Miten joistakin vanhuksista tulee hirviöitä vanhetessaan?
Kun ovat sairaita ja vanhoja? Olen nähnyt tämän monta kertaa. Toiset taas muuttuvat enkeleiksi, ovat niin sydämellisiä ja huokuvat rauhaa ja tyytyväisyyttä. Mutta nämä hirviöt? Mikä on mennyt pieleen? Miten minusta ei tulisi sellaista?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs vuosikymmeniä vanhustenhoidossa töitä tehnyt oli sitä mieltä, että vanhetessa ihmisen perusluonne usein saa enemmän jalansijaa, tulee siis vahvemmin esiin. Eli kilteistä tulee vieläkin kiltimpiä ja v-mäisistä entistä v-mäisepiä.
Omat havaintoni tukevat tätä.
Näin on. Juuri tuon saman ajattelin kirjoittaa.
Tuohonhan se vanha viisaus hyvä viini paranee vanhetessaan perustuu.
Minusta tuntuu että joitain vtuttaa ajatus omasta kuolemasta ja sitä edeltävästä voimien vähenemisestä aivan suunnattomasti. Eli kyvyttömyys tukeutua muihin, pyytää apua mikä on saattanut olla heidän ylpeytensä aihe aiemmin ei enää toimikaan. Sitten kun tarjoaa apuaan ja koettaa kysellä vointeja ym ei välttämättä saa auttaa, tulee poistyönnetyksi.
Olen aika ymmällä tästä. Aika hirveää jos kokee autettavaksi tulemisen noin nöyryyttävänä. Siksi kannattaa opetella pyytämään joskus apua. Ja tämä on myös itselleni vaikeaa, ei kuitenkaan samalla tavoin etten siihen pystyisi.
Sääliksi käy myös digiviidakossa pärjääminen kun sitä odotetaan vähän kaikilta. Jokin ei tunnu reilulta tässäkään. Tai näille vanhoille jotka urheasti haluavat asua kodeissaan (syitä on useampi). Raha-asioiden pitäisi hoitua niin etteivät rasita ylettömästi tai ahdista. Mutta tähänkin pitää osata pyytää apua jos ei selviä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että joitain vtuttaa ajatus omasta kuolemasta ja sitä edeltävästä voimien vähenemisestä aivan suunnattomasti. Eli kyvyttömyys tukeutua muihin, pyytää apua mikä on saattanut olla heidän ylpeytensä aihe aiemmin ei enää toimikaan. Sitten kun tarjoaa apuaan ja koettaa kysellä vointeja ym ei välttämättä saa auttaa, tulee poistyönnetyksi.
Olen aika ymmällä tästä. Aika hirveää jos kokee autettavaksi tulemisen noin nöyryyttävänä. Siksi kannattaa opetella pyytämään joskus apua. Ja tämä on myös itselleni vaikeaa, ei kuitenkaan samalla tavoin etten siihen pystyisi.
Sääliksi käy myös digiviidakossa pärjääminen kun sitä odotetaan vähän kaikilta. Jokin ei tunnu reilulta tässäkään. Tai näille vanhoille jotka urheasti haluavat asua kodeissaan (syitä on useampi). Raha-asioiden pitäisi hoitua niin etteivät rasita ylettömästi tai ahdista. Mutta tähänkin pitää osata pyytää apua jos ei selviä.
Isäni oli kovin pidättyväinen viimeiset vuotensa. Ei sopinut juurikaan auttaa. Ei suostunut kylään tulemaan, ja pelkäsi koko ajan enemmän kaikenlaista kotoa poistumista. Syy selvisi kun hän joutui sairaalaan. Tullessaan takasin hän ei tunnistanut kotiaan. Arki toimi hänen muistinaan siihen asti.
Uskon myös tuohon että ne ihmisen perusluonteet piirteet korostuu vanhemmiten ja sitten alkaa olla silleen "ei enää mitään väliä kun ollaan jo tässä kohtaa elämää" Silti mun mielestä käytöstavat pitäisi säilyttää, oli minkä ikäinen tahansa, ihan kamalaa somekirjoittelua näkee esim vanhemmiltakin ihmisiltä. Mietin vaan miten ne kehtaa. Toisaalta näkee tätä nuoremmiltakin, mutta vanhemmiten luulisi jo tuollaisesta päässeen eroon, mutta kuten sanoin ehkä jotkut ei vaan ehkä koskaan kasva aikuisiksi,,,
Vierailija kirjoitti:
Tajuavat sen, että kuolevat pian. Se vituttaa.
Erityisesti perinnöllä kiristäjiä se vituttaa.
