Milloin velvollisuudesta on tullut sankariteko?

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on, pienemmässäkin mittakaavassa.

Esimerkiksi mun sisko vietti nuoruusvuodet juoden, hankeen sammuen ja vahinkoraskauksien kanssa puljaten. Äiti on rahaa syytänyt ja paaponut.

Sitten tyttö vanhemmiten viisastui ja kouluttautui ja on työelämässä.

Ja kaikki sukulaiset on ihan lääpällään, kun "on niin fiksu tyttö". 

Pikkasen viduddaa, kun itse on elänyt normielämää, maksanut laskut, käynyt koulut ja ilman mitään teiniangstiviiltelykapinaa.

Niin se on, että kitisevä sarana saa kaiken rasvan.

 

No jos saa leikkiä paholaisen asianajajaa, niin voihan sen ajatella niin että se sisko on aloittanut paljon matalammalta; hänellä on jossain vaiheessa ollut matalat odotukset ristinä ja mahdollisesti joku luontainen taipumus vaikeuksiin. Matalat odotukset tulevat niistä epäonnistumisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen. Olen ihminen, joka syynää ojassa nuokkuvien alkkarienkin tilanteen. Jos jonkun henki joskus pelastuu "ansiostani", olen jo kaukana poissa, kun mitaleja aletaan jakaa. Eikä edes marttyyrioloa :D

Siis mitä? Mitä sinä sillä alushousujen tarkastamisella haet? Vaihdatko puhtaat jos sammunut tai sairaskohtauksen saanut on vaikka paskonut siinä rytäkässä housuun? Huh, tommosesta sankaruudesta en oo ennen kuullutkaan.

En mä alkoholisteista kai mitään sanonut? Pelastan nuokkuvia alushousuja, eli alkkareita ja niiden henkiä, kuten ihan selvästi asia tekstistä ilmenee! 'Pelastakaa pikkarit. com.' Liity sinäkin. :)

Mulle iskee kauhea myötähäpeä, kun joku julkaisee pitkän tarinan siitä kuinka auttoi mummoa/pappaa/lasta/ketä tahansa jossain tavallisessa asiassa. Mitä hemmettiä oikeasti, mä autan aina mummot ja papat liukuportaissa enkä jätä yksin kadulla itkevää lasta huomiotta, tai jos joku makaa elottoman oloisena maassa eikä kukaan ole pysähtynyt niin soitan ambulanssin. Menee hermot, kun jotkut kehtaavat kehuskella olevansa niiiiin hyviä ihmisiä, kun ovat taluttaneet yksinäisen lapsen kaupassa infotiskille. Ihmisistä on tullut ihan helvetin itsekkäitä!

Vierailija kirjoitti:

ei se oo kenenkään velvollisuus auttaa jokainen pitäkööt huolen itestä kukaan muu ei pidä ketään muuta ei kiinnosta miettikää tätä ku ens kerran sammutte kännissä hankeen

Mistä erotat onko uhri sammunut vai esim. sairauskohtauksen saanut? Oletetaan, että tarkastat, joten sammuneen ohitat, mutta kenties sairaan hoidat eteenpäin? ohoh :O Vai ignooraatko vain kylmästi kaikki mahdolliset?

Varmaan sillä hetkellä velvollisuudesta tuli sankariteko, kun suurin osa ihmisistä vähät välittää siitä velvollisuudestaan. Onhan näitä keissejä ollut maailman sivu, että dementiamummot ja diabeetikkolapset saavat harhailla kadulla tuntitolkulla ilman että kukaan jaksaa tehdä mitään, vaikka ovat selvästi hädissään. Eiköhän tyypillinen AV-vastauskin olisi noiden tapauksien omaisille, että "pitäisitte kuule ihan itte parempaa huolta, mitäs menitte hankkimaan lapsia/mummoja, oma vika, ei meidän tarvitse teidän lapsia/mummoja pelastaa". 

Vierailija kirjoitti:

Mulle iskee kauhea myötähäpeä, kun joku julkaisee pitkän tarinan siitä kuinka auttoi mummoa/pappaa/lasta/ketä tahansa jossain tavallisessa asiassa. Mitä hemmettiä oikeasti, mä autan aina mummot ja papat liukuportaissa enkä jätä yksin kadulla itkevää lasta huomiotta, tai jos joku makaa elottoman oloisena maassa eikä kukaan ole pysähtynyt niin soitan ambulanssin. Menee hermot, kun jotkut kehtaavat kehuskella olevansa niiiiin hyviä ihmisiä, kun ovat taluttaneet yksinäisen lapsen kaupassa infotiskille. Ihmisistä on tullut ihan helvetin itsekkäitä!

Nimenomaan. Puistattaa itsensä kehuminen somessa. Semmoisesta sitten pitää tykätä, että "vau, kun... öö, et ole täysi kusipää".

Onhan se sankariteko, jos pelastaa toisen hengen

Joku tyttö jakoi kuvan facebookissa, kun auttoi huonossa tilassa ollutta jätkää. Jos häntä olisi kiinnostanut, miten tyyppi selvisi, niin miksi piti tunnistettava kuva jakaa kaikille ihmeteltäväksi paikan fb-sivuilla. Pelkkä kirjoitus olisi varmaan riittänyt.

Minusta ihan hyvä jos tällainen on alati yleistyneen ohikävelyn jälkeen somessa trendikäs teko. Luulen, että kun näitä julkaistaan niin ne ohikävelijät tuntevat piston sydämessään, ainakin osa.

