Mun lapsille tulee ikäeroa 1v3kk!!!

Ok

Miks haluat niin pienen ikäeron? Menevät ilmeisesti peräkkäisinä vuosina kouluun? Tiedätkö ovatko samaa sukupuolta?

Mun isä syntyi tammikuussa ja pikkuveljensä saman vuoden joulukuussa. Voi mummuparkaa ja niitä aikoja...

Hmm. Oma veikkaus on, et kun seuraava on talossa niin huudat hoosiannaa aamen, että on edes tuo 3kk yli vuoden ikäero.

Halusin kans itse pienellä erolla, en tosin ihan noin pienellä. 2v oli ero lopulta, ja usein oon ollut kiitollinen joka kuukaudesta isommalla. Seuraavilla saa olla enemmänkin eroa. Arki on oikeesti vaikeeta kahden kanssa, molemmat haluaa syliä.. Ja tarvitsee sitä. Tsemppiä tulevaan.

Voi sanoa vuoden ikäeroks :)

Mä vaan jostain syystä halusin lapset vuoden ikäerolla, mutta eihän tuo 3kk yli vuoden ole paljoa mitään :)

Onko se jotenkin hurjankuuloista vai?

Poika on ensimmäinen! ja ajattelen että veli olisi varmaan pojasta mukavampi juttu.... jos tulisi poika niin sitten jonkun vuoden päästä yrittäisi sitä tyttöä :)

Aivan sama kumpia tulee, kunhan tulee ja oisivat terveitä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Oma veikkaus on, et kun seuraava on talossa niin huudat hoosiannaa aamen, että on edes tuo 3kk yli vuoden ikäero.

Halusin kans itse pienellä erolla, en tosin ihan noin pienellä. 2v oli ero lopulta, ja usein oon ollut kiitollinen joka kuukaudesta isommalla. Seuraavilla saa olla enemmänkin eroa. Arki on oikeesti vaikeeta kahden kanssa, molemmat haluaa syliä.. Ja tarvitsee sitä. Tsemppiä tulevaan.

Voi sanoa vuoden ikäeroks :)

Ai voi?? :D kiitos.... no kyllä se mustakin on "vuoden ikäero" ei sitä nyt oikein voi sanoa puolitoista vuottakaan ikäeroksi kun ei se sitä ole..

Monesti kun vaan ihmiset kysyy paljonka on lapsilla ikää, ni musta on vaan niin hienoa saada sanoa sitten että vain vuosi! :) Ap

Eikö sua hirvitä tuleva?

Ap ei ole vielä nähnyt vauva-arkea kuin 6 kk ja jo valittaa pienestä ikäerosta... Kun esikoinen lähtee liikkeelle ja lapset nukkuvat päiväunet vuorotellen niin voi muuttua ääni kellossa.

T. Kahden pienen äiti

Vierailija kirjoitti:

Eikö sua hirvitä tuleva?

Ei yhtään, miestä kyllä! mä oon se joka rauhoittelee häntä että kaikki menee hyvin :D

mulla oli synnytys niin helppo ja vauva on niin helppo, että jotenkin en stressaa tulevasta, olen vaan onnesta soikeana että saan odottaa vauvaa, vaikka mulla on jo vauva :D Ap

Onnea ja voimia tulevaan! Meillä lapsilla on 10kk ikäero ja en oo vielä tähän mennessä katunut pientä ikäeroa vanhempi alkaa kuitenkin olla jo lähellä kuutta vuotta.. :)

Vierailija kirjoitti:

Ääää liian paljon!!! mä oisin halunnut korkeintaan vuoden ikäeron, tai jopa alle... mut eipä tullut.

Vauva oli 6kk kun aloin odottaa uutta. Oisin niin kovasti toivonut ettei olisi synnytyksen jälkeen alkanut edes ensimmäisiä menkkoja, mut kahdet tuli.

Jotenkin vain häiritsee..... :(

Mut kaipa tuota voi sanoa vuoden ikäeroksi, vai...?

