Miten joistakin vanhuksista tulee hirviöitä vanhetessaan?
Kun ovat sairaita ja vanhoja? Olen nähnyt tämän monta kertaa. Toiset taas muuttuvat enkeleiksi, ovat niin sydämellisiä ja huokuvat rauhaa ja tyytyväisyyttä. Mutta nämä hirviöt? Mikä on mennyt pieleen? Miten minusta ei tulisi sellaista?
Kommentit (52)
Kaikki ihmisten piirteet voimistuvat vanhetessa. Siis pitkin matkaa. Vanhoilla ne ovat sitten jo kulumoituneet sinne äärimmilleen.
Ja kaikki, minkä ihminen patoaa sisälleen, kerääntyy edellisen kokemuksen päälle.
Kärttyisyys on vihaa. Eli pidä huolta, että annat anteeksi kaikille, ja itsellesi, koko elämäsi matkan varrella, niin sinusta ei tule kärttyisää.
Aivojen atrofioituminen, ts. aivoaineksen kato aiheuttaa erilaisia oireita riippuen paikasta mistä se aivoaine häviää. Viina ja frontaalilohkodementia syövät otsalohkoa, Alzheimer vie hippokampukset, Parkinson substantia nigran, Lewyn kappale -tauti syö tyvitumakkeita, aivoverenvuodot ja -infarktit sattuvat minne sattuvat.. Vanhuksilla on myös "omat" psyykkiset sairautensa, kuten harhaluuloisuushäiriö, joka voi ilmetä skitsofreenistyyppisenä psykoosioireiluna (avaruusoliot kuuntelevat antennin välityksellä tai KGB levittää taivaalle pilviä joissa on myrkkyä), tai selvästi tavallisempina vainoharhoina (tuo saakelin akka käy varmasti vieraissa aina kun silmä välttää, kodinhoitaja varastaa rahaa).
Kasikymppisen pään jos kuvaa, niin se on oikeasti harva. Kallon sisällä on rutkasti tyhjää tilaa, aivot ovat kutistuneet. Toisella lähtenyt enemmän otsalohkosta, toisella taas pikkuaivot jne jne. Kyllä ihan nämä vauriot vaikuttavat hyvn paljon siihen millainen ihminen sitten on. Esim. Parkinson-potilas takoo eläkkeensä kaupan pelikoneeseen ja käyttäytyy härskin kaksimielisesti, harhaluuloisuushäiriöinen on aggressiivinen, koska pelkää muiden vainoavan ja haluavan hänelle pahaa, viinaa liikaa kiskonut alkaa käyttäytyä täysin estottomasti ja sivistymättömästi jne jne.
Olen tavannut elämäni aikana kammottavia kiukkuisia vanhoja ukkoja ja akkoja. Yksikin ukko alkoi huutamaan minulle kun talutin pyörää jalkakäytävällä ja hyppäsi vielä eteen huitomaan. Eräs lähihoitaja kertoi, että vanhainkodissa joku mummo huoritteli häntä. Oma isäni on elämäänsä katkeroitunut vanhus, joka valitsi aikoinaan viinan ja syytti ongelmistaan kaikkia muita. Osasi olla tosi häijy. Minun elämä ei koskaan häntä kiinnostanut. Enpä ole häntä hoitamassa nyt. Onneksi on olemassa myös ihania mummeleita ja leppoisia ukkeleita. Sellaisia auttaisin mielelläni.
Sairaudet, kivut ja lääkkeet voivat saada käyttäytymään ihan vitun aggressiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Eräs vuosikymmeniä vanhustenhoidossa töitä tehnyt oli sitä mieltä, että vanhetessa ihmisen perusluonne usein saa enemmän jalansijaa, tulee siis vahvemmin esiin. Eli kilteistä tulee vieläkin kiltimpiä ja v-mäisistä entistä v-mäisepiä.
Omat havaintoni tukevat tätä.
Näin on. Juuri tuon saman ajattelin kirjoittaa.
Omat kokemukseni taas tukevat sitä, että vanhetessa perusluonne voi muuttua päinvastaiseksi. Anoppini oli tosi ikävä ihminen, jota omat lapset vihasivat ja syystä. Vanhuksena hän oli kuitenkin mitä aurinkoisin ja ihanin, jota kaikki hoitajat kiittelivät. Magneettikuvan mukaan aivot täynnä tyhjää. Syytän kaikesta aivojen rappeutumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs vuosikymmeniä vanhustenhoidossa töitä tehnyt oli sitä mieltä, että vanhetessa ihmisen perusluonne usein saa enemmän jalansijaa, tulee siis vahvemmin esiin. Eli kilteistä tulee vieläkin kiltimpiä ja v-mäisistä entistä v-mäisepiä.
Omat havaintoni tukevat tätä.
Onko v-mäisyys joku luonteenpiirre? :D
On! Kyllä ne v- mäiset vanhukset on ollut nuorempina ihan samanlaisia.
Äidilläni dementia ja on tosi kiltti ja ollut ennenkin kiltti.