Tuntuu, että nämä ihmiset auttaa toisiaan jotta saavan jutun nettiin. Olen itsekkin auttanut tuntematonta kauppakaassin kannossa, nostanut portaila tippuneen tukikepin henkilön käteen, auttanut löytämään oikean junavaunun, auttanut koneidenkanssa asioissa joissa pystyn jne. Pieniä päivän askareita, joita kukatahansa pystyy tekemään. En tee sentakia että saisin juoruta siitä muille vaan koska siitä saa nii kauhen hyvän mielen kun tuntee olevansa edes vähän, jollaintavalla avuksi jollekkin toiselle ja kenties sain tehtyä edes hetkellisesti hänelle hyvän mielen... ainakin toivottasti. Kyllä minullekkin on ovia availtu, jos taskusta jotain tippunut niin huomautattu/ kohteliaasti ojennettu minulle. Autettu kun auto on mennyt rikki, tarjottu kahvia kiitokseksi vaikken ole edes pyytänyt, oikein vaadittu.Autettu vapaaehtoisesti lemmikkien hoidossa vaikken ole pyytänyt.  Annettu tarpeellisia vinkkejä ja neuvoja jos teen asioita väärin jne.

Vierailija kirjoitti:

Nämä itsensäylentäjät ovat yleensä nuorehkoja kaupunkilaisia. Maalla kyllä osataan vieläkin auttaa pyyteettä.

Samoin synnyttäjät pitävät itseään jumalattarina. Ikään kuin suurikin saavutus ja hehkutellaan onnea uuden sinappikoneen ilmaantumisesta.

Itse kun olen yrittänyt opetella pois perusvittumaisesta minä ensin-asenteesta, on ihan mukavaa lukea siitä, että muut auttavat tuntemattomia ihmisiä. Olen aina kuvitellut, että minulla on liian kiire sellaiseen.

Vanhemmiten oppii ehkä jotain. Itse olen vasta nyt viisikymppisenä alkanut opetella uutta asennetta.

Ihme valitusta. Itse en auta ketään jos siitä ei uutisoida.

Only on Finlnd saadaan hyvästä asiasta tehtyä nolo ja itsekäs:)

On se nyt helvetin hirveetä hehkuttaa jos on pelastanut jonkun hengen, sen sijaan on ihan ok hehkuttaa omaa 2- vuotiasta joka laskee pulkalla mäkeä alas, tähän kuvaan on ihan ok saada tykkäyksiä mutta auta armias jos mennään itseä kehumaan ja tehdään joku teko mistä voi saada enemmän tykkäyksiä kun oma taaperon kuva on saanut, niin silloin se on helvetin noloa!!

Kaikkihan sen tekee, silti joka vuosi uutisoidaan että joku kuoli koska sivulliset ei auttanut!

Se on sitä huomion hakua. Raamatussakin lukee uudessa testamentissa hyvä juttu liittyen tähän asiaan.

Tuo, että julkaistaan kuva missä mies makaa maassa ja siinä vierellä hyväntekijänsä, on mauton. Miltäköhän tuntuu tuosta miehestä? Varmaan "kiitos ja ole hyvä, että sait tilaisuutesi loistaa somessa". 

Vierailija kirjoitti:

Olen ihminen, joka syynää ojassa nuokkuvien alkkarienkin tilanteen.

Siis käyt kaivamassa ojasta vanhoja kalsareita ja "syynäät tilanteen"? HUHh.

Vierailija kirjoitti:

Only on Finlnd saadaan hyvästä asiasta tehtyä nolo ja itsekäs:)

On se nyt helvetin hirveetä hehkuttaa jos on pelastanut jonkun hengen, sen sijaan on ihan ok hehkuttaa omaa 2- vuotiasta joka laskee pulkalla mäkeä alas, tähän kuvaan on ihan ok saada tykkäyksiä mutta auta armias jos mennään itseä kehumaan ja tehdään joku teko mistä voi saada enemmän tykkäyksiä kun oma taaperon kuva on saanut, niin silloin se on helvetin noloa!!

Kaikkihan sen tekee, silti joka vuosi uutisoidaan että joku kuoli koska sivulliset ei auttanut!

Itse olen asunut Aasiassa ja siellä tuollainen omakehu on todella out. Kyllä tuo itsensätehostuskulttuuri on ihan jenkeistä lähtöisin ja muutamaa länsimaata lukuunottamatta aika harvinaista. Sen sijaan nöyryyttä arvostetaan kaikkialla.

Vierailija kirjoitti:

 

Tuolle kielipoliisille pitäisi saada hommattua jonkinlainen porttari koko palstalle, se olisi oikea uroteko moderaattoreilta.

uhh uhh rööh röhh

kuha mun kaverit ymmrätää sinnepäin. ei sillä kielell oooo nii merkitystäkööt.

Yleensä niissä auttamistarinoissa pyydetään muitakin auttamaan, jos tilanne osuu kohdalle. Eli se on samalla myös viestiä eteenpäin muille. Jos sillä tavoin saadaan silmiä auki ja apua enemmän, niin en ymmärrä keneltä se on pois että asiaa myöskin somessa jaetaan. Eräs avustustyöntekijä sanoi kerran haastattelussa, että omasta hyväntekeväisyydestä saa pitää ääntä ja siitä saa olla ylpeä. Se lisää tietoisuutta asioista ja tuottaa lisää turvaa kaikille.