Voi että, tuli tippa linssiin. Miten kamalaa. #firstworldproblems

Mulla ja siskollani on ikäeroa tuo 1v3kk. Äitini totesi joskus että katui katkerasti noin pientä ikäeroa. Kaksi vaippaikäistä, joista toisella koliikki. Sitten satuttiin siskon kanssa olemaan vielä aika vauhdikkaita tapauksia. Kuulemma leikkikehä oli pelastus, joskin sekin piti pultata seinään kiinni kun opin siirtämään sen paikoiltaan.

Ainniin, kannattaa myös varautua siihen että lapsista ei sitten välttämättä tule mitään parhaita kavereita. Vaikka sisko ja minä ollaan melkein samanikäisiä, ei olla koskaan oltu kovin läheisiä, ei edes lapsina.

Meillä lasten ikäero on 1v ja 2 vkoa ja alkukauhistelun jälkeen paljastui ihan huippujutuksi. Toisin olisi saattanut olla, jos jommalla kummalla olisi ollut pahempia sairasteluja tai koliikkia. Esikoinen oppi kävelemään viikko ennen kuopuksen syntymää ja oli isoksi eduksi vauvan kanssa tissitellessä, kun esikoinen tykkäsi saada rauhassa omin jaloin tutkia kotia. Tässäkin olisi voinut ihan toisin, jos esikoinen ei olisi ollut jo silloin niin varovainen ja harkitseva. Jos nämä lapset olisivat tulleet päinvastaisessa järjestyksessä, olisi oltu kyllä ehkä pulassa. Oma asenne tietysti ratkaisee suurilta osin. Ja sulla ei sen kanssa liene ongelmia. 

EIköhän sinulta tuo toivottua suurempi ikäero-murhe  väisty pian päästä kuopuksen synnyttyä.  Ja ainakin ekan vuoden jälkeen voit ihan hyvin sanoa ikäeroksi vuoden..eihän kahdenkaan vuoden ikäeroilla muisteta niitä kuukausia sinne mukaan lisätä. 

Jos sun esikoinen on helppo niin ei se meinaa sitä, että se toinenkin on helppo. Moni erehtyykin just tohon, et ku esikoinen on helppo niin hankitaan toinen heti perään. Se toinen onkin sitten tosi rankka tapaus monesti ja sitten avaudutaan av-palstalla siitä miten voimat ei enää kestä. Onnea tulevaan!

Voi ap... Elät vielä ihan täyttä vauva-arkea esikoisesi kanssa ja olet melko sokkona nyt hypännyt jo tekemään toista. Kun esikoinen lähestyy vuoden ikää ja alkaa liikkua, on jatkuvasti vahdittava, saa omaa tahtoa mutta on silti monin tavoin vielä vauva (syötettävä, puettava, vaipoissa, haluaa olla sylissä) niin huomaat miten arki muuttuu rankemmaksi. Tähän hetken kuluttua sitten vastasyntynyt mukaan kuvioihin niin helppoa ei ole takuullakaan, esikoisellekin alkaa pikkuhiljaa hiipiä uhma päälle. En halua pelotella mutta kyllä tuota tulevaa kannattaa miettiä vähän realistisemmin ihan siltäkin kannalta että mistä saat tarvittaessa apua arkeen. Tsemppiä tulevaan! T: 2-vuotiaan äiti

En haluaisi masentaa mutta omillani on hiukan alle 2 v. ja yhtään vähempää en voi kellekään suositella. Kuopus syntyi vielä keskosena. Esikoinen meilläkin helppo ja hyväluonteinen lapsi, kuopus taas itsepäinen, äkkipikainen, herkkä ja vaativa. Ja voin kertoa, että helposta ja kiltistä esikoisestakin tulee uusia, ei niin helppoja puolia esiin pikkusisaruksen kanssa! Sitten kun kumpikin on vielä muuten aivottomassa iässä mutta tapella osaavat niin onnea vaan :-P

Mun lapsilla on ikäeroa 1v 2kk. Mä kertoisin mielelläni sulle siitä ekasta vuodesta, mutta kun en muista siitä mitään! Onneksi olen sentään ottanut kuvia.

