Huoli tyttären ystävästä

Tyttö on murrosiässä ja häpeää pituuttaan, käpertyy siksi,näin ainakin meidän laiha ja pitkä 13v. Ja näin talvella on vielä kovin kalpeakin. Ja syö hyvin ja isoja annoksia.

Tyttö on jo 17v ja todella poikamainen. Pukeutuu isoihin vaatteisiin ja nyt tosiaan näytti, että paita putoo päältä ihan just. Täytyy varmaan keskustella illalla tyttären kanssa, jospa hän tietää ystävänsä terveydestä. T:Ap

Ehkä kannattaa viestittää tyttöjen opettajalle, jos koulun kautta voisi puuttua tilanteeseen. Lähinnä ohjaus kouluterveydenhoitajalle tulee mieleen.

Tytöt on eri kouluissa. Eikä tässä nyt opettajiin olla yhteyttä ottamassa. Mietin, miten paljon noinkin aroista asioista puhutaan ystäville. No, toivottavasti olen illalla viisaampi. T:Ap

Ota yhteyttä tytön koulun kouluterveydenhoitajaan. Tiedän yhden tapauksen, jossa tällaisen ilmoituksen kautta anoreksian takia jo vaarallisesti laihtunut tyttö saatiin hoidon piiriin.

OT:

Tyttären kaveri oli meillä useita päiviä joululomalla ja hän näytti juurikin kuvailemaltasi. Hän söi suurella ruokahalulla ja paljon.

Päivien edetessä hän sitten tokasi, että miten teillä on jatkuvasti näin paljon kaikkea syötävää? Omasta mielestä aivan normaalit sapuskat, aamu-iltapalat ja hedelmiä on aina esillä, että voi napsia. Ja voi tämä tyttö kyllä söikin. Kävi ilmi, ettei heillä ole yleensä kuin nuudeleita ja hapankorppuja syötäväksi.

Kyllähän se järkytti. 

Sitten otin tytöt tekemään ruokaa mun kanssa ja siitäkin tää tyttö oli innoissaan, kun kotona ei tehdä ruokaa. Eikai siinä nuudelissa hirveesti tekemistä ole. Lähtöpäivänä vielä käytiin hakemassa tarvikkeita kaupasta ja hedelmiä, että saa tehdä kotonakin ruokaa vanhemmilleen.

Äitinsä sitten soitti iloisena, että ihanaa, että olen opettanut lapselle ruuanlaittoa. Heillä ei kukaan tykkää kokata.

Kuuluuko anoreksiaan tollanen käpertyminen? Mistä tunnistaa anorektikon? Sen nään, että jotain on vialla, kun vielä tietäisin mikä. T:Ap

Kiitos tästä. Tyttö oli meillä yötä eikä kelvannut kun kahvi. T:Ap

Vierailija kirjoitti:

OT:

Tyttären kaveri oli meillä useita päiviä joululomalla ja hän näytti juurikin kuvailemaltasi. Hän söi suurella ruokahalulla ja paljon.

Päivien edetessä hän sitten tokasi, että miten teillä on jatkuvasti näin paljon kaikkea syötävää? Omasta mielestä aivan normaalit sapuskat, aamu-iltapalat ja hedelmiä on aina esillä, että voi napsia. Ja voi tämä tyttö kyllä söikin. Kävi ilmi, ettei heillä ole yleensä kuin nuudeleita ja hapankorppuja syötäväksi.

Kyllähän se järkytti. 

Sitten otin tytöt tekemään ruokaa mun kanssa ja siitäkin tää tyttö oli innoissaan, kun kotona ei tehdä ruokaa. Eikai siinä nuudelissa hirveesti tekemistä ole. Lähtöpäivänä vielä käytiin hakemassa tarvikkeita kaupasta ja hedelmiä, että saa tehdä kotonakin ruokaa vanhemmilleen.

Äitinsä sitten soitti iloisena, että ihanaa, että olen opettanut lapselle ruuanlaittoa. Heillä ei kukaan tykkää kokata.

Mun kaverilla oli anoreksia tuossa iässä. Tai vähän nuorempana, 14-16-vuotiaana. En mä sitä itekään sillon tajunnut, eikä me niistä juteltu mitenkään "sairautena", päin vastoin, laihuus ja syömättömyys oli "cool". Itsekin sairastuin sitten 17-19-vuotiaana. Sekahäiriö, eli piirteitä anoreksiasta bulimiasta (myös kaverilla oli bulimian piirteitä, häneltä kuulin miten ruoan voi oksentaa jos esim vanhemmat pakottaa syömään).

Vasta paljon myöhemmin siis tajuttiin että tuo oli sairautta. Molemmat parannuttiin omia aikojamme ilman kenenkään puuttumista (no ehkä koulussa kyseltiin, että miksei koskaan syödä kouluruokaa, ja taisi joku siltä mun kaverilta vähän kysellä noista hommista..) mutta ois voinut mennä toisinkin.

Ei me siitä sen jälkeenkän ole juuri puhuttu, onneksi se on taaksejäänyttä elämää.

Suosittelen puuttumaan asiaan. Just vaikka oman lapsesi kautta/avulla. Tee selväksi, että syömättömyys ei ole "siistiä" vaan sairasta. Kerro syömishäiriöistä ja niiden mahdollisista seurauksista. Juttele vaikka itsekin sille tyttösi kaverille. Vaikea tilanne, mutta ei mahdoton. Voihan se olla että paranee itsekseenkin, tai että edes mitään ongelmaa ei ole.. Jotkuthan on tosi laihoja luonnostaan, varsinkin kasvupyrähdys-iässä.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluuko anoreksiaan tollanen käpertyminen? Mistä tunnistaa anorektikon? Sen nään, että jotain on vialla, kun vielä tietäisin mikä. T:Ap[/q]

10 jatkaa..

Siis mun kaveri ainakin just käytti ylisuuria vaatteita ja "käpertyi", vaikkei pitkä ollutkaan (n. 160cm)

Anorektikin tunnistaa siitä että on tosi laiha eikä syö; jemmaa ruokaa; valehtelee syöneensä just jossain muualla; on kalpea ja käyttää löysiä vaatteita, mahdollisesti myös urheilee tai muuten treenaa hulluna

Mitäköhän mun kaverien vanhemmat ajattelee kun näkee mut :-Dd minä en tosin ole pitkä mutta todella laiha 40kg, todella paljon syönkin, kaksinkertaisesti kuin kaverini.

Kiitokset teille. Tosiaan nyt keskustelen ensin tyttäreni kanssa ja tarvittaessa tän ystävän kanssa. Ehkä tyttö on jotenkin henkisesti romahtanut, kun ihmiset luulee häntä aina pojaksi. Tuska näkyy välillä silmistä, vaikka hän siitä nauraen vitsikkäästi kertoo. T:Ap