Mihin menee rahat Suomessa alueilla, joilla asuminen on halpaa?

viinaan

RAYn automaatteihin, shoppailuajoihin lähimpään isompaan kaupunkiin.

Usein tarvii olla perheessä kaksi autoa kun julkiset ei kulje,joten ne vie aika ison siivun.

Halvoissa kaupungeissa on myös vähän tuottoisia työpaikkoja. Jos työt on pätkää ja epävarmaa, ja nettotulot kuulta voi olla ympäri vuoden tasattuna 1200 e kuussa, niin eipä sillä paljon juhlita. Halvimmilla asuinpaikoilla on hyvin tavallista että vähintään toinen vanhemmista on työttömänä. Yrittäjillä sama, vuoden tili ehkä tehdään jollain mansikanviljelyllä ja lopun aikaa sitten tosiaankin elellään pyhällä hengellä.

Tietysti osalla kokopäiväisissä palkkatöissä olevilla yms. onkin paljon löysää rahaa, mutta niin on joillakin kalliissa kaupungeissakin.

Pääkaupunkiseudulla on keskimäärin parempituloista ja koulutetumpaa väkeä, jostain Kihniöstä löytyy aika heikosti edes sellaisia kahden keskituloisen vanhemman perheitä. Ei ne helsinkiläiset lähihoitajan ja varastomiehen muodostamat perheet niissä 500 000 euron perheasunnoissa asu.

Maalaisilla rahaa menee liikkumiseen paikasta toiseen. Autoja on melkeinpä pakko olla kaksi, ja vaikka ne autot eivät olisikaan uusia ja hienoja, on niistä silti vakuutus-, bensa- ja ylläpito-/korjauskuluja. Jos kylällä on pieni Siwa ja lähimpään isoon kauppaan on 20 kilometriä, niin johan kuukauden kauppareissut maksavat ihan sievoisen summan, puhumattakaan sitten esim. lasten harrastuskäynneistä, työmatkoista, terveydenhuoltoon liittyvistä käynneistä ja niin edelleen. 

Kukapa nyt pk-seudullakaan 500 000 maksaa? Yleensä perheet ostavat sen kokoisen asunnon, mihin varat riittää - eli pienissä kaupungeissa asutaan väljemmin (samalla tulo tasolla). Kun huomioidaan kaikki asumiskustannukset ja pitkät laina-ajat, niin ei tuo lopulta nyt hirveän iso ero ole, mitä lopulta jää käytettäväksi. Saahan sen helposti tuhlattua autojen lisäksi esim. veneeseen tms. 

No näitten asuntojen halvat hinnat, kuten tiedät, selittyvät sillä ettei näillä paikkakunnilla ole töitä. Että ei se rahan meno ratkaise elintasoa, vaan se, millaiset tulot ihmisillä on. 

Jos työpaikka on siellä halvan asunnon paikkakunnalla niin palkka ei ole samaa luokkaa kuin pääkaupunkiseudulla. Jos taas käy pääkaupunkiseudulla töissä kauemaa niin rahat menevät autoihin (ei riitä yksi auto perheessä), niiden huoltoihin ja bensaan.

Vierailija kirjoitti:

No näitten asuntojen halvat hinnat, kuten tiedät, selittyvät sillä ettei näillä paikkakunnilla ole töitä. Että ei se rahan meno ratkaise elintasoa, vaan se, millaiset tulot ihmisillä on. 

Tiedän monia muualla Suomessa asuvia nelihenkisiä perheitä, joilla on ihan standardi 120-neliöinen rivitaloasunto niin kuin meilläkin (ja joita heidän asuinpaikkakunnaltaan saisi meidän asunnon hinnalla 2-3) eikä kumpikaan vanhemmista ole koskaan ollut työttömänä ja silti valitetaan rahapulaa. Itse olen ollut pätkätöissä koko ikäni ja siksi mm. äitiyslomat minimipäivärahoilla ja työnikin on sellainen, että palkka tulee tasan saman taulukon mukaan kaikkialla Suomessa, joten ei selity meidän perheen paremmalla työtilanteella ja korkeammilla palkoilla. Ehkä sitten sillä, että talous suunnitellaan paremmin kun on pakko.

Vaikka asunnot ja asuminen olisivatkin halvempia, niin eläminen sinänsä on monesti huomattavasti kalliimpaa kuin isoissa keskuksissa. Tarjouksia on vähän ja nekin usein viimeisen myyntipäivän tuotteita. Ja jos tarvitsee jotain erityistä, niin pakko on lähteä suurempaa keskukseen, sillä näillä "halvoilla" paikkakunnilla palvelut on vedetty niin alas, ettei löydy kenkiä tai vaatteita edes, puhumattakaan jostain vähemmän kysytyistä tavaroista. Eli onkohan se asuminen ja eläminen juurikaan sen halvempaa?

Vierailija kirjoitti:

Pääkaupunkiseudulla asuvana perheellisenä ihmettelen, miten kellään voi olla rahat tiukoilla halvoissa kaupungeissa. Luulis, että olis normaaliperheellä hitosti löysää rahaa, jos perus perheasunto maksaa 200 000 euroa eikä 500 000 euroa.

No jos nyt vaikka umpi-Savossa asuvaa kälyn perhettä ajattelee niin tekevät esimerkiksi useampia lomareissuja vuodessa, vaikka heidän tulot on noin kolmasosa meidän tuloista. Tilava omakotitalo maksaa kolmasosan meidän talosta ja mökki on maksanut ehkä kuudesosan, joten ovat kyllä säästäneet siinä pitkän pennin. Toisaalta työpaikoissa on selkeästi vähemmän valinnanvaraa ja jos kunnan ainoa oman alan osaamista tarvitseva lafka kippaa, ollaan ongelmissa -vaikka tuilla elää toisaalta mukavasti landella, ei tarvitse välttämättä lähteä työn perässä muuttamaan. Tämä on iso epäkohta ja passivoi ihmisiä. 

