Lue keskustelun säännöt.
Otin riskin ura-asiassa ja pieleen meni
07.01.2016 |
Syö ja ..uttaa. Otin ison riskin työasiassa. Tähtäsin haastavampiin hommiin ja tein joukon tiukkoja ratkaisuja. Nyt näyttää siltä, että kaikki satsaus on mennyt hukkaan ja käteen jää risut.
Jätin upean työn hyvässä työyhteisössä. Takaisin en pääse eli uusi toimihenkilö on jo valittu.
Miksikö itken täällä? Ei oikein muutakaan voi. Kai tästä nousee joskus, pakko. Mutta just nyt olen ihan hajalla.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keräilen täällä nyt niitä risuja ja koitan jotenkin toipua. Onneksi pian on varmaan jotain haettavaa mutta hirvittää jo valmiiksi, että miten tässä käy. Nyt tuntuu siltä, että olisi vaan pitänyt olla tyytyväinen siihen mitä oli. Nyt lähdin tavoittelemaan koulutustani vastaavaa työtä ja kehittämään itseäni. Psyykkasin itseni uskaltamaan ja olemaan rohkea ja plää pläää. Elämä kantaa ja pitää uskaltaa. Nyt fiilikset enemmänkin niitä mitä muka luulit itsestäsi, ja mua kukaan enää mihinkään fiksuun hommaan palkkaa ja olen ihan nolo tyrkky ja pyrkyri ja miksi ikinä kuvittelin mitään ja jne. jne.
velloo itsesäälissään ap
Mä en saa nyt tästä kiinni. Jos työ oli erilainen kuin myyntipuhe, niin miten se oli sun moka? Palkkaavan esimiehen moka se on.
Sillä on väliä miten avointa työpaikkaa kuvaillaan, ja mitä haastattelussa sanotaan. Itselleni kävi samantyyppisesti, luulin että saisin ylemmän paikan uudesta paikasta kun haasteita luvattiin ja korostettiin isoa vastuunkantoa. Haastattelussa lupailtiin tilanteiden elävän jne jne. Kaikki tuntui selvältä. Paikka meni toiselle. Ei siihen oikein voi sanoa mitään, mitäs luotin "puheeseen".
N22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä, sinä kuitenkin rohkenit yrittää.
Minä tein aikanaan toisin, eli jäin "kotipaikkakunnalle" kaupungin toimistohommiin kahden lapsen yksinhuoltajana. Vaa' assa painoi lasten koulut ja kaverit, velaton talo, joka jäi erossa minulle, lasten isovanhemmat, jotka samalla paikkakunnalla, hoitoapu taattu.Töitä on riittänyt, leipä ollu pitkä ja kapea😔 mutta usein on kaihertanut, että olisi minusta ollut enempääkin. No, nyt odottelen eläkettä, neljä vuotta vielä jäljellä. Ei tämä kurjaa ole ollut, talous on ollut turvattu, lapset aikuisia, kouluttautuneita ja hyvissä hommissa... mutta, mutta....
Eikös vaa'asssa painaneet ihan ne oikeat asiat. Elämäsi kuulostaa hyvältä elämältä. Usein vasta menettäessään jotain huomaa mitä onnekas on ollut. Työ, velaton talo,lasten koulut, isovanhemmat. Tuo on enemmän mitä monella on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä, sinä kuitenkin rohkenit yrittää.
Minä tein aikanaan toisin, eli jäin "kotipaikkakunnalle" kaupungin toimistohommiin kahden lapsen yksinhuoltajana. Vaa' assa painoi lasten koulut ja kaverit, velaton talo, joka jäi erossa minulle, lasten isovanhemmat, jotka samalla paikkakunnalla, hoitoapu taattu.Töitä on riittänyt, leipä ollu pitkä ja kapea😔 mutta usein on kaihertanut, että olisi minusta ollut enempääkin. No, nyt odottelen eläkettä, neljä vuotta vielä jäljellä. Ei tämä kurjaa ole ollut, talous on ollut turvattu, lapset aikuisia, kouluttautuneita ja hyvissä hommissa... mutta, mutta....
Kiitos viestistäsi! Juuri tällaista tukea kaipaan ja tarvitsen nyt. Tää itsesääli on juuri nyt kaikkein syvimmillään ja katumus vie melkein tajun. Laitoin melkeinpä kaikki munani tähän yhteen koppaan ja nurin meni. Olisin voinut jäädä ja miettiä, että millaistahan olisi ollut lähteä. Nyt tiedän. Ja joskushan käy näinkin, että kaikesta hyvästä yrityksestä ja tsempistä huolimatta ei vaan onnistu.
Lämpimät terveiset siis sinne!
Voi kiitos, aidosti lämmittää.
Yritä jaksaa ajatella, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa.
Täällä olen hengessä mukana ja uskon, että sinulle käy hyvin! Olet sisukas ja sinulla on kunnianhimoa!
Ap, kokemuksesi kuulostaa tosi tutulta. Vaihdoin myös vuosi sitten työnantajaa. Aiemmassa en päässyt kehittymään ja etenemään ja kehityskeskustelut olivat vain vitsi. Kahdeksan vuoden jälkeen sitten vaihdoin tähän nykyiseen työpaikkaan.
