Lue keskustelun säännöt.
Sain kaveripariskunnalta haukut kun kielsin heidän taaperoaan repimästä kissaani.
13.01.2016 |
Heillä on lähes 2v lapsi, kävivät aamupäivällä kylässä ja lapsi repi kissaa turkista. Kielsin tiukalla äänensävyllä tekemästä niin koska kissaan sattuu, en kuitenkaan korottanut ääntäni tai huutanut.
Tästäkös kullannupun isukki riemastui ja haukkui minut huonoksi kasvattajaksi, idiootiksi ja ämmäksi. Jopa oma 1v lapseni tietää ettei kissaa saa retuuttaa. Voi kettu että kiehuu edelleen.
Kommentit (36)
Onneksi kissa ei raapaissu pientä vaikka siitähän sitä ois lapsi oppinut että satuttamalla sattuu.
Itsellä kans kissa jota suojelen tarvittaessa yli innokkailta ja uteliailta lapsilta, en ole vielä saanut haukkuja koska ihan lasten vuoks kissaa varjelen ettei kissan tarvitse itse puolustaa itseään (eli raapimalla,puremalla. Hyvin on tuttavien lapset oppineet ohjeistamalla ja vähä käestä pitämällä mikä on sallittua ja mikä ei (esim.näyttää kuinka sitä kissaa saa silittää).
Voi olla ihan väärin ymmärretty ap nyt mutta ei tosiaankaan asiallisia käytöstä siltä mieheltä! Pidä vain jatkossakin kissasi puolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naapurin kanssa seisottiin ovensuussa rupsttelemassa ja 1- v vauvani seisoi vierelläni. Naapurin kissa livahti samalla ovesta ja vauvani tavoitteli kädellään kissaa ( ei koskettanut). Silloin kissa yllättäin sähähti lastani kohti. Aivan impulsiivisesti Camel Boots-jalassani potkaisin kissAA ja se lensi komeassa kaaressa pihalle. Yllätyin itsekin, oli tarkoitus hätistää kisu pois. Naapuri ei tainnut tykätä. Kaikki säilyivät vahingoittattomina. Meillä on myös oma kissa, mutta se on sisäkissa ja hyvin tulee vauvan kanssa juttuun.
Minulle olisi voinut tulla ihan vaistomaisena reaktiona upottaa piikkikorkkarini Camel bootseistasi läpi. Yllättyisin varmasti, kuten sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset eivät tulisi enää kyläilemään, ainakaan sen huonotapaisen kakaransa kanssa.
No ei sillä lapsen isällä tuntunut olevan käytöstapoja sen enempää.
Siinäpä pariskunta "kasvattakiot" lastaan ihan keskenään. Jätä omaan arvoonsa tullaiset. Mikään luontokappale ei ole lapsen leikkikalu vaan pehmoeläimet on sitä varten. Toisekseen se jos lapsen tekemisiin EI puutu, ei ole kasvattamista vaan nimennomaan se on että niihin puuttuu ja ohjaa oikealle tielle jos tekee väärin, jos vanhemmat ei tuohon pysty niin huostaan muksut heiltä sitten, eivät ole sopivia vanhemmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä enää päästä niitä luoksesi :D Mä en ton käytöksen takia päästäis...
En todellakaan päästä :D ymmärrän että 2v on holtiton, MUTTA vanhempien tehtävä on puuttua siihen. -ap
Hyvä! Jos joku nimittelee sua ämmäksi omassa kodissasi, sitä ei kyllä tarvitse päästää uudelleen kyläilemään ilman sydänverellä kirjoitettua anteeksipyyntöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on pari kissaa ja yksi moinen vapaakasvattaja. Molemmat mirrit ovat hyvä luonteisia, mutta rajansa niidenkin retuuttamisessa on.
Tää kolme vuotias repi toistuvasti kissoja hännästä ja mä sanoin aika tomeraankin ääneen. Myös vanhemmalle vinkkasin, että kohta niistä toinen hermostuu. Tää vaan hymyilee tyytyväisenä, että se on sitten oppimistilanne.
Toinen kissa ärähti ja antoi tassua päähän, ilman kynttä kuitenkin. Se oli varoitus. Muksu pelästy aivan saakelisti ja niin myös vanhempansa. Siinä ne sitten sylitysten kyynelehtivät, että paha kissa, paha kissa..
Kunhan rauhoittuivat oli pakko kysyä, että mitäs me nyt tässä opittiin. Vastaukseksi sain vain pelästynyttä niiskutusta. Uskotaanko talon ohjeita tästä lähin? Hätääntynyt nyökkäys oli vastaus.
Meni aika hiljaisissa merkeissä loppu vierailu, kun nuo sitten päättivät alkaa pelkäämään kissoja.
Mä en oikeasti käsitä, miksi mä olen noiden kaveri. Nää ituhippipiirit tuo kaikenlaista eteen.
