Auttakaa!!! En tiedä mitä teen. 16v ja raskaana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teen abortin, en kykene opiskelemaan hetkeen. En pidä sitä murhana tai tappona. Se vaan tuntuu pahalle ajatella että siitä möykystä vois tulla oikee ihminen, elävä sellainen.mutta jos pidän lapsen niin mun opinnot keskeytyy silti.

Isä alkaisi ihmettelemään miks oon kotona jos abortin teen..

Enkä sille haluu kertoo koska pelkään kuin se reagoi..

Ap

Abortti ei ainakaan fyysisesti estä opiskelua. Toki jos henkisesti on rankkaa, niin se on asia erikseen. Voit saada apua ja tukea ammattilaisilta, jos vain haluat.

Jos asut kotona, niin suosittelen että kerrot vanhemmillesi. He eivät voi päättää enää puolestasi eivätkä määrätä sinun terveydestä.

Luulen että henkisesti tuo olisi minulle todella vaikeaa :( alkaisin myöhemmin ajatella millainen siitä olisi tullut, olisko se tyttö vai poika. Millaista olisi ollut sittenkin elämä äitinä yms.. Kuulostaa varmaan typerälle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teen abortin, en kykene opiskelemaan hetkeen. En pidä sitä murhana tai tappona. Se vaan tuntuu pahalle ajatella että siitä möykystä vois tulla oikee ihminen, elävä sellainen.mutta jos pidän lapsen niin mun opinnot keskeytyy silti.

Isä alkaisi ihmettelemään miks oon kotona jos abortin teen..

Enkä sille haluu kertoo koska pelkään kuin se reagoi..

Ap

Abortti ei ainakaan fyysisesti estä opiskelua. Toki jos henkisesti on rankkaa, niin se on asia erikseen. Voit saada apua ja tukea ammattilaisilta, jos vain haluat.

Jos asut kotona, niin suosittelen että kerrot vanhemmillesi. He eivät voi päättää enää puolestasi eivätkä määrätä sinun terveydestä.

Luulen että henkisesti tuo olisi minulle todella vaikeaa :( alkaisin myöhemmin ajatella millainen siitä olisi tullut, olisko se tyttö vai poika. Millaista olisi ollut sittenkin elämä äitinä yms.. Kuulostaa varmaan typerälle.

Ap

Tuo kuulostaa normaalilta. Eiköhän jokainen abortin tehnyt joskus ajattele asiaa juuri tuolla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teen abortin, en kykene opiskelemaan hetkeen. En pidä sitä murhana tai tappona. Se vaan tuntuu pahalle ajatella että siitä möykystä vois tulla oikee ihminen, elävä sellainen.mutta jos pidän lapsen niin mun opinnot keskeytyy silti.

Isä alkaisi ihmettelemään miks oon kotona jos abortin teen..

Enkä sille haluu kertoo koska pelkään kuin se reagoi..

Ap

Abortti ei ainakaan fyysisesti estä opiskelua. Toki jos henkisesti on rankkaa, niin se on asia erikseen. Voit saada apua ja tukea ammattilaisilta, jos vain haluat.

Jos asut kotona, niin suosittelen että kerrot vanhemmillesi. He eivät voi päättää enää puolestasi eivätkä määrätä sinun terveydestä.

Luulen että henkisesti tuo olisi minulle todella vaikeaa :( alkaisin myöhemmin ajatella millainen siitä olisi tullut, olisko se tyttö vai poika. Millaista olisi ollut sittenkin elämä äitinä yms.. Kuulostaa varmaan typerälle.

Ap

Kuulostat kyllä siltä, että et haluaisi tehdä aborttia. Ei sitä ole pakko tehdä!

Jos pidät lapsen, niin elämäsi tulee muuttumaan täysin. Et enää olisi teini, vaan äiti. Mutta jos oikeasti abortti tuntuu niin pahalta, niin olisiko lapsen saaminen sitten yhtä paha vai parempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teen abortin, en kykene opiskelemaan hetkeen. En pidä sitä murhana tai tappona. Se vaan tuntuu pahalle ajatella että siitä möykystä vois tulla oikee ihminen, elävä sellainen.mutta jos pidän lapsen niin mun opinnot keskeytyy silti.

Isä alkaisi ihmettelemään miks oon kotona jos abortin teen..

Enkä sille haluu kertoo koska pelkään kuin se reagoi..

Ap

Abortti ei ainakaan fyysisesti estä opiskelua. Toki jos henkisesti on rankkaa, niin se on asia erikseen. Voit saada apua ja tukea ammattilaisilta, jos vain haluat.

