Totta kai haukutaan

Miten kuvittelette ihmisten jaksavan työtään, jos kenestäkään ei saa sanoa mitään pahaa. Monilla aloilla (koulu, lastenhoito, terveydenhoito...) on vaitiolovelvollisuus, joten asioista ei voi puhua kenenkään muun kuin työkaverien kanssa. Jos sinä arvostelija olisit itse lääkäri ja vastaanotolla huomauttaessasi potilaalle ylipainosta sieltä tulisi ne legendaariset " Enhän minä edes syö, pari leipää vaan ja porkkanaa ja omenaa joka päivä" , eikö tuo huvittaisi sinua. Pystyisitkö olemaan kertomatta kenellekään haisevasta juoposta, jonka tautista alapäätä jouduit ronklaamaan kyseenomaisen juopon yrittäessä lähennellä sinua?



Entä koulussa? Ärhäkkä teini huutaa " Haista vittu saatanan huora, sä tarvisit kunnolla munaa mut oot niin ruma ettei sun sillinhajusta vittua halua kukaan" ja paiskaa samalla pulpettinsa seinään. Eikö mielesi tekisi avautua tästä jollekin?



Tai päiväkodissa, sielläkin lapset huutelevat suunnilleen tuollaista, räkää ja sylkeä valuu pitkin naamaa ja vaatteita, ruokaa sotketaan mihin sattuu, pikku järjenjättiläiset menevät makaamaan kuralätäkköön ja saat vanhemmilta haukut kun lapsen ennestäänkin reikäiset vaatteet ovat likaiset.



Tarjoilijana? " Tuo sitä tuo tätä, vie tää takasin, onpa huonoa palvelua ja työntekijät idiootteja, en enää koskaan tuu tänne syömään, mäkä mäkä mäkä, anna nyt vielä yks paukku, ei mun kello oo vielä puolta, saatanan kusipää..." .



Ei normaali-ihminen kestä tuollaista. Kärsi yksin ja pidä kaikki sisälläsi niin löydät itsesi äkkiä työkyvyttömyyseläkkeeltä/suljetulta osastolta. Eikä ketään kannata syyttää huonosta ammatinvalinnasta, ei varmaan kukaan hakeudu esim. tarjoilijaksi kuunnellakseen vittumaisten maailmannapojen marinaa ja uhkauksia, vaan tarjoilemaan ruokaa asiakkaille. Ja juoruavathan kaikki muutenkin, milloin naapurin Pena on ratkennut ryyppäämään, milloin Mirva tuli töihin silmä mustana jo kolmatta kertaa tänä vuonna ja milloin Järvisen Keken pentu oli viety yöksi putkaan.



Joo, olisi helvetin kiva asua nami-nami-maassa, missä kaikki olisivat aina aurinkoisia ja kivoja toisilleen, kaikki saisivat parhaan mahdollisen palvelun ja hoidon ja niin pois päin, mutta valitettavasti tuollaista kutsutaan utopiaksi. Ja tuskin " tavalliset" asiakkaat kovin usein joutuvat silmätikuiksi, en minä ainakaan hirveästi pelkää tarjoilijan sylkevän ruokaani ellen vittuile hänelle.