Vierailija kirjoitti:
Naapurin kanssa seisottiin ovensuussa rupsttelemassa ja 1- v vauvani seisoi vierelläni. Naapurin kissa livahti samalla ovesta ja vauvani tavoitteli kädellään kissaa ( ei koskettanut). Silloin kissa yllättäin sähähti lastani kohti. Aivan impulsiivisesti Camel Boots-jalassani potkaisin kissAA ja se lensi komeassa kaaressa pihalle. Yllätyin itsekin, oli tarkoitus hätistää kisu pois. Naapuri ei tainnut tykätä. Kaikki säilyivät vahingoittattomina. Meillä on myös oma kissa, mutta se on sisäkissa ja hyvin tulee vauvan kanssa juttuun.
Ai kissakin siis säilyi vahingoittumattomana? Kai käytitte sitä eläinlääkärissä varmistamassa, ettei pahoinpitelysi aiheuttanut sille sisäisiä vammoja? Jos ette, niin et voi tietää miten sille kävi. Hyi, miten ällöttävältä ihmiseltä vaikutat. Kissanomistajana sinun luulisi tietävän, että kissan sähinä on varoitus. Ei se heti lyö, toisin kuin sinä. Sitä paitsi vastuullasi on katsoa, ettei lapsesi noin vain tavoittele vierasta kissaa ja pelästytä sitä. Toivottavasti oma kissasi karkaa pihalle ja joku hyväsydäminen ihminen adoptoi sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pari kissaa ja yksi moinen vapaakasvattaja. Molemmat mirrit ovat hyvä luonteisia, mutta rajansa niidenkin retuuttamisessa on.
Tää kolme vuotias repi toistuvasti kissoja hännästä ja mä sanoin aika tomeraankin ääneen. Myös vanhemmalle vinkkasin, että kohta niistä toinen hermostuu. Tää vaan hymyilee tyytyväisenä, että se on sitten oppimistilanne.
Toinen kissa ärähti ja antoi tassua päähän, ilman kynttä kuitenkin. Se oli varoitus. Muksu pelästy aivan saakelisti ja niin myös vanhempansa. Siinä ne sitten sylitysten kyynelehtivät, että paha kissa, paha kissa..
Kunhan rauhoittuivat oli pakko kysyä, että mitäs me nyt tässä opittiin. Vastaukseksi sain vain pelästynyttä niiskutusta. Uskotaanko talon ohjeita tästä lähin? Hätääntynyt nyökkäys oli vastaus.
Meni aika hiljaisissa merkeissä loppu vierailu, kun nuo sitten päättivät alkaa pelkäämään kissoja.
Mä en oikeasti käsitä, miksi mä olen noiden kaveri. Nää ituhippipiirit tuo kaikenlaista eteen.
Voi luoja mimmosia! Kai siinä tilanteessa iski karu totuus että hei elävä olento puolustautuu! Hyvä kuitenkin ettei kynsillä räpsänny..ois voinu silmään osua.
Mutta niin toivon että kaikki vanhemmat opettavat eläimen kunnioittamista koska eläin vaatii sitä sitten noilla varoituksilla ja lopulta kynsin ja hampain jos ei mene jakeluun..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin kanssa seisottiin ovensuussa rupsttelemassa ja 1- v vauvani seisoi vierelläni. Naapurin kissa livahti samalla ovesta ja vauvani tavoitteli kädellään kissaa ( ei koskettanut). Silloin kissa yllättäin sähähti lastani kohti. Aivan impulsiivisesti Camel Boots-jalassani potkaisin kissAA ja se lensi komeassa kaaressa pihalle. Yllätyin itsekin, oli tarkoitus hätistää kisu pois. Naapuri ei tainnut tykätä. Kaikki säilyivät vahingoittattomina. Meillä on myös oma kissa, mutta se on sisäkissa ja hyvin tulee vauvan kanssa juttuun.
Ai kissakin siis säilyi vahingoittumattomana? Kai käytitte sitä eläinlääkärissä varmistamassa, ettei pahoinpitelysi aiheuttanut sille sisäisiä vammoja? Jos ette, niin et voi tietää miten sille kävi. Hyi, miten ällöttävältä ihmiseltä vaikutat. Kissanomistajana sinun luulisi tietävän, että kissan sähinä on varoitus. Ei se heti lyö, toisin kuin sinä. Sitä paitsi vastuullasi on katsoa, ettei lapsesi noin vain tavoittele vierasta kissaa ja pelästytä sitä. Toivottavasti oma kissasi karkaa pihalle ja joku hyväsydäminen ihminen adoptoi sen.
