Aamu oli aivan kauhea taas :(

Kun näitä juttuja lukee niin vittu oon kyllä tyytyväinen että tein abortin!!!

Vierailija kirjoitti:

Koskeeko ongelma siis vain yksinhuoltaja äitejä? Kuulostaa siltä että teiltä (siis muiltakin kuin lainatulta kirjoittajalta) puuttuu auktoriteetti jos edes alakoululaista ei saa tottelemaan. Miten ihmeessä luulette pärjäävänne teinin kanssa?

Ei, terveisin isä jolla kesti sama ongelma jonkun aikaa, sitten lapsi tajusi, mitä haittaa siitä alituisesta inttämisestä on.

PS. Mistä niitä auktoriteetteja saa ostaa? Jos ei mistään, tuletko hakemaan lapsen itsellesi?

Myös monen aikuisen stressinkäsittelykeino on vitkuttelu. Lapsella on joku syy joko olla haluamatta mennä kouluun, tai sitten hänellä on siinä siirtymätilanteessa stressiä jota ei osaa käsitellä.  Laiskuuttakin toki voi olla, mut monen monet aikuisetkin hörppää aamulla kahvinsa viime tingassa ja kaasuttaa töihin hirveällä hopulla koska vitkuttelivat niin myöhään - siksi että alkava uusi päivä ahdisti heitä ja sai heidät viivyttelemään.

Ekaluokkalainen osaa jo yhtä ja toista mutta voi vaatia paljon emotionaalista tukea, jos edessä oleva päivä jännittää. Jännitykseen voi auttaa jos sekin, että vanhempi saattaa lasta osan koulumatkasta ja on sinä aikana vaan lasta varten. Kuuntelee kaikki lapsen höpötykset ihan ajatuksen kanssa. Tämä on lapselle välitön palkinto joka motivoi siihen, että juuri se lähdön heti ei tule asiaksi jota pitää vältellä. Palkinnon pitää tulla heti eikä viikon päästä, ja olla parempi kuin se, että saa olla omassa lämpimässä kodissa äidin kanssa eikä mennä viipottaa pipo vinossa kylmässä ja pimeässä talviaamussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ongelmat alkaneet vasta koulun aloituksen myötä?

Onko koulussa ongelmia?

Riittävän aikainen nukkumaan meno ja ja aikainen herätys.

Kyllä kyllä. Koulussahan auttamatta ne ongelmat aina on.

No kyllä minusta on ihan kannattavaa miettiä, tuleeko kiusatuksi, onko oppimisvaikeuksia tms.! Totta hemmetissä tuollaiset saavat lapsen hidastelemaan lähdön kanssa. Noin muuten pitää varmaan usein paikkansa, että kun asiat täytyy hoitaa itse, ne kanssa hoitaa. Olen itse kotiäiti ja aamuisin on aina ties mitä, mutta jos on ollut pakko hoitaa joku meno aamulla, viipotti hidas esikoinen jo tosissa hyvissä ajoin kouluun (näin sattumalta). Toisaalta vaikka kaikkinainen lusmuilu rasittaa, on minusta silti jossain määrin terve ilmiö, että maailmassa on joku ihminen, johon luottaa niin, että uskaltaa olla laiska ja hidas ja vaikka mitä. Jos lapseni alkaisivat yhtäkkiä totella minua jo puolesta sanasta ja kaikki olisi oikein toimivaa, alkaisivat kyllä hälytyskellot soimaan. Siis en tarkoita, että kaikki huono käytös olisi tosiaan suotavaa, mutta sanotaanhan sitä niinkin, että kun muualla hyvin käyttäytyvä lapsi uskaltaa saada kilarit kotona, se tarkoittaa, että hyvällä tavalla luottaa vanhempiin.

Miksi olette lisääntyneet?

Perheneuvola ja yhteiskunta kasvattaa lapsenne , koska teillä on niin "vaikeaa, kauheaa ja rankkaa"?

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä juttuja lukee niin vittu oon kyllä tyytyväinen että tein abortin!!!

Kenties sinä olisi osannut kasvattaa lapsesi oikein.

Adoptiota suunnittelevalle on vaikka minkälaisia vaatimuksia, mutta lisääntyä saavat kaikki siihen kykenevät. Mielestäni tähän pitäisi saada jokin ratkaisu.

Meillä pari tuttavaperhettä, joissa jo pienenä näki, että kasvatus menee pieleen ja nyt he ovatkin ongelmissa. Ja sitten päivitellään kun on niin hankalat lapset. On vain hankala mennä neuvovaan toisen kasvatustapoja. Mutta sitä saa mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli koko pph ja eskariaika aamuisin sellaista vitkuttelua, että lähes joka päivä "myöhästyin" töistä (meillä liukuva työaika, mutta myöhästyin siis siitä itse asettamastani tavoiteajasta). Eka-tokaluokalla lapsi kulki mun kyydissä kouluun, sama vitkuttelu jatkui, kouluun kuitenkin ehdittiin viime tipassa. Kolmoselta lapsi jäi aamuisin yksin (mun työt alkoivat jo seitsemältä), hoiti aamutoimet itsenäisesti ja kulki omineen kouluun. Ei minkäänlaista vitkuttelua, oli koulun pihalla aina viimeistään 15 minuuttia ennen koulun alkua :-) Eli heti kun annettiin vastuu ehtimisestä lapselle itselleen, alkoi homma sujua.