Vierailija kirjoitti:
Sairaudet, kivut ja lääkkeet voivat saada käyttäytymään ihan vitun aggressiivisesti.
Eikä tämä ole edes ikäsidonnainen, vanhuksilla tämä vain korostuu, kun ikä tuo väistämättä monelle sairauksia ja yleistä heikkenemistä.
Jotkut ihmiset ovat sairaampia, toiset ovat vähemmän sairaita.
Jotkut ihmiset kestävät epämukavuutta ja vastoinkäymisiä enemmän, toiset vähemmän.
Minusta ainakin tuli isomman leikkauksen kynnyksellä ja toipumisaikana ihan sietämätön. Saattaa olla että olen sitten kamala vanhuskin :/
Kyllä se johtuu luultavasti jostain aivomuutoksesta.
Yleensä jos sairastuu vakavammin ja kuitenkin ymmärtää tilanteensa, niin tulee ennemminkin nöyräksi ja vähän pelokkaaksikin.
Jos ihmisen perusluonne on itsekäs, ilkeä, töykeä, epäystävällinen ja narsistinen, niin ei ihminen vanhana siitä viisaammaksi muutu. Dementia, Alzheimer, Parkinsonin tauti ja muut rappeuttavat aivosairaudet tuhoavat aivoja. Asiakaspalvelussa suurin osa epäkohteliaista, hankalista ja töykeistä asiakkaista on vanhuksia - iäkkäitä naisia ja iäkkäitä miehiä. Vanhainkodissa muistisairaat vanhukset kiroilevat, haistattelevat, huorittelevat, homottelevat, uhkailevat, raapivat, sylkevät, lyövät, purevat ja potkivat hoitajia. Hankalasta ja vi##umaisesta ihmisestä tulee yleensä hankala ja vi##umainen vanhus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs vuosikymmeniä vanhustenhoidossa töitä tehnyt oli sitä mieltä, että vanhetessa ihmisen perusluonne usein saa enemmän jalansijaa, tulee siis vahvemmin esiin. Eli kilteistä tulee vieläkin kiltimpiä ja v-mäisistä entistä v-mäisepiä.
Omat havaintoni tukevat tätä.
Monesti näin. Mm. oma isoisäni oli eläessään hyvin kiukkuinen ja "kaikille aina vihainen". Hän oli tätä myös vanhetessaan, ja dementian vuoksi jopa aggressiivinen, eivätkä nämä ominaisuudet mihinkään kaikonneet vanhainkodissa. Lähinnä korostuivat. Rakas oli silti.
Eläessään hyvin kiukkuinen, kaikille vihainen, agressiivinen. Joo olipas rakastettava isoisä. Ei täällä palstalla tarvi teeskennellä.
Vierailija kirjoitti:
Joillain voi olla käsittelemättömiä kipeitä asioita jotka alkavat todella vaivata kun tiedostaa että elämää ei enää hirveän paljon jäljellä ole, jotkut ovat katkeroituneita jos kokevat että elämä on kohdellut heitä kaltoin - ja joillain saattaa olla jokin aivoperäinen sairaus joka muuttaa persoonaa ja käyttäytymistä.
Joo ,tämä on jokaisen hyvä muistaa iästä riippumatta.``Sinä et tiedä toisen sisäisistä kamppailuista ja murheista.Siksi ole aina kiltti.``- Robin williams
Ikä on kuin pieni sievä. Estot vähenee, kulissit putoo ja ihminen paljastaa luontonsa. Ootko kuullut, että on olemassa hyviä ihmisiä ja pahoja ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Aivotoiminta muuttuu vanhetessa, dementiasairaudet iskevät moniin. Ei sitä oikein voi itse kontrolloida miten käy, kun ei vielä osata itse avata aivoja ja lisätä hermosäikeitä. Jää nähtäväksi, miten sinun - ja minunkin - käy.
On tuossa muutakin.
En suostu uskomaan että aiemmin ns hyvä ihminen muuttuu kovaksi, julmaksi hirviöksi. Joudun miettimään tätä omalla kohdallani lähisukulaisissa. Se mitä ehkä voi tapahtua on vetäytyminen, epäluulo, pelokkuus. Tuo ei mielestäni vielä tarkoita esimerkiksi petollisuutta. Tai saa toki kertoa jos toisen luonne muuttuu miellyttävästä ihan muuksi iän myötä.
samaa mietin, itse haluaisin olla vanhana kuin mummoni : vaikka elämä oli ollut muutakin pelkkää auringonpaistetta, oli aína positiivinen ja iloinen. tarvittaessa kuitenkin myös ärhäkkä, kerran mummo oli lähdössä iltakävelylle sellaiselle rantatielle ja kysyin jotain että eikö pelota, mummo nosti kävelykeppiä ja tuumasi " tästä tulloo jos silmille hypitään!" :D ihana ihminen, ikävä on...
mutta todella paljon näkee esim. bussissa näitä äkäisiä "hirviövanhuksia" jotka tyyliin huitovat käsilaukulla!
tuntuvat käyttävän ikäänsä oikeutena olla törkeä muille.