Otin riskin ura-asiassa ja pieleen meni

Voi paska. Vaikea tuossa varmaan nähdä mitään positiivista eikä valittaakaan voi kun "itsepä valitsit". :(

No, sitä se on. Tässä mitataan nyt kykyä nousta seuraavaan taisteluun. Eli otat ne risut ja katsot, mitä niistä saat aikaan.

Uutta matoa koukkuun vaan, jos tuntuu, että aikakaan ei asiaa muuta.

Jätit siis duunin ja ei ollut uutta.???😱

Se joka nouseeko ja yrittää uudelleen pärjää todennäköisemmin. Ja uudelleen ja uudelleen...

Tee väyryset

Irtisanouduit ennen kuin sait uutta työtä

Sain uuden työn mutta sen vastaanottaminen vaati ne tiukat ratkaisut eli muutin, jätin vanhan työni (ei mahdollisuutta muuhun kuin irtisanoutua vrt. virkavapaa julkisella puolella).

Tää uusi työ onkin jotain ihan muuta ja ne mahdollisuudet ylenemiseen meni just pieleen. Eli tässä nyt sitten närästelen. Takaisin päin ei enää pääse eli kaikki ne kotimaiset ärsyttävät sananlaskut pätevät just nyt just muhun.

Ihan kun mun kirjoittamaa! Sillä erotuksella, että saisin vanhan duunin varmaan vielä takaisin, mutta sisu ei anna periksi... Tyhmää joo. Aattelin kuitenkin sinnitellä vuoden verran, lisäkouluttaa itseäni ja sitten yrittää uudelleen, josko toisella kerralla onnistaisi. Mutta - I feel you - todellakin syö, kun tajuaa ettei todellisuus vastaa yhtään kuvausta tai mitä haastatteluissa puhuttiin.

Niin, että polttelit sillat ja minkä taakseen jättää sen edestään löytää vai miten se oli?

Vierailija kirjoitti:

Niin, että polttelit sillat ja minkä taakseen jättää sen edestään löytää vai miten se oli?

Ei tähän aloitukseen liittyen, mutta on tullut sellaisiin kus*****in törmättyä työelämässä että nykyään en enää ollenkaan ihmettele sitä miten joku päättää polttaa sillat takanaan. Saati syyllistä yhtäkään näistä polttajista, on täysin oikeutettua heidän tekonsa.

Keräilen täällä nyt niitä risuja ja koitan jotenkin toipua. Onneksi pian on varmaan jotain haettavaa mutta hirvittää jo valmiiksi, että miten tässä käy. Nyt tuntuu siltä, että olisi vaan pitänyt olla tyytyväinen siihen mitä oli. Nyt lähdin tavoittelemaan koulutustani vastaavaa työtä ja kehittämään itseäni. Psyykkasin itseni uskaltamaan ja olemaan rohkea ja plää pläää. Elämä kantaa ja pitää uskaltaa. Nyt fiilikset enemmänkin niitä mitä muka luulit itsestäsi, ja mua kukaan enää mihinkään fiksuun hommaan palkkaa ja olen ihan nolo tyrkky ja pyrkyri ja miksi ikinä kuvittelin mitään ja jne. jne.

velloo itsesäälissään ap

Sähän se oletkin kannustava kaveri!

Toi siis tolle kympille. En vaan osannut vastata oikein.

Muuttiko koko perhe?

Vierailija kirjoitti:

Muuttiko koko perhe?

No, muutti. Sekin tässä syö. Lasten koulut ja kaikki. Nyt sitten tää ei vaineskaan -tilanne. Hävettää ja surettaa. Mun kunnianhimoni takia tässä nyt sitten taas pannaan kaikkea uusiksi.

Tsemppiä! Mä otin aikanaan vastaan haastavan tehtävän, johon tosin oli jaettu kortit niin, että "häviäminen" oli erittäin todennäköistä. Niin oli käynyt jo mun edeltäjille. Huonostihan siinä kävi, mutta jälkikäteen ajatellen sain todella hