa Kelan tukien lisäksi. Elän tällä hetkellä elämäni parasta aikaa tähän mennessä. Minulla on paljon vapaa-aikaa, ei tarvitse stressata mistään ja silti pystyn säästämään ja käyttämään rahaa kaikenlaiseen kivaan. Olen jo ehtinyt tottua tähän iisiin elämään ja ihan kauhistuttaa ajatellakin, että joudun opintojen jälkeen johonkin kuivaan päivätyöhön, johon tuhlaan puolet ajasta ja energiastani.
Työssäkäyvän arkipäivä:
- herään klo 7.00
- klo 7-8 välisenä aikana syön jotain, mietin mitä laitan päälle, puen, katson ehkä hieman televisiota tai internetiä
- klo 8 lähden ulos, kävelen noin 10 minuuttia junalle, matkustan junalla töihin, jonne saavun ennen klo 9
- klo 9-17 työpäivä toimistossa, taukoja yksi puolen tunnin tauko, syön taukotilassa omia eväitäni, lisäksi meillä on 15 minuutin kahvitauko iltapäivällä
- klo 17 pääsen töistä ja matkustan kotiin, olen kotona noin klo 17.45-18.00
- illalla teen ruoan, joka ruoasta ja sen teonkestosta riippuen on syöty noin klo 18.30-19.00 aikaan
Sitten siihen jää muutama valveillaolotunti...... yritän jaksaa käydä ulkoilemassa, mutta aina sitäkään ei jaksa.
Mitä tästä maksetaan?
1850 euroa tulee tilille ja vuokra vie yli 800 euroa. Helsingissä on kalliit vuokrat enkä asu millään luksusalueella vaan huonomaineisessa lähiössä kaksiossa. Matkakortti -54 euroa/kk, sähkölasku -25 euroa/kk, internet jne. Käteen jää noin 900 euroa, josta pitää maksaa vielä ruoat ja vaatteet ja muut käyttötavarat.
Olen aivan loppu ja en tiedä miten enää jaksan. Kaikki päivät menee töissä, illalla on pimeää ja olen niin poikki, etten jaksa tehdä enää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko.
Onneksi pidän työstäni, vaikka jotkut päivät on todella uuvuttavia. Töissä saan heitettyä työroolin päälle, vaikka kotona olisi minkälaisia ongelmia .. töissä saan siihen vähän lepoa ja muuta ajateltavaa.
Olen ollut masentunut erään vakavar asian vuoksi. Silloin tein osa-aikatöitä jaksamiseni mukaan. Kotona olokin on aika kamalaa, jos on ahistusta ja masennusta, sitä vaan siinä olossa sitten pyörii päivät pitkät.
On ihan normaalia käydä töissä ilman mitään ekstraponnistuksia. En oikein tavoita ongelmaasi ap.
Omaan jaksamiseen voi vaikuttaa nukkumalla riittävästi ja pitämällä vuorokausirytmi tasaisena, yömyöhään valvominen vaikuttaa luonnollisesti omaan jaksamiseen. Lisäksi liikunta/ulkoilua ja terveellinen ravintoa auttaa. Ylipaino ja roskarukoen syöminen väsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se perus työpäivä 8-16 niin paha ole. Luin jostain että joku poliitikko on jaotellut päivänsä 8h lepoa, 8h töitä ja 8h vapaata ihan järkevältä kuulosti. Vastoinkäymisistä selviää paremmin jos jatkaa normaalia elämää ja joutuu miettimään muutakin kuin surullisia juttuja omassa rauhassa. On myös sitten eläke ja vanhuus turvattu kun on kokopäivä työssä.
Minä jaksan varmaan siksi, että olen pätkätyöläinen. Ajattelen aina että jaksan seuraavan pätkän (puoli vuotta). Jaksan siksikin, että puoliso on työtön ja hoitaa lapset ja kodin. Mun ei tartte töissä murehtia, onko lapsilla tarpeeksi päällä tai hammaslääkäri juuri tänään. Viikonloput voisi kyllä olla päivän pidempiä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viesti 27. Kuinka pärjäisit ilman Kelan tukia? Entä jos kaikki suomalaiset käyttäisivät Kelan tukia ja opiskelisivat? Mielestäni olet laiska.
32 jatkaa: yritän myös tehdä työstäni mahdollisimman mielekästä! Työni on myös rutiineista huolimatta vaihtelevaa. Jotain istumatyötä en kestäisi kahtakaan päivää. Moni alallani harrastaa vapaa-ajallaan liikuntaa. Minä en ehdi enkä jaksa. Olen perheen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi, koska olen aikuinen, itsensä elättävä ihminen. En mikään velliperse valittaja, jolle kaikki normaaliksi laskettava on niin helvetin vaikeaa ja raskasta. Työtä olen nyt tehnyt katkotta vuodesta -91 Välillä on kiireet työpaikalla edellyttäneet tuplavuoroja (16h) pitkiäkin aikoja työaikalain sallimissa rajoissa (20h ylitöitä/vko).
En ymmärrä, miten vanhempasi ovat sinut pilanneet, kun kolmikymppinen valittaa kuin teini-ikäinen kotitöistä. Kun sinäkään et ole vielä edes töitä kunnolla tehnyt.