Kyllä tuollainen reaktio kertoo syvälle juurtuneesta eläinvihasta. Varmasti se omakin kissa on alun perin ollut miehen ja nyt tämä nainen vain miettii tekosyytä päästä siitä eroon. Toivottavasti potkitun kissan omistaja tekee ilmoituksen eläinrääkkäyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ta sit voi olla, että sun "tiukka äänensävy" on muiden mielestä huutoa ja raivoamista. Voi olla myös, että olet pukenut sinänsä asiallisen kiellon täysin asiattomaan muotoon. Tätä sattuu usein ja useimmiten tekijät eivät tajua sitä itse. Koska minähän en ole huonosti käyttäytyvä, vaan oikeassa.
Tai voi olla, että kuulijat tulkitsivat tiukan äänensävyn huudoksi ja raivoamiseksi. Tulkitsivat sen pahimman kautta, että nyt ei tykätä enää ollenkaan heidän pikkutaaperostaan, kun siltä kiellettiin jotain. Eihän se sitä tarkoita, pitäisi sen vanhempien ymmärtää ja myös olisi vanhemmilta kohteliasta itse katsoa lapsensa perään ja kietää repimästä kissaa, ettei talon isäntien/emäntien tarvitse sitä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko isukilla perusteluja miksi olet ämmä jne.?
Koska kielsin hänen kullannuppuaan ja he eivät kiellä. Kuulema jokin uusi mullistava kasvatuskeino. (Tai kasvattamattomuus keino) -ap
Ja kolmen vuoden päästä saamme lukea aloituksen siitä, miten äiti ei jaksa enää kun lapsi riehuu, lyö pikkusiskoa, sylkee kasvoille ja päiväkodistakin aina valitetaan lapsen käytöksestä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli taannoin kaksi vilkasta pikkupoikaa (n. 6v) iltahoidossa ja meillä useampi kissa, joista yksi oli hieman arvaamaton. Kerroin näille pojille, että ko.kissaan ei kannata koskea, koska se saattaa raapaista. Kerroin toistamiseen ja lopulta kielsin. Toinen pojista ei ottanut uskoakseen, joten pyysin häntä odottamaan hetken. Hain lääkekaapista sidetarpeet ja laastaria pöysälle pojan nähtäväksi. Ilmoitin pojalle, että nyt voi sitten koskea kissaan, minulla on jo paikkaustarpeet esillä.
Ei sitten koskenutkaan ko. kissaan:) Muita sai kyllä hellitellä.
Ap, koita kestää, maailma on ääliöitä täynnä. Toimit oikein, koska eläimen omistajan vastuulla on, kuinka eläin käyttäytyy.
Vierailija kirjoitti:
Naapurin kanssa seisottiin ovensuussa rupsttelemassa ja 1- v vauvani seisoi vierelläni. Naapurin kissa livahti samalla ovesta ja vauvani tavoitteli kädellään kissaa ( ei koskettanut). Silloin kissa yllättäin sähähti lastani kohti. Aivan impulsiivisesti Camel Boots-jalassani potkaisin kissAA ja se lensi komeassa kaaressa pihalle. Yllätyin itsekin, oli tarkoitus hätistää kisu pois. Naapuri ei tainnut tykätä. Kaikki säilyivät vahingoittattomina. Meillä on myös oma kissa, mutta se on sisäkissa ja hyvin tulee vauvan kanssa juttuun.
Kertoo kaiken, kun puhut 1-vuotiaasta vauvana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se joka ei itse komenna lastaan, antaa muille avoimen valtakirjan komentaa omalla tyylillään. Jos haluaa että muut eivät joudu puuttumaan lapsen kasvatukseen valitsemallaan tyylillä, tulee huolehtia, että ei ole mitään puuttumisen syytä. Siksi jokaikinen valitus siitä kuinka joku komensi lasta "väärin" on itseasiassa ilmoitus "en jaksanut huolehtia lapseni kasvatuksesta, ja nyt minua vituttaa kun joku toinen puuttui siihen, ja osoitti minun puutteeni kasvattajana".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin kanssa seisottiin ovensuussa rupsttelemassa ja 1- v vauvani seisoi vierelläni. Naapurin kissa livahti samalla ovesta ja vauvani tavoitteli kädellään kissaa ( ei koskettanut). Silloin kissa yllättäin sähähti lastani kohti. Aivan impulsiivisesti Camel Boots-jalassani potkaisin kissAA ja se lensi komeassa kaaressa pihalle. Yllätyin itsekin, oli tarkoitus hätistää kisu pois. Naapuri ei tainnut tykätä. Kaikki säilyivät vahingoittattomina. Meillä on myös oma kissa, mutta se on sisäkissa ja hyvin tulee vauvan kanssa juttuun.
Minulle olisi voinut tulla ihan vaistomaisena reaktiona upottaa piikkikorkkarini Camel bootseistasi läpi. Yllättyisin varmasti, kuten sinäkin.
Sinä olet tainnut kirjoitella palstalle näitä piikkikorkkariväkivaltafantasioitasi ennenkin, eikö vain?
Täysin ymmärrettävää jos omatkin hermot kiristyvät tuossa tilanteessa, eikä se sivistynyt kommunikointi ole ykkösasiana mielessä.