Niin, eli näiltäkin ongelmilta olisi vältytty oikealla kasvatuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoputin 1-luokkalaista kouluun, ei suostunut mihinkään. 5 kertaa sanoin nätisti, että kannattaisi pukea, niin ehtisi kouluun, sitten karjuin että vaatetta päälle nyt. Sitten itkien puki. Ei suostunut syömään aamupalaa eikä juomaan vettä! En voi tuon ikäistä pakottaakaan syömään.

Lähti sitten lopulta kouluun sinällään ja myöhästyen...tänään soitan perheneuvolaan...en tiedä mitä tuon kanssa tekisi, kun ei mikään normaali onnistu.

No nyt haet sitten äkkiä apua jostain. Jos tilanne on tuollainen, niin kasvatuksessa on mennyt jotain pahasti pieleen jo ajat sitten.

Voi luoja, jos kaikki ryntäisivät perheneuvolaan tai psykiatrille joka kerta, kun lapsi ei tottele viidennellä nätisti sanotulla kerralla, niin johan luikertelisi vastaanottojen ulkopuolella jonot kadulle asti :D Itse olin lapsi, joka pelkäsi vähän kaikkea ja yritti miellyttää kaikkia, ja tottelin salamana, ja omien lasteni kohdalla olen tajunnut, että vaikka usein käytös on ihan ok, kaikki ei vaan aina mene niin kuin Strömsössä, eikä se tarkoita, että lapset olisivat jotenkin huonoja ja kaikki olisi pielessä. Ja ylläri pylläri, luonnostaan erittäin aamu-uninen esikoiseni ei useimmiten syö lainkaan aamupalaa, ja kas - mitään kamalaa ei ole tapahtunut! Hän syö koulussa lounaan ihan normaalisti ja on siihenkin asti jaksanut ihan hyvin. Joskus tuntuu, että isoimmat ongelmat lasten kanssa syntyvät siitä, että totteleminen on mantra numero yksi, ja lapsi oppii, että oikeasti vain se merkitsee, tottelenko vai en,  ei vanhempia oikeasti kiinnosta, miltä minusta tuntuu. Kun vuorovaikutus urautuu tällaiseksi, voikin edessä olla isompia ongelmia ja taas joku saa heristää sormeaan ja torua, että onpa kumma, kun ei ole laitettu lasta tottelemaan heti pienestä pitäen. Uskon, että sellainen riittävä totteleminen tulee enemmänkin muun hyvän vuorovaikutuksen sivutuotteena, kun lapsi haluaa hyvällä tavalla miellyttää vanhempiaan, sen ei (yleensä) tarvitse olla huomion keskipiste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koskeeko ongelma siis vain yksinhuoltaja äitejä? Kuulostaa siltä että teiltä (siis muiltakin kuin lainatulta kirjoittajalta) puuttuu auktoriteetti jos edes alakoululaista ei saa tottelemaan. Miten ihmeessä luulette pärjäävänne teinin kanssa?

Ei, terveisin isä jolla kesti sama ongelma jonkun aikaa, sitten lapsi tajusi, mitä haittaa siitä alituisesta inttämisestä on.

PS. Mistä niitä auktoriteetteja saa ostaa? Jos ei mistään, tuletko hakemaan lapsen itsellesi?

Hehheh, kasvatus mennyt keturalleen ja sitten vielä vitsaillaan asiasta. Antaa mennä vain, kun on alamäki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoputin 1-luokkalaista kouluun, ei suostunut mihinkään. 5 kertaa sanoin nätisti, että kannattaisi pukea, niin ehtisi kouluun, sitten karjuin että vaatetta päälle nyt. Sitten itkien puki. Ei suostunut syömään aamupalaa eikä juomaan vettä! En voi tuon ikäistä pakottaakaan syömään.

Lähti sitten lopulta kouluun sinällään ja myöhästyen...tänään soitan perheneuvolaan...en tiedä mitä tuon kanssa tekisi, kun ei mikään normaali onnistu.

No nyt haet sitten äkkiä apua jostain. Jos tilanne on tuollainen, niin kasvatuksessa on mennyt jotain pahasti pieleen jo ajat sitten.

