Mulla pää leviää tän syömisen kanssa.

Mulla ei tunnu olevan kuin kaksi ääripäätä, joko täyspaasto tai helvetinmoinen ahmiminen. Nyt huomaan että bulimia jonka kanssa taistelin viitisen vuotta, mutta luulin jo voittaneeni, nostaa päätään. Miten voi aikuisella ihmisellä olla näin vaikeeta syömisen kanssa?! Oon huomannut että "varo mitä toivot" pitää todellakin paikkansa. Teininä kun olin reilusti ylipainoinen toivoin usein typeränä että "sairastuisinpa vaikka anoreksiaan niin laihtuisin" Nyt kun tiedän mitä helvettiä tää on en toivois tätä kenellekään.