MILLOIN on oikea aika hankkia lapsia?!?!?!

jään silti odottamaan vastauksia!

Jos mä olisin odottanut että saan opiskelut loppuun, vakituisen työpaikan ja niin edelleen, niiden saamisen jälkeen olisin keksinyt kuitenkin että vielä pitää ennen lasta saada omakotitalo, tila-auto, koira, kesämökki, vene... eihän lapsella muuten hyvät olot ole :D

Tosin me aloitimme lapsi projektin ennen opintojani. En vain meinannut tulla raskaaksi. Kun yritystä oli muutama vuosi takana ja valmistumiseen 1,5 vuotta, ajattelin josko sitä kuitenkin valmistuisi ennen. Kas kummaa, en ehtinytkään.



Toista rupesimme tekemään, kun työsopimukseni rupesi päättymään. Ajattelin, että minun on turha haaveilla mistään vakituisesta työpaikasta ennenkuin olen kaikki lapset tehnyt. Nyt on lapsiluku meidän perheessä täynnä.

Eli kaikilla asioilla on hyvät ja huonot puolensa. Mieiti asiaa tarkkaan.



Ymmärrän hyvin tunteen että et voisi nauttia äitiyslomasta kun opinnot vielä kesken. Minulla oli sama juttu. Ja siis siirsin lapsen saantia. Sitten olinkin jo työelämässä, silloinkin sitten siirsin. Nyt ikää 35 v plakkarissa ja ei näytäkään koko homma onnistuvankaan ihan noin vaan. Tiedä sitten miten olis pitänyt tehdä......

Nyt ei ihan kuitenkaan siltä kuulosta, jos asiaa täytyy kysellä...minä olisin sitä mieltä että mihinkä teillä on kiire? Kokemuksesta tiedän että työntekokin hankaloituu jonkin verran lapsen myötä , lapsi on sairastellut, täytyy hakea tarhasta ajoissa ym. JOs siis työ ja ura merkitsee sinulle jotain. 27-vuotias on vielä aika nuori. Minä laittaisin perusasiat kuntoon ja nauttisin sillä aikaa nuoren parin elämästä, elämä nimittäin muuttuu melkoisesti lapsen myötä.

eli ikää 33, opinnot päätöksessä, työpaikka ollut sama jo neljä vuotta ja tulot tasaisen varmaa laatua. asunto on, mutta auto ja kesämökki uupuu vielä, todnäk aika pitkään.



silti mietin ihan samaa kysymystä kuin apkin! KOSKA on sitten oikea aika " tehdä" lapsia?

vaikka minimipäivärahaa saisinkin, miehellä sen verran hyvä palkka (tullaan nyttenkin toimeen vaikka saan vain opintotukea). Mutta taidan vaan olla ikuinen suorittaja, tuntuu että pitäisi tehdä asiat " oikeassa" järjestyksessä. Mutta pelottaa myöskin että jos raskaaksi tuleminen kestää, alkaa ikä painamaan, kun meillä toiveissa olisi monta lasta.



ap

Lisäksi kun tein nuorempana, niin oli se ihana mahdollisuus, ettei lapsia tarvinnut tehdä ihan peräperää, vaan saattoi pitää ihan rauhassa sen 3-4 vuotta väliä (ikäeroa) kolmella lapsella.



Ei mullakaan ollut työpaikkaa (vakituista), ei edes ammattia, ja opiskelut oli tosi pahassa vaiheessa, ei edes loppusuoralla. Miehelläkin opintoja oli edessä vielä 3 vuotta. Ja niin vain ryhdyttiin lapsia tekemään.



Kyllähän se oli aluksi tiukkaa, minimiäp:llä ja pienellä kotihoidontuella kitkutella, kun mieskin sai pelkkää kurjaa opintotukea. Ei se asumislisäkään mikään huippu ollut. Samaa aikaa piti maksaa omia opintolainan korkoja, ja mies otti omaa opintolainaa koko ajan lisää, että pystyttiin elää.



Mutta ei se nyt silti niin kamalaa ollut. Tiukkana tietysti piti olla ruokakaupassa, mutta kyllä me saatiin jokaiselle meille neljälle vaatteet päälle ja ruokaa suuhun. Eikä jouduttu oikeastaan tinkiä muusta hyvinvoinnista kuin ruuasta, eli ruoka ostettiin aina mahdollisimman halpaa ja tehtiin isoja satseja pakkaseen. Oli varaa ostaa uusia vaatteita kaupasta kun tarvi jne.



Eikä meillä nyt ole sen helpompaa taloudellisesti, kun ollaan molemmat työelämässä, miehellä vieläpä vakipaikka! ;D Maksellaan asuntolainaa, autolainaa ja opintolainoja pois, ja lopuilla rahoilla yritetään elättää kolme kasvavaa lasta ja itsemme ;) Rahaa jää yhtä vähän kuin aiemminkin, kun olin kotona ja mies opiskeli, ja meillä oli kaksi lasta ;)



Ja kyllähän ne opinnot aina odottaa, ne ehtii kyllä tehdä myöhemminkin loppuun... Mutta lapsia ei voi välttämättä tehdä enää myöhemmin, jos sitä hommaa ikuisuuden siirtää eteen päin... ;)

Mulle oli hyvä sauma tehdä muksut nuorena. 22 vee ja kaks lasta ja koulu alkaa toivottavasti 2007 syksyllä. Ehtii tämän näinkin päin..:)

Toinen oikea-aika oli kun olin ollut reilun vuoden vakipaikassa töissä. Meidän lapsiluku on nyt täynnä.