Menossa oleva sote-uudistus tulee kirpaisemaan vielä monia. Aluesairaaloita on ajettu alas jo pari vuotta, ja mitä seuraavat 2 vuotta tuovatkaan tullessaan. Töihin on lähdettävä kauemmas, eli sen minkä asumisessa säästää, menee 2 autoon ja niiden kuluihin.

Minä nyt mielestäni asun halvalla perheellisenä pääkaupunkiseudulla ja mieheni on ns. duunari, itse olen toimihenkilö. Ostimme tämän kämpän 26-vuotiaina vuonna 1998, kaksiosta suoraan rivitaloneliöön. Silloin kaikki kauhistelivat hintaa ja lainan määrää: "olette hulluja". Tehtiin asuntoon remontti. Lainaa jäljellä enää 8t euroa (voisimme maksaa pois, mutta korot niin halvat, että ei viitsi tyhjentää säästötilejä.). Asumiseen menee lainoineen 710 euroa, ja kunhan laina on parin vuoden päästä selvä, jää pelkkä vastike. Meillä on ollut onnea, koska töitä on riittänyt ja pätkätöiden tekeminen loppui minulla ensimmäiseen lapseen. Sain vakituisen paikan, ilmeisesti en ollut enää äitiyslomariski.

Mitä taas miehen työkavereihin tulee, niin heistä moni tulee töihin 60-100 km päästä ostettuaan sieltä kehyskunnasta sen halvemman omakotitalon, ja parkuu matkakulujaan (pitää olla lainalla ostettu uusi auto, että se varmasti starttaa kun julkiset ei kulje) ja lumitöitään. Tuliko lopulta niin halvaksi? Minä menen bussilla töihin, ja mies fillarilla tai kävellen.

Ylimääräinen raha menee sitten säästöön, kesämökkiin, ja teini-ikäisiin mukuloihin, joita pitää kuskata harrastuksiinsa.  Ja kai tämä kämppä uuden pintarempan taas tarvitsisi. Sitä varten niitä säästöjä on pantattu tilillä. Kaksi jonkun vuoden sisäänajettua japsiautoa meillä on, niistä on käyttökuluja, mutta ostettu käteisellä. (Ja jos joku ihmettelee, että miksi 2 autoa, niin nuo lasten kilpailuharrastukset, se kesämökki vailla julkisia yhteyksiä ja sairastelevan äitini asioilla käyminen, ei onnistu ilman autoa).

Mikä on halpaa asumista?

Palkat ovat täällä syrjässä pienemmät.

Autoon ja bensaan menee paljon, julkista liikennettä ei ole.

Ensiksi veroihin. Mitä halvemmat asunnot, sitä korkeampi kunnallisveroprosentti. Sitten töissäkäyntiin, sillä siellä halpojen asuntojen alueella toihin voi olla sata kilometriä tai ylikin, eikä joukkoliikenne toimi. Tosin luultavasti tätä murhetta ei ole, kun ei ole työtäkään. Sitten ne asunnot on joko vanhoja omakotitaloja jolloin remontointiin menee rahaa, tai 70-luvun neukkukuutioita, jolloin pitää säästää putki- ja julkisivuremppaan jo.

Itse olen pyrkinyt asettumaan kuvaamani syrjäseututilanteen ja pääkaupunkiseudun väliin.

Miksi kaikki raha joka tulee pitäisi käyttää?

Rahat menee elämiseen, kun vain miehellä on vielä työpaikka, omakotitalo on rakennettu ja liuta lapsia hankittu tietäen, että nainen ei koskaan työllisty ja lapsilisät loppuvat. Taloa ei myöskään kukaan osta paikkakunnan työllisyystilanteen vuoksi.

Ulkomaanmatkat ja paremmat autot ovat ainakin sellaisia, joista varmaan täytyisi tinkiä, jos muuttaisin pk-seudulle. Asun perheeni kanssa maaseudun rauhassa, järven rannalla, kauniissa ja tilavassa talossa, mutta useimpina arkiaamuina huristelen pk-seudulle töihin, joskin teen jonkin verran etätöitäkin. Autoon satsaaminen on järkevää ensinäkin siksi, koska siellä tulee aikaa vietettyä ja täten se vaikuttaa elämänlaatuun, ja toisekseen kolariturvallisuuden vuoksi, sillä kun kilometrejä tulee paljon, kasvaa tilastollinen riski joutua onnettomuuteen. 

Valintojahan nämä ovat: istuuko mielummin joka iltapäivä puoli tuntia julkisissa kusihousuisten narkkien kanssa päästäkseen ahtaaseen kerrostalokämppään vai tunnin omassa rauhassa autossa päästäkseen tilavaan kotiin upealla ja hiljaisella paikalla. Paljon riippuu myös harrastuksista: jos harrastuksiin kuuluu kuntosali ja latten siemailu kahvilassa, kannattaa asumisesta maksaa, mutta jos harrastaa veneilyä, uintia, hiihtoa, luistelua, ratsastusta, lenkkeilyä jne., on hullua maksaa ylimääräistä kaupungissa asumisesta. Tosin meillä on oma kuntoiluhuone kotona.

Ja tosiaan, paljon jää myös säästöön, joten koen jääväni "plussalle" asumalla maalla, vaikka kulkeminen totta kai maksaa. Mutta vastaavasta talosta pitäisi maksaa pk-seudulla kaksin-kolminkertainen hinta, joten sillä erotuksella jo jonkin verran ajeleekin, matkailee ja ostaa vaikkapa parempaa sapuskaa kaupasta.