Jos asut kotona, niin suosittelen että kerrot vanhemmillesi. He eivät voi päättää enää puolestasi eivätkä määrätä sinun terveydestä.

Luulen että henkisesti tuo olisi minulle todella vaikeaa :( alkaisin myöhemmin ajatella millainen siitä olisi tullut, olisko se tyttö vai poika. Millaista olisi ollut sittenkin elämä äitinä yms.. Kuulostaa varmaan typerälle.

Ap

Tuo kuulostaa normaalilta. Eiköhän jokainen abortin tehnyt joskus ajattele asiaa juuri tuolla tavalla.

No jää, eivät kaikki ajattele noin. :)

Joillekin se ratkaisu on niin selkeä, ettei jossitelun aihetta ole.

Mutta jos tunteet ovat ristiriitaiset, niin silloinhan tuo on normaalia.

Ei kuulosta typerälle, vaan kuulostaa sille, että älä tee aborttia. Jos nyt jo mietit noita asioita, niin todennäköistä on, että abortti jollain tasolla tulee kaduttamaan. Siitä pikku möhkäleestä kasvaa todellakin ihan oikea ihminen, muutaman viikon päästä on jo kädet, jalat, kaikki. Täällä huudellaan vaan, tee abortti, tee abortti, mutta mielestäni sitä ei voin noin kevyesti sanoa ja päättää, kyse on nimenomaan ihmisen elämästä.

Kaikesta selviää, selviät lapsen kanssa, selviät abortista, mutta nyt on tärkeintä miettiä kumpi niistä on kokonaisuuden kannalta parempi ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teen abortin, en kykene opiskelemaan hetkeen. En pidä sitä murhana tai tappona. Se vaan tuntuu pahalle ajatella että siitä möykystä vois tulla oikee ihminen, elävä sellainen.mutta jos pidän lapsen niin mun opinnot keskeytyy silti.

Isä alkaisi ihmettelemään miks oon kotona jos abortin teen..

Enkä sille haluu kertoo koska pelkään kuin se reagoi..

Ap

Abortti ei ainakaan fyysisesti estä opiskelua. Toki jos henkisesti on rankkaa, niin se on asia erikseen. Voit saada apua ja tukea ammattilaisilta, jos vain haluat.

Jos asut kotona, niin suosittelen että kerrot vanhemmillesi. He eivät voi päättää enää puolestasi eivätkä määrätä sinun terveydestä.

Luulen että henkisesti tuo olisi minulle todella vaikeaa :( alkaisin myöhemmin ajatella millainen siitä olisi tullut, olisko se tyttö vai poika. Millaista olisi ollut sittenkin elämä äitinä yms.. Kuulostaa varmaan typerälle.

Ap

Kuulostat kyllä siltä, että et haluaisi tehdä aborttia. Ei sitä ole pakko tehdä!

Jos pidät lapsen, niin elämäsi tulee muuttumaan täysin. Et enää olisi teini, vaan äiti. Mutta jos oikeasti abortti tuntuu niin pahalta, niin olisiko lapsen saaminen sitten yhtä paha vai parempi?

Kun en tiiä kumpiko on pahempi. Nyt mä huolehin vaan itestäni ja opiskeluistani. Sit mulla olis lapsi josta pitää huolta, poikaystävä tuskin hyväksyisi sitä. En tiiä. Tänään en kuitenkaan pysty mitään tekee tai no miettii ratkaisua.

Ajattele järkevästi,pistä tunteet sivuun.

Kypsyttele asiaa rauhassa! Sulle ei vielä moneen viikkoon kiire mihinkään ratkaisuun. 

Kiitos kaikille! Mua ahdistaa tällä hetkellä suunnattomasti kun en tiedä oikeaa ratkaisua. Suurimman osan kommentit lohdutti ja ehkä hieman helpotti ahdistusta. Kiitos teille!

Vierailija kirjoitti:

Jos teen abortin, en kykene opiskelemaan hetkeen. En pidä sitä murhana tai tappona. Se vaan tuntuu pahalle ajatella että siitä möykystä vois tulla oikee ihminen, elävä sellainen.mutta jos pidän lapsen niin mun opinnot keskeytyy silti.

Isä alkaisi ihmettelemään miks oon kotona jos abortin teen..

Enkä sille haluu kertoo koska pelkään kuin se reagoi..

Ap

Sanot isällesi, että sulla on paha mahatauti. Fyysinen toipuminen abortista ei kestä kovinkaan montaa päivää.

