Lue keskustelun säännöt.
Jos voisit aloittaa alusta, aloittaisitko?
07.01.2016 |
Jos voisit aloittaa elämäsi alusta ensimmäisestä päivästä lähtien niin, että sun nykyinen sinä ja elämänkokemuksesi säilyisi, aloittaisitko? Mä itse olisin ainakin tolkuttoman vihainen vauva ja taapero ja lapsi. Olisi turhauttavaa odottaa 18 vuotta että "elämä" alkaa.
Joskus sitä miettii että opiskelisi kunnolla, mutta panostaisiko sitä oikeasti johonkin peruskouluun? Istuisi siellä pulpetissa kiltisti tankkaamassa kertotaulua ja muita asioita, jotka osaisi jo. Kuukausia ja vuosia! Välitunnit hyppisi ruutua ja hyppynarua lasten kanssa. Ja entä yläaste? Se jengi siellä, mulla ei ainakaan olisi yhtään kaveria kun olisin niin elitistinen paska ja vanhemmat olisi aina huolissaan. Mun numerot putoaisi pelkän asenteen takia. Ja poissaolot, millä ihmeellä ne selvittäisi jos ei hakkeroituisi Wilmaan?
Lukio voisi mennä paremmin...tosin jos siihen mennessä on ollut tekemättä mitään 9 vuotta koulussa varmaan olisi niin laiskistunut, ettei se menisi yhtään sen paremmin kuin se tässä alkuperäisessä elämässä meni.
Tekisikö jotain oikeasti paremmin toisella kierroksella? Miesten suhteen olisi taatusti krantumpi, ainakin nuorena. Vai olisiko? Saisiko sitä edes ketään nuorena kun olisi aina ollut niin outo. Haluaisiko sitä niistä nuorista ketään? Haluaisiko myöhemminkään ketään?
Kommentit (7)
En todellakaan haluaisi elää lapsuutta ja nuoruutta uudestaan, koulu oli sen verran tympeää tuohua. Nuoruuden erehdyksestä sain mahtavan esikoiseni, joten ei sitäkään oikein viitsisi jättää elämättä. Esikoisen syntymän jälkeen voisi kyllä tiettyjä asioita tehdä toisin, ehkä löytäisin nykyisen mieheni vähän aikaisemmin, mutta riski sekin olisi, että olisiko mies valmis suhteeseen mun kanssa siinä vaiheessa kun minä poukkaisin paikalle, että tässä mää ny oon, sun vaimos ja lastes äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En keksi yhtäkään syytä miksi tekisin niin.
Minä olisin ihan mielelläni lapsi. En tarvitse aikuisuutta osatakseni elää. Varmasti olisi turhauttavaa istua koulussa, jos tietäisi jo kaiken, mutta ehkä sitä voisi kuitenkin ajatella omia juttujaan ja vaikka suunnitella kirjan kirjoittamista. Enkä kyllä voi väittää, että muistaisin ihan jokaisen asian oppitunneilta. Oliko sinulla ap kymppi joka aineesta?
Mielenkiintoinen ajatus sinällään, miten puuduttavaa olisi elää jos kaikki tähän mennessä hankittu tieto ja taito olisi jo hallussa. Tulisinko sitten tekemään kaikki valinnat samalla tavalla, ohjautuisiko elämä menemään juuri samalla tavalla kuin se on mennyt, vai pystyisinkö valitsemaan toisin jos tietäisin etukäteen että "jos teen näin niin seuraus on sellainen". Toisaalta olisi hauska päästä näpäyttämään eräitä ihmisiä. On olemassa muutamia asioita jotka valitsisin toisin ehdottomasti, ja asioita jotka valitsisin toisin silkasta mielenkiinnosta, mutta ylipäätään en kuitenkaan haluaisi alkaa elämääni alusta. On tuota tullut joskus mietittyä millaista se mahtaisi olla, mutta ei. Ei ei.
Olisi kivaa olla lapsinero. Saisi edes toisessa elämässään yhden onnistumisentunteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin ihan mielelläni lapsi. En tarvitse aikuisuutta osatakseni elää. Varmasti olisi turhauttavaa istua koulussa, jos tietäisi jo kaiken, mutta ehkä sitä voisi kuitenkin ajatella omia juttujaan ja vaikka suunnitella kirjan kirjoittamista. Enkä kyllä voi väittää, että muistaisin ihan jokaisen asian oppitunneilta. Oliko sinulla ap kymppi joka aineesta?
ei ollut enkä muista kaikkea mitä siellä puhuttiin. Mutta taatusti ei olisi kymppiä uudellakaan kierroksella :D Siis jos mun nyt pitäisi mennä istumaan ala-asteen tunneille käymään läpi ala-asteen asioita ja laulamaan englanniksi jotain värilaulua tms niin mä luulen että "taso" olisi sen verran alhainen, että turhautuisin melko nopeasti. Olisin joko häirikkö tai sellainen ärsyttävä pikkuvanha kaikkitietävä lapsi. Vai voisko sitä jotenkin tsempata ittensä sellaseen omissa maailmoissaan hengailuun...mä en tiiä ku olisin lapsi _kaikessa_ ja muhun suhtauduttaisiin siten. Se olisi raivostuttavaa ja voisi hyvinkin tulla auktoriteettiongelmia ym koulussa. Pitkästyisin omissa maailmoissani kuoliaaksi jo eskarissa.
Yläasteella ois paljonkin juttuja mitä en osaa, historiaa ja yhteiskuntaoppia, jotka ei silloin kiinnostanut yhtään mutta voisivat kiinnostaa nyt. Mä vaan epäilen että siinä vaiheessa olisin niin turhautunut jo että mulla olisi syvä asennevamma koko koulua kohtaan...ap
Hyi. Kamala ajatus. En todellakaan. Ihan mielelläni olen tämmöinen vanhus.