Jos Suomi tästä romahtaa, niin kaltaisesi laiskimuksetkin saavat nostaa perseensä penkistä ettei tule nälkäkuolema.
Työn Sankarin palkinto menee sitten Sinulle.
Huonosti jaksan, mutta minua motivoi yksinkertaisesti se, että palkkarahat mahdollistavat mukavamman elämän.
Olen ollut työttömänä ja ei ollut kivaa. En kokenut oloani virkeäksi ja olin muutenkin kuin jossain välitilassa. Olisi ollut aikaa tehdä vaikka mitä, mutta millä rahalla? Minua ei viihdytä marjametsät tai pelkkä kirjasto.
Vierailija kirjoitti:
Samoja ongelmia, paitsi että opiskelen. Tässä jaksossa minulla on yksi klo 8 aamu, eli herään 6.30. Koulupäivä loppuu klo 11, mutta tämän jälkeen menen vielä kirjastoon tekemään hommia useammaksi tunniksi. Kotiin pääsen ehkä kuudelta.
No, pointtini oli se, että tunnen itseni aivan törkeän kiukkuiseksi, väsyneeksi ja jopa masentuneeksi noina kahdeksan aamuina. Haluaisin vain jäädä kotiin makaamaan, sillä tunnen kaiken elämänhalun pakenevan minusta. Lisäksi saan fyysisiä oireita aikaisista aamuista: vatsani menee sekaisin ja joudun juoksemaan koko päivän vessassa, jos herään ennen yhdeksää.
En todella tiedä, miten tulen pärjäämään työelämässä!
Itse olen toimistohommissa, mutta menen töihin yleensä vasta kymmenen aikaan. En pidä aikaisin heräämisestä ja painotin tätä asiaa työpaikan valinnassakin.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ymmärrä, miten jotkut jaksaa raataa yli 6 tuntia päivässä 5 pv viikossa. En ole koskaan ollut kokopäiväisessä ja -aikaisessa työssä. Olen toki tehnyt pitkiä päiviä ja 7 päivää putkeen jne, mutta sopparit ovat aina olleet osa-aikaisia ja vaihtelevaa vuorotyötä. Ja se on riittänyt mulle erittäin hyvin. En ole koskaan saanut yli 1100e kuussa (nettona), mutta pärjäisin sillä erittäin hyvin. Nyt opiskelen ja teen tooodella vähän työvuoroja, vain sen verran, että saan vähän käyttörahaa Kelan tukien lisäksi. Elän tällä hetkellä elämäni parasta aikaa tähän mennessä. Minulla on paljon vapaa-aikaa, ei tarvitse stressata mistään ja silti pystyn säästämään ja käyttämään rahaa kaikenlaiseen kivaan. Olen jo ehtinyt tottua tähän iisiin elämään ja ihan kauhistuttaa ajatellakin, että joudun opintojen jälkeen johonkin kuivaan päivätyöhön, johon tuhlaan puolet ajasta ja energiastani.
Mitenkä sitten elät, kun niistä tuista vielä nipistetään? Olen pienipalkkaisessa nainen, sinkku. Itsekunnioituksen kiittää siitä, että olen kuitenkin aina saanut selätettyä itseni ilman mitään tukia. Pakko sanoa, että en voi arvostaa tuollaista ajatusmaailmaa, että on ihan OK osittain elää tukien varassa. Chillailuun jää aikaa myös kokopäivätyöläisellä ja silloin sen tekee hyvällä omatunnolla, kun kenenkään muun ("yhteiskunnan") ei tarvitse rahoittaa sitä.
Mulle on ihan sejasama kuinka paljon kukin tekee töitä, MUTTA sillä työnteolla on myös elätettävä itsensä eikä loisia valtion avustuksilla.
Mä oon normaalisti töissä 9-16. Tunteja saisin tehdä enemmänkin, meillä kun palkka maksetaan tehtyjen tuntien mukaisesti. Voisin olla vaikka maanantaina neljä tuntia töissä, ja tiistaina kymmenen. Ihan miten itse haluan.
Tällä hetkellä tuo tuntimäärä on riittävä, mutta jos vaihdamme asuntoa suurempaan niin joudun tekemään pidempää päivää.
En ole vielä töissä vaan opiskelen. Itseäni mietityttää sama että miten tulen jaksamaan jos töitä saan. Olen epäsosiaalinen, sosiaaliset tilanteet uuvuttavat. Samoin aikaset aamuherätykset. Itsellä tuo sama että jo päovästä selviäminen käy työstä, kotityöt ym. Lisäksi olen huono motivoitumaan asioihin jotka eivät kiinnosta. Olen asperger, sillä nämä varmaan selittyvät, joskin hyvin lievä tapaus.
Alue: Aihe vapaa
Minä valitsin ammatin jossa harvoin tehdään yli 6 tuntisia työpäiviä, juurikin siksi että haluan tehdä elämässäni muutakin kuin töitä aamusta iltaan...haluan viettää aikaa perheeni seurassa, ulkoilla, hoitaa eläimiämme ym...jos tekisin töitä 8hvtai enemmän, tulisin todella onnettomaksi...meillä on vain yksi elämä, siitä pitää saada nauttia jossain kohtaa eikä vain raataa yhteiskunnan hyväksi...