Ja sitten voisitte alkaa lapsen yrittämiseen? Opintoja voisit sitten jatkaa äitiysloman jälkeen ja nykyään saa kai opiskella jopa ä-omalla?

Kun meidän esikoinen syntyi niin mulla jäi opinnot kesken. Kun lasta alettiin " tekemään" , kuvittelin että siihen menisi pitkä aika ennen kuin tärppäisi ja ehtisin valmistumaan jne, mutta tärppäsikin heti ja niin jäi sitten opinnot kesken. Lastani en kadu hetkeäkään, tietenkään, mutta näin jälkiviisaana totean, että olisi kannattanut valmistua ensin. Ei ole ollut yhtään kivaa kun ne opinnot ovat roikkuneet niskassa taakkana ja pienen lapsen kanssa, ilman mitään hoitoapua, ei todellakaan ole helppoa niistä suoritua. Mutta sun täytyy tehdä niin kuin itse parhaaksi näet :)

Minä mietin aikanaan, että kumpi on minulle tärkeämpää, saada perhe vai saada ura. Päädyin siihen, että perhe on se, jonka saamista en halunnut riskeerata.



Olen sen verran realisti, että tajuan naisen hedelmällisyyden laskevan kuin lehmän häntä iän karttuessa. En todellakaan olisi ollut valmis tilanteeseen, joss 35v. iässä olisimme aloittaneen vauvapuuhat ja todenneet vuoden yrittämisen jälkeen, ei oo ei tuu... Omasta hedelmällisyydestään kun ei voi ilman tutkimuksia tietään, niin parempi aloittaa ajoissa... Ei ehdi se oma hedelmällisyys laskea yhtään enempää ja toisaalta on aikaa hoitoihinkin, eikä tule niissä yläikäraja heti vastaan. Ehtii saada vaikka sen toisen ja kolmannenkin.



Meillä esikoinen laitettiin alulle kun opinnot oli 23v. iässä gradua vaille valmiit (miten muuten 27v. iässä opinnot on vielä kesken, jos siis lapsiakaan ei ole välissä saanut?!?). Gradun sain tehtyä ennen vauvan syntymää ja valmistuin mammalomalla. Olin kotona n. 1,5v. lapsen kanssa ja sitten sain ekan oikean työpaikkani, joka vakinaistettiin noin vuoden jälkeen. Nyt sitten toiveissa ja yrityksessä kakkonen, kun tilanne on tämä ja ikää 25 ja puoli vuotta.



Esikoinen syntyi vuokra-asuntoon, kahden opiskelijan tiukkaan talouteen. Rakkautta oli silti vaikka kuinka ja mistään ei lapsi ole jäänyt paitsi. On vaattet ja ruoka ollut aina, äitillä ja isillä välillä oli vähän tiukkaa omissa hankinnoissa. Mutta sen kesti kun tiesi, että väliaikaista tuo on.



Kakkonen tulee syntymään sitten omistusasuntoon, työssäkäyville vanhemmille. Niin ja farmariautokin on nyt valmiina ;) Mutta hetkeäkään en usko, että tämän mahdollisen toisen lapsen lapsuus olisi onnellisempi kuin esikoisen... Ei ne puitteet noin pienelle mitään meinaa, kun ei ole vielä kalliita harrastuksia eikä hoidossa vertailla minkä merkkisissä vaatteissa kukin kulkee ;)

jos sitä järjellä miettii. Ja tunnepohjalta koska tahansa on sopiva hetki.

olin erilaisissa töissä lukion jälkeen. Opintoni ovat sen laatuiset että niitä on vaikea jättää kesken, joten pakko kai yrittää tehdä ne loppuun. Huolestuttaa vaan tosiaan se että jos alkaa pian olla liian myöhäistä. Toisaalta opiskelemani ala on sellainen että ainakin tällä hetkellä on ihan ok työtilanne, mutta silti arveluttaisi äitiysvapaalle jääminen ilman tietoa työpaikasta.



ap

pari päivää viikossa, kun olen hoitovapaalla. Pyhitin äitiysloman vauvalle,mutta sen jälkeen alkoikin kaivata vähän muuta. Valmistun maisteriksi parin kuukauden päästä. Ei pätkääkään ole harmittanut, että opinnot oli kesken - päin vastoin. Yhden lapsen kanssa on vielä tosi helppo tehdä erilaisia hoitojärjestelmiä (esim. hoitovaihtoja muiden opiskelijaäitien kanssa) Elämäni laadukkainta aikaa on ollut tämä lapsenhoito-opiskeluaika.

kun [red]MOLEMMISTA osapuolista tuntuu siltä että on valmiita lapsen kanssa elämiseen.

ja viettää pe ja la- illat mieluumin kotona vaimon/miehen kanssa kun lähtee kavereiden kanssa baariin,

eli suurimmalla osalla tämä menee siinä 3kympin hujakoille.

Ja sitten jos taas sattuu vahinkoja, on aina ne n.9 kk aikaa valmistautua :).



Minulle oli tärkeää, että sain oipnnot suoritettua ennen lapsia. Ja sitten lasten jälkeen pääsin onneksi töihinkin.

aikaa meni, kun loppujen lopuksi olin raskaana vasta 38-vuotiaana. Mikäli ei tule helposti raskaaksi, voi mennä aikaa hirveästi.