Voi luoja, jos kaikki ryntäisivät perheneuvolaan tai psykiatrille joka kerta, kun lapsi ei tottele viidennellä nätisti sanotulla kerralla, niin johan luikertelisi vastaanottojen ulkopuolella jonot kadulle asti :D Itse olin lapsi, joka pelkäsi vähän kaikkea ja yritti miellyttää kaikkia, ja tottelin salamana, ja omien lasteni kohdalla olen tajunnut, että vaikka usein käytös on ihan ok, kaikki ei vaan aina mene niin kuin Strömsössä, eikä se tarkoita, että lapset olisivat jotenkin huonoja ja kaikki olisi pielessä. Ja ylläri pylläri, luonnostaan erittäin aamu-uninen esikoiseni ei useimmiten syö lainkaan aamupalaa, ja kas - mitään kamalaa ei ole tapahtunut! Hän syö koulussa lounaan ihan normaalisti ja on siihenkin asti jaksanut ihan hyvin. Joskus tuntuu, että isoimmat ongelmat lasten kanssa syntyvät siitä, että totteleminen on mantra numero yksi, ja lapsi oppii, että oikeasti vain se merkitsee, tottelenko vai en,  ei vanhempia oikeasti kiinnosta, miltä minusta tuntuu. Kun vuorovaikutus urautuu tällaiseksi, voikin edessä olla isompia ongelmia ja taas joku saa heristää sormeaan ja torua, että onpa kumma, kun ei ole laitettu lasta tottelemaan heti pienestä pitäen. Uskon, että sellainen riittävä totteleminen tulee enemmänkin muun hyvän vuorovaikutuksen sivutuotteena, kun lapsi haluaa hyvällä tavalla miellyttää vanhempiaan, sen ei (yleensä) tarvitse olla huomion keskipiste.

Jos lapsi käyttäytyy noin, niin kasvatus on mennyt pieleen. Ja siinä kohdassa kannattaisi hakea hapua. Ja jäin siihen käsitykseen, että tämä ei ole mikään ainutkertainen ongelma vaan pidenpään ollut sama homma.

Ja täällähän on tarinoita, joissa päiväkotiajoista alakouluun on taisteltu joka aamu. En ole mennyt ihan putkeen kyllä kaikki hommat.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olette lisääntyneet?

Perheneuvola ja yhteiskunta kasvattaa lapsenne , koska teillä on niin "vaikeaa, kauheaa ja rankkaa"?

Kyllä tuossa kohdassa kannattaa jo pyytää apua jostain, sillä tilanne on vielä korjattavissa. Jos nyt ei saada hommaa haltuun, niin lopputulos voi olla vielä pahempi.

Meillä ollut aina sama ongelma, ihan sama minne lähdössä, niin pukeminen on vaikeaa, tai oikeastaan kaikki, hampaanpesu kestää 10min, pukeminen tuhottoman kauan, pöydän ääressä istuisi aamupalalla koko päivän eikä silti saa syötyä. Meillä on käytössä arjen strukturointikortit seinällä ja nuoli mikä siirretään aina kunkin vaiheen kohdalle, ajastin pitää ottaa käyttöön pian, että ehtii tottua ennen koulua. Ollaan toimintaterapiassa omantoiminnan ohjauksen ongelmien ja siirtymätilanteiden hankaluuden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olette lisääntyneet?

Perheneuvola ja yhteiskunta kasvattaa lapsenne , koska teillä on niin "vaikeaa, kauheaa ja rankkaa"?

Kyllä tuossa kohdassa kannattaa jo pyytää apua jostain, sillä tilanne on vielä korjattavissa. Jos nyt ei saada hommaa haltuun, niin lopputulos voi olla vielä pahempi.

Siksi kysyinkin, miksi olette lisääntyneet? Jos ei normaali lapsen kasvatus kerran ole millään tapaa hanskassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olette lisääntyneet?

Perheneuvola ja yhteiskunta kasvattaa lapsenne , koska teillä on niin "vaikeaa, kauheaa ja rankkaa"?

Kyllä tuossa kohdassa kannattaa jo pyytää apua jostain, sillä tilanne on vielä korjattavissa. Jos nyt ei saada hommaa haltuun, niin lopputulos voi olla vielä pahempi.

Siksi kysyinkin, miksi olette lisääntyneet? Jos ei normaali lapsen kasvatus kerran ole millään tapaa hanskassa.

Määrittele sitten normaali lapsen kasvatus.

On tavaton määrä piirteitä, joita ei voi kasvatuksella lapsesta ottaa pois. Jos olisi kaikkeen pystyvä kasvatus niin olisi tämä yhteiskunta ihan toisenlainen. Kasvatuksesta puhutaan paljon, siitä on kirjoitettu tavaton määrä oppaita, jne, mutta silti ei vaan ihanne maailmaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Meillä samaa. En kyllä ole saanut perheneuvolastakaan aoua. Tai antavat jutteluaikaa mutta ei se auta mua. Neuvoja ei tule. Lapsi myöhästynyt pian kahden vuoden ajan joka päivä ja usein pous koulusta kun en saa häntä pukemaan. Kerran puettiin väkisin muttei ollut ihmismäustä. Ehkä aika auttaa..

lapsi on kahden vuoden ajan myöhästynyt joka päivä.... Onko tämä edes totta? Peiliin katsomisen paikka sinulla. Ketju on täynnä vinkkejä miten hoitaa asia kuntoon. Osaatko vastaanottaa neuvot?