Et ole tehnyt mitään väärää. Uskon että vanhempasi ovat aluksi järkyttyneitä, mutta leppyvät nopeasti. Käytät ehkäisyä asianmukaisesti ja ohjeiden mukaan, et voinut sille mitään että pillerit pettivät. Vanhempasi varmaan tietävät että sinulla on vakituinen poikaystävä ja sinun ikäisesi ovat usein seksuaalisesti aktiivisia, joten se että olette harrastaneet seksiä ei pitäisi olla yllätys.

Sinuna kertoisin vanhemmilleni. Se olisi rehellinen ja vastuullinen teko, ja uskon että vanhempasi osaavat auttaa ja tukea sinua.

Mieti rauhassa. Voisivatko poikaystäväsi vanhemmat olla avuksi ?

Raskauden ja vauva-ajan aikana voit olla myös ensi- ja turvakodissa. Siellä on kaikki apu ja tuki mitä tarvitset.

Entä jos teetät abortin ? Todennäköisesti suhteenne poikaystävän kanssa ei sen jälkeen jatku (tämän tiedän omasta kokemuksestani).

Mitä jos vaan vaan päätät antaa raskauden edetä, voit antaa vauvan myös adoptoitavaksi. Suomalaisia vauvoja adoptoidaan todella mielellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teen abortin, en kykene opiskelemaan hetkeen. En pidä sitä murhana tai tappona. Se vaan tuntuu pahalle ajatella että siitä möykystä vois tulla oikee ihminen, elävä sellainen.mutta jos pidän lapsen niin mun opinnot keskeytyy silti.

Isä alkaisi ihmettelemään miks oon kotona jos abortin teen..

Enkä sille haluu kertoo koska pelkään kuin se reagoi..

Ap

Sanot isällesi, että sulla on paha mahatauti. Fyysinen toipuminen abortista ei kestä kovinkaan montaa päivää.

Ehkä se fyysinen osuus menee ohi nopeasti mutta se en tiedä mitenkä mun psyyke kestää sitä :(

Olen aika herkkä ihminen joten luulen että tuo romuttaisi mut henkisesti pitkäksi aikaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Aborttia olen miettinyt tämän päivän, mutta en halua tehdä sitä siksi että poikaystävä painostaa.

Haluun opiskella itselleni ammatin,jatkaa opintoja vielä senkin jälkeen.

Abortti olisi oikea ratkaisu mutta se tuntuu niin ahdistavalta.

Ap

Opinnot ehtii myöhemminkin, sitten lapsen mennessä tarhaan voit opiskella. Lisäksi on tietysti iltalukio, etälukio yms. vaihtoehtoja. Mä itse aloitin ammatilliset opinnot 16v ja valitsin ihan väärän alan, kuitenkin piti palata koulunpenkille lasten ollessa pieniä vaikka olin kolmekymppinen. Kuulostat fiksulta nuorelta, varmasti kaikki järjestyy! Ei se lapsi oikeasti mikään maailmanloppu ole ja nuorenahan paremmin jaksaa kuin kolmekymppisenä. Älä ainakaan anna kenenkään painostaa, vauva on sinun ja ratkaisu on sinun. Ikä on vain numero; kyllä vanhempia on joka lähtöön jokaisessa ikäluokassa. Sinusta voisi tulla vaikka miten hyvä äiti. Ja kyllä se 9kk raskausaika kasvattaa ihan jokaista odottavaa äitiä ikään katsomatta. T. Kolmen äiti 34v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aborttia olen miettinyt tämän päivän, mutta en halua tehdä sitä siksi että poikaystävä painostaa.

Haluun opiskella itselleni ammatin,jatkaa opintoja vielä senkin jälkeen.

Abortti olisi oikea ratkaisu mutta se tuntuu niin ahdistavalta.

Ap

Opinnot ehtii myöhemminkin, sitten lapsen mennessä tarhaan voit opiskella. Lisäksi on tietysti iltalukio, etälukio yms. vaihtoehtoja. Mä itse aloitin ammatilliset opinnot 16v ja valitsin ihan väärän alan, kuitenkin piti palata koulunpenkille lasten ollessa pieniä vaikka olin kolmekymppinen. Kuulostat fiksulta nuorelta, varmasti kaikki järjestyy! Ei se lapsi oikeasti mikään maailmanloppu ole ja nuorenahan paremmin jaksaa kuin kolmekymppisenä. Älä ainakaan anna kenenkään painostaa, vauva on sinun ja ratkaisu on sinun. Ikä on vain numero; kyllä vanhempia on joka lähtöön jokaisessa ikäluokassa. Sinusta voisi tulla vaikka miten hyvä äiti. Ja kyllä se 9kk raskausaika kasvattaa ihan jokaista odottavaa äitiä ikään katsomatta. T. Kolmen äiti 34v

Kiitos lohduttavista sanoista! Voi kun minulla olisi sun kaltainen äiti!

