Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ongelma päästä eroon narkkikavereista koska jään yksin
08.01.2016 |
En voi sietää kavereitani. Osaa heistä kutsuisin jopa ystäviksi tai siis osa on minulle todella hyviä ystäviä.. En vain jaksa heidän seuraa, en jaksa kuunnella heidän juttujaan, enkä enää viihdy heidän kanssaan. Kaikki ovat omasta mielestään "viihdekäyttäjiä" mutta olen asiasta eri mieltä kun joka päivä on saatava jotain ja viikonloppuisin on tarkoitus saada pää mahdollisimman sekaisin, jopa niin sekaisin, että se vie sairaalaan. Itse en juurikaan käytä edes alkoholia. En tuomitse kenenkään huumeidenkäyttöä, jokainen käyttää mitä haluaa. Huumeiden "viihdekäyttö" tai mikään käyttö ei ole minun juttuni. Minua toisinaan jopa ahdistaa olla heidän kanssaan. Minulle aiheutuu suurta huolta kun kuulen, että joku ystävistäni on sairaalassa johtuen millon mistäkin huumeiden aiheuttamasta ongelmasta. Se, että miten on mahdollista etten itse käytä mitään enkä ole edes kokeillut ja KAIKKI kaverini ovat narkkeja on pitkä tarina jota en tähän rupea selostamaan. Eletty elämäni on ajanut minut tähän pisteeseen. Kaverini eivät edes painosta minua kokeilemaan mitään, koska tietävät ettei ole minun juttu. Yritin lopettaa yhteydenpidon, mutta tajusin että olen aivan yksin. Minulle ei jää ketään jos "hylkään" kaverit. Kuukauden jaksoin elää puhuen yksin peilille ja töissä tietysti työasioita työkavereille. Heistä ei kuitenkaan ole muuksi kuin työkavereiksi, joka nyt taitaa olla melko normaalia.
Voisiko joku rakas ihminen kertoa minulle, mitä minun pitäisi tehdä että pääsen irti tästä helvetistä?
Kommentit (3)
Minkä ikäinen olet ja mistä päin?
Kuulostaa aika tutulta tuo kuvio. Itsellä on onneksi muitakin kuin juoppoja ja narkkeja lähipiirissä, mutta vähenemässä määrin.
Sanoisin, että sun pitää vain hankkia uusia kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet ja mistä päin?
Kuulostaa aika tutulta tuo kuvio. Itsellä on onneksi muitakin kuin juoppoja ja narkkeja lähipiirissä, mutta vähenemässä määrin.Sanoisin, että sun pitää vain hankkia uusia kavereita.
Olen 25. Jotenkin nuorempana oli helpompi hankkia kavereita ja osa on tottakai lapsuudenystäviä. Oikeassa te taidatte olla, se on aloitettava rakentamaan piirejä täysin uusiksi. Ahdistaa ja pelottaa vain se mahdollinen yksinäisyys kun jättää kaiken tämänhetkisen taakse. Täytyy uskoa että kaikki järjestyy kyllä joskus..
Alue: Aihe vapaa
Oliskos jostain työkaverista ihan kaveriksi?
Vapaaehtoistyöstä voi löytää myös kavereita tai vaikkapa tanssitunneilta, joissa keskitytään paritansseihin.
Joku harrastus, jossa jutellaan ihmisten kanssa.
Mene vaikka matkalle, ja pyydä tuntematon matkakaveriksi, ei se ainakaan pahempi voi olla, kuin kuunnella iänikuista "mist hoidetaa teksei?" läpyskää.
Vaikka ymmärrän, ettet tuomitse toisten käyttöä, voi silti mainita asiasta, että onko tossa sairaalakäynneissä mitää järkeä. Eikai mikään harrastus oo sen arvonen, että vetää kehon rikki. Tai ylipäätään, että elämä keskittyy yhden asian ympärille (oli se sitten urheilu, seksi tai huumeet).
Itselläni on kans ollu käyttäjäkavereita, mutta monet on myös lopettanu, kun ovatkin hoksanneet, että muutkin asiat on kivoja.
Kyllä sä varmaan sanoisit masentuneelle kaverillekin, että mee terapiaan, tai poikaystävän hakkaamalle kaverille, että toi toiminta pitää loppua. Ei huumeet oo pyhä lehmä siinäkään mielessä, kun ei ne kenenkään ongelmia poista.
Yhdelle kaverille saarnasin, että on tosi ikävää, että on niin fiksu ihminen ja silti, vaikka ois potentiaalia tehdä vaikka mitä, niin silti keskittyy yhteen asiaan, joka ei vie eteenpäin eikä tuota mitään. Maailma on täynnä siistejä asioita, miks kuluttaa se vetämällä essoja tms. Kokeilee välillä vaikka muita juttuja, ja jos ne ei natsaa, niin sitten vaikka palaa huumeisiin.
Lopetti ja nyt elämänsä kunnossa.