Lapsiraukat, monestakin syystä. Sulla ei vauvan kanssa ole vielä aavistustakaan siitä mitä lapsiperheen arki on, ja sitten kun se alkaa, sulla on kaksi pientä hoidettavana. Lisäksi on todella väärin esikoistasi kohtaan että hänen vauva-aika jää aivan kesken uuden vauvan tullessa taloon. Entä jos uudella vauvalla on vaikka koliikkia, miten energiasi riittää juuri kävelemään oppineelle ja kaikesta kiinnostuneelle esikoiselle? Tästä ja pienen ikäeron lapsille mahdollisesti aiheuttamista ongelmista löytyy varmaan vielä täältä pitkä ketju

Kylläpä täällä nyt lyttäillään pientä ikäeroa. Meillä (joiden lapsilla siis ikäeroa se 1v2vko) oli toki kädet täynnä ja haipakkaa piti, mutta ei mun mielestä kyllä loppujen lopuksi yhtään vähempää kuin niillä, joilla ikäero on vaikka 2v. Rutiinien pyörittämistähän se oli, mutta on siinä monia helpotuksiakin; päiväunirytmit muuttuivat nopeasti samanlaisiksi (tai ainakin nukkuivat yhdet unet samaanaikaan), yövalvomiset ratkottiin jakautumalla hetkeksi kahteen huoneeseen (työssäkäyvä isä vähemmän heräilevän kanssa ja minä tissittelevän kanssa), jolloin kenenkään ei tarvinnut herätä kaikkien heräämiseen, mahtuivat pitkän aikaa samalla kertaa sylissä kannettavaksi (ihan pikkuvauva ajan jälkeen), jos vauva valvotti yön riitti esikoiselle vielä hyvin väsyneen äidin tarjoamat aktiviteetit (eli olkkarin lattialla löhöäminen ja lelulaatikon läpikäyminen), vaatteet pääsi aika pian viikkaamaan suoraan toisen hyllystä toisen hyllylle, esikoinen oli vielä niin pieni, että viihtyi hyvin rattaissa, jolloin lapset oli helppo kuskata paikasta toiseen, monet asiat on opeteltu samalla kertaa ja aina on paras leikkikaveri paikalla.

Mutta tosiaan..lapsistahan se on paljon kiinni ja tietysti myös siitä, että toinen vanhempi osallistuu myös hoitamiseen ja arkeen. 

Enkä mä usko, että ap:ta tulevissa koitoksissa ainakaan auttaa vieraiden ihmisten ennakkopelottelut. Ap tulee muutenkin huomaamaan, että kahden eri-ikäisen vaippaikäisen arkirumba ei saa osakseen ihan samanmoista henkistä tukea kuin esimerkiksi mitä kaksosten vanhemmat saavat. 

Kaikki sisarukset eivät nuku samaan aikaan, koskaan. Ja noin pieni on vielä aivan vauva, ei ymmärrä sitä että yhtäkkiä vanhempien aiemmin jakamaton huomio ei kohdistukaan enää häneen. Miksi pitää kiirehtiä, miksi ei voi nauttia siitä vauvasta kunnolla ja sitten vasta, kun todistetusti jaksaa sen taaperonkin kanssa viettää aikaa, jatkaa lisääntymistä? Ai niin, kun esikoisenhan voi aina dumpata päivähoitoon kun itse ei jaksa kyykkiä hiekkalaatikon reunalla toinen vauva rintarepussa! Sitäpaitsi uusi raskauskin voi olla tosi rankka, aikana jolloin pitäisi jaksaa huolehtia siitä ensimmäisestä vauvasta ja mm. vielä imettää häntä, eikä roikkua pää pöntössä yökkimässä