Vierailija kirjoitti:

 

Mieti rauhassa. Voisivatko poikaystäväsi vanhemmat olla avuksi ?

Raskauden ja vauva-ajan aikana voit olla myös ensi- ja turvakodissa. Siellä on kaikki apu ja tuki mitä tarvitset.

Entä jos teetät abortin ? Todennäköisesti suhteenne poikaystävän kanssa ei sen jälkeen jatku (tämän tiedän omasta kokemuksestani).

Mitä jos vaan vaan päätät antaa raskauden edetä, voit antaa vauvan myös adoptoitavaksi. Suomalaisia vauvoja adoptoidaan todella mielellään.

Todennäköisesti suhde ei jatku myöskään raskauden jatkuessa ja lapsen syntyessä. Suurin osa teiniäideistä on yksinhuoltajia, pojilla on tapana livistää vastuusta ja pestä kädet koko asiasta.

Adoptio on hyvä ratkaisu, jos sen kanssa kykenee elämään. Sekin on lopullinen ja voi kaduttaa myöhemmin.

Oletko koskaan kuullut kaksoisehkäisysta? Jos et niin ota ensi kerralla siitä selvää ja kerro siitä myös idioottipoikaystävällesi.

Mun paras kaveri tuli raskaaksi ysillä. Nykyään ollaan 32v kumpikin, mulla on vauva ja kolmevuotias mutta kaveri pääsee helpolla, sen lapsi on jo niin iso. On kyllä käynyt mielessä että olisinpa hommannut omat lapseni aiemmin :D Ei se elämä ohi ole kolmekymppisenäkään ;)

Ensin neuvoisin kuten monet muutkin, ota heti maanantaina yhteys terkkariin. Siellä pohdit sitten ammatti-ihmisen kanssa koko asian. Kun kuulostaa, että isällesi on vaikea kertoa asiaa, pyydä että terkkari vaikka ilmoittaa hänelle ja juttelee asiasta. Isälläsi ei ole aihetta rähistä sinulle, koska olet toiminut vastuullisesti. Mikään ehkäisy ei toimi 100% ja siitä asiasta sinä et ole vastuussa, olet vastuussa vain itsestäsi ja vauvasta. Poikaystävä ei ole oikea poikaystävä, jos hän painostaa sinua aborttiin. Älä kuuntele häntä, pistä vaikka yhteys poikki niin kauaksi aikaa, että poika tajuaa mistä on kyse. Helppo hänen on käskeä aborttiin, koska ei se hänen kropassaan tunnu. Eikä näköjään psyykeenkään koske.

Opinnot voi laittaa hyllylle siksi aikaa, kunnes lapsi on riittävän iso aloittaakseen tarhan, ja sinä voit jatkaa opintoja. Mieti vaihtoehtoja; saat lapsen nyt, jatkat opintoja ja elätte lapsesi kanssa perheenä, tai teetätät abortin ja jatkat opintojasi ja sitten kun alat toivoa lasta, niitä ei välttämättä enää tulekaan. Niinkin voi käydä. Lapsi on aina ja joka asiassa kaiken muun edelle menevä asia (mikä ei ole lainkaan taakka kun sen oikein oivaltaa).

Kun se pikkuinen on nyt tarttunut kyytiin kaikkia todennäköisyyksiä vastaan, veikkaan että siellä on sinnikäs elämänhaluinen vauva tulossa.

Aborttivaihtoehto voi olla herkälle luonteelle liikaa. Tunnet itse itsesi parhaiten. Tee kuten vaistosi sanoo, kävi miten kävi. Jos päädyt aborttiin, saat myös kaiken tarvitsemasi psyykkisen tuen, mutta sinun pitää osata vaatia sitä, abortoijat sivuutetaan aika helposti terveydenhuollossa. Jos päätät pitää lapsen, saat myös tukea, helpommin ja paljon. Jos päädyt adoptioon, se voi olla psyykkisesti jopa vaikeampaa kuin abortti. Mutta siitäkin selviää.

Haluatko itse saada lapsen? Se on ainoa kysymys jonka perusteella vastaus tulisi tehdä. Ja mietin nimenomaan sitä että haluatko LAPSEN. Lapsi on vauva vain hetken mutta vastuullasi ainakin 18 vuotta. Tahdotko sitä?