Vierailija kirjoitti:
Dementia tai Alzheimer.
Hyvin koulutetusta ja sivistyneestä tädistäni tuli 77-vuotias nainen, joka selittää tauotta, kuinka kaikki nuoret (50+) miehet himoitsevat häntä. Hän huutaa, melskaa ja puhuu koko ajan eikä kuuntele ketään. Hän kiroilee pienten lasten aikana, kehuu itseään sumeilematta ja vaatii kaikkia huomioimaan hänet koko ajan. Lisääntynyt alkoholinkäyttö vielä pahentaa asiaa. Toistaiseksi hän juo viiniä ja konjakkia, mutta tilanne saattaa muuttua vielä ikävämmäksi.
Alzheimeria sairastava omainen muuttui hankalasta kiltiksi ja lempeäksi. Hänen puolisonsa oli aiemmin tunnettu vaikeana johtajana, mutta Alzheimeriin sairastuttuaan hänestä tuli sietämättömän ilkeä. Hankala tilanne, koska he ovat aina syöneet terveellisesti, liikkuneet runsaasti, tehneet ristisanatehtäviä ja lukeneet paljon. Surullista, että muistisairaus iskee myös terveellisesti eläneisiin.
Kääks! Omalla äidilläni (joka on vasta 65) on tuollaista, että luulee että jokainen mies nuori ja vanha on ihan hulluna häneen :D toivottavasti eioo mitään vakavaa kummiskaan.
Geeneissä se on, ja pieni määrä kasvatuksessa tai sen puuttessa. Ympäristötekijät. Siinä tekijät, mitkä vaikuttavat meihin.
Historiassa on ollut agressiivisia kansoja. He eivät ole mihinkään kadonneet eikä häipynyt, hajonnut vaan eri nurkkiin ja valtioihin. Oppinut uuden kielen, uudet tavat. Niiden jälkeläisiä on tänäänkin meidän joukossa massotain. Ilmasko täällä kiusaamista niin paljon on. Alkaa kodonta, jatkuu päiväkodissa, kouluissa, työpaikoilla. Vaikka puhuvatkin kiusaamisen nollatoleranssista. Perhonen jää perhoseksi, virtahepo virrahepoksi. Kurja jää kurjaksi, pahaa jää pahaksi, hyvää jää hyväksi. Luonne ei muuttu. Ilmaisu ja käytös olosuhteista johtuen voi hetkellisesti vähän niitä muuttaa, mutta oma perusluonteltani pysyvät samanlaisina. Hyvät hyvinä, pahaat pahoina. Niin kun vihastuminen ja vihaaminen on kaksi eri asiaa, viisaus ja viisastelu on eri asiat, niin myös hyvät hetken mielijohtesta ollessan vihaisia, silti eivät vihaa toisia. Hetken emootio ympäristötekijöitä mukaan lukien ei tee vihaisesta vielä vihaaja, vaikka se voi siltä näyttää. Pitää osata erottaa niitä toinentoisesta. Ja kaikki ei ole se, mitä päältäpäin näyttää. On teeskentelijöitä, näyttelijöitä, manipyloivia, ketkä päältäpäin tuntuvat hyvinä, mutta sisältäpäin sitä todellisuudessa ei ole. On hyviä, ketkä vihastuvat, mutta pahoja eikä vihaavia silti eivät ole.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ihmetellyt,että misk monet dementikot huutelee niitä kirosanoja ja ovat tosi ilkeitä? Vaikea kuvitella, että esim. ennen uskovainen ja kiltti mummo muuttuisi sellaiseksi, vaikka olisikin dementia. Eli ovatko nämä tällaiset mumot olleet aina katkeria...niin ja papat myöskin?
No se aivotoiminta muuttuu. Tälläisiä joka hoivalaitoksissa mitä kodeiksi kutsutaan. Ovat niin karmeita suustaan että huh.
Vierailija kirjoitti:
Tajuavat sen, että kuolevat pian. Se vituttaa.
Jaa ja sinä olet nyt jo katkera mitenkä sitten myöhemmin jos elät vanhaksi?
Muistisairaus, joka rappeuttaa aivotoimintaa. Tosi typeriä vastauksia täällä.
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaus, joka rappeuttaa aivotoimintaa. Tosi typeriä vastauksia täällä.
Näin on ei normaali ystävällinen ihminen muutu tuosta vaan paholaiseksi, aivotoiminta määrää pitkälle mitä tapahtuu.
AP:n aloitus näyttää olevan vuodelta 2016. Mutta eivät nämä asiat ole miksikään muuttuneet.