Lue keskustelun säännöt.
Mulla on vähän tyhmä "ongelma" mikä nolottaa...
11.01.2016 |
Meillä on tällä hetkellä kaksi lasta. Vajaa 2 vuotta sitten tulin raskaaksi, eli aloin odottaa kolmatta. Raskaus oli vahinko ja olimme miehen kanssa heti vähän epäröiviä asian suhteen. Sitten samoihin aikoihin plussauksen kanssa kävi ilmi että äitini oli sairastunut ja tiesin heti että hänen hoito jää osittain minun kontolle, omasta veljestäni ei moiseen hommaan ole. Siinä vaiheessa päätimme miehen kanssa että tilanne on nyt totaalisen väärä kolmannelle lapselle jota ei oltu alunperinkään suunniteltu. Tein abortin.
Nyt tässä viime aikoina kun tilanne on kaikinpuolin rauhoittunut, mieleen on hiipinyt ajatus tuosta kolmannesta lapsesta. Ajoitus olisi nyt täydellinen töiden ym suhteen. Eli se "ongelma" mikä tässä nyt on, on se että en tiedä miten ikinä kehtaan mennä neuvolaan kun täytyisi kohdata neuvolantäti ja selitellä varmaan tuota aborttia välissä. Häpeän sitä asiaa niin paljon, mutta tiedän että voimat olisi loppuneet jos siihen väliin olisi lapsi tehty.
Ja en kaipaa tähän yhtään jeesustelijaa mäkättämään, lähinnä tsemppausta että pääsisin tästä hölmöstä "pelosta" pois.
Kommentit (11)
Tarvitsevat tietoa lääketieteelliseltä kannalta , eivät morlisoidakseen sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku kysyy, niin kerro totuus. Elämässä raskas aika tuolloin.
Mitkä ne lääketieteelliset syyt on kysellä/tarvita tietoa? Onko abortin tekotavalla merkitystä? Minä olen teini-iässä tehnyt lääkkeellisen abortin ja mietin joskus, tuleekohan tuo puheeksi jos päätän sittenkin lisääntyä. En siis häpeile asiaa, se oli ainoa oikea ratkaisu (niin kuin usein siinä vaiheessa on, kun harkinnan jälkeen siihen päätyy). Ja jos tulee, niin miksi.
Minusta tuossa ei ole mitään hävettävää! :)
Häpeä on lievästi omituinen tunne tuossa tilanteessa. Mikdi et tunne ahdistusta, surua...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kokemuksen mukaan hoitajat on tosi ymmärtäväisiä ja hienovaraisia, ja teillä on ihan järkevät perusteet valintoihinne. Toki niitä kauhutarinoita on idiootimmista neuvolantädeistä mutta voit ajatella että se on hänen puutteensa, ei sinun, ja vaihtaa täti ammattitaitoiseen. Siihen on sinulla oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsevat tietoa lääketieteelliseltä kannalta , eivät morlisoidakseen sinua.
Joo ymmärrän kyllä että se tieto on ihan tarpeellinen ja eiköhän se sielä mun tiedoissa jossain näy ilman että itse sitä mainostaisinkaan.
Luulen että neuvolassa se tulisi puheeksi kun ehdin tän vahinkoraskauden aikana käydä yhden kerran neuvolassa ennenkuin sitten tein lopullisen päätöksen keskeyttää raskaus. Ja seuraava neuvola-aika oli varattu mutta en ikinä tajunnut peruuttaa sitä. Kaipa tuo on arvannut mitä on tapahtunut kun ei ketään näkynyt seuraavalla neuvolakerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häpeä on lievästi omituinen tunne tuossa tilanteessa. Mikdi et tunne ahdistusta, surua...?
Kuka niitä tunteita niin tarkasti osaa nimetä. Jos kokee tilanteen epämiellyttäväksi ja vaikeaksi ,se riittää ei tarvitse miettiä mitä tässä kuuluisi tuntea.
Vierailija kirjoitti:
Häpeä on lievästi omituinen tunne tuossa tilanteessa. Mikdi et tunne ahdistusta, surua...?
Voi kuule, olen tuntenut myös noita tunteita enemmän kuin tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeä on lievästi omituinen tunne tuossa tilanteessa. Mikdi et tunne ahdistusta, surua...?
Kuka niitä tunteita niin tarkasti osaa nimetä. Jos kokee tilanteen epämiellyttäväksi ja vaikeaksi ,se riittää ei tarvitse miettiä mitä tässä kuuluisi tuntea.
Oletko sinä se sama joka ei koskaan käytä pilkkua oikeassa kohdassa eikä ole oppinut sanaa ETTÄ, vaan kirjoittaa: "sanoin miehelle mene kauppaan", "tänään päätin alan syömään paremmin" jne.?
Kyseleekö ne siitä oikeasti?
No, joka tapauksessa, asia ei kuulu hoitohenkilöstölle, se on sinun henkilökohtainen asiasi. Voithan mainita, ettei aika ollut tuolloin sopiva, sano vaikka ettet voinut uhrata muun perheen hyvinvointia vahinkoraskauden takia. Jos siis kyselevät.
En minä ainakaan sinua tuomitse, eikä pitäisi enemmän nähneiden hoitajienkaan tuomita!