Oikeasti kuvittelin tämän olevan jotain ihan muuta. Nyt olen ollut tyytyväinen ainoastaan yhteen projektiin, jossa olen oppinut uutta ja päässyt tekemään asiat alusta alkaen itse. Muu sitten onkin ollut enemmän tai vähemmän sitä, että istun turhissa palavereissa, teen kaikenlaisia sirpaleisia hommia enkä saa ääntäni kuuluviin, kun ehdotan toisenlaisia toimintatapoja.
Yksityisellä puolella minäkin. Takaisin ei ole halua palata entiseenkään enkä tiedä sitäkään, että ottaisivatko, vaikka näin tietenkin sieltä lähtiessäni puhuivat.
Minäkin 43-vuotias. Nyt kuluneen vuoden aikana olen puhunut esimieheni kanssa pariin otteeseen työnkuvastani. Kaiken muun lisäksi muulla työyhteisöllä oli käsityksenä, että tulin talosta aiemmin lähteneen ihmisen tilalle ja vielä edelleenkin minulta kysellään asioista, joista hän vastasi. Tämän henkilön työnkuva ei siis ollut sellainen, jota itse olisin halunnut hakea.
Eli niitä työhaastattelussa puhuttuja tehtäviä tässä nyt odotellaan. Vai pitäisiköhän alkaa hakemaan vimmatusti uutta tehtävää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä, sinä kuitenkin rohkenit yrittää.
Minä tein aikanaan toisin, eli jäin "kotipaikkakunnalle" kaupungin toimistohommiin kahden lapsen yksinhuoltajana. Vaa' assa painoi lasten koulut ja kaverit, velaton talo, joka jäi erossa minulle, lasten isovanhemmat, jotka samalla paikkakunnalla, hoitoapu taattu.Töitä on riittänyt, leipä ollu pitkä ja kapea😔 mutta usein on kaihertanut, että olisi minusta ollut enempääkin. No, nyt odottelen eläkettä, neljä vuotta vielä jäljellä. Ei tämä kurjaa ole ollut, talous on ollut turvattu, lapset aikuisia, kouluttautuneita ja hyvissä hommissa... mutta, mutta....
Eikös vaa'asssa painaneet ihan ne oikeat asiat. Elämäsi kuulostaa hyvältä elämältä. Usein vasta menettäessään jotain huomaa mitä onnekas on ollut. Työ, velaton talo,lasten koulut, isovanhemmat. Tuo on enemmän mitä monella on.
Kiitos kommentistasi, oikeassa olet. Unohdin sanoa kuinka kiitollinen olen aina ollut ja olen edelleen turvatusta tilanteestani.
Ja sen vielä sanon, että työstänikin olen kiitollinen, joskus vain tuntuu, että haastetta saisi olla huomattavasti enemmän. Mutta nyt on näin, ja kiitollinen olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä, sinä kuitenkin rohkenit yrittää.
Minä tein aikanaan toisin, eli jäin "kotipaikkakunnalle" kaupungin toimistohommiin kahden lapsen yksinhuoltajana. Vaa' assa painoi lasten koulut ja kaverit, velaton talo, joka jäi erossa minulle, lasten isovanhemmat, jotka samalla paikkakunnalla, hoitoapu taattu.Töitä on riittänyt, leipä ollu pitkä ja kapea😔 mutta usein on kaihertanut, että olisi minusta ollut enempääkin. No, nyt odottelen eläkettä, neljä vuotta vielä jäljellä. Ei tämä kurjaa ole ollut, talous on ollut turvattu, lapset aikuisia, kouluttautuneita ja hyvissä hommissa... mutta, mutta....
Kiitos viestistäsi! Juuri tällaista tukea kaipaan ja tarvitsen nyt. Tää itsesääli on juuri nyt kaikkein syvimmillään ja katumus vie melkein tajun. Laitoin melkeinpä kaikki munani tähän yhteen koppaan ja nurin meni. Olisin voinut jäädä ja miettiä, että millaistahan olisi ollut lähteä. Nyt tiedän. Ja joskushan käy näinkin, että kaikesta hyvästä yrityksestä ja tsempistä huolimatta ei vaan onnistu.
Lämpimät terveiset siis sinne!
Voi kiitos, aidosti lämmittää.
Yritä jaksaa ajatella, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa.
Täällä olen hengessä mukana ja uskon, että sinulle käy hyvin! Olet sisukas ja sinulla on kunnianhimoa!
No, nyt tuli sitten jo itkukin! Sitäkin tarvitaan. Ja pakkohan tästä on nousta. Haluan uskoa, että ikäisilleni naisille, joilla on lapsia, on ihan aitoa ja oikeaa kysyntää työmarkkinoilla. Olen parhaassa vaiheessa elämässäni ja minulla on paljon annettavaa.
Mulla sama, ja nyt ei ole työtä lainkaan. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama, ja nyt ei ole työtä lainkaan. :(
Olen pahoillani. Toivottavasti pian onnistut!
Parempi katsoa kuin katua. Jos et olisi tehnyt tuota, miettisit loppuelämäsi, että entä jos... Kohti uutta vain, ehkä työnkuvasi voi vielä kehittyä tai tulee uusi tilaisuus eri firmassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa burn outin alulta. Saatat olla tosi väsynyt, voisko pitkä sairausloma auttaa. Voisi asiat näyttää valoisimmilta sen jälkeen. Eli työterveyteen mars!
Kolahti korvaan, ollaan täällä hevon pers.... Oliko tuo mainitsemasi esimies sittenkin oikeassa, miten olisit hoitanut yh-kuvion ja vaativan työn tuolla hevon pers... kaukana sosiaalisesta verkostosta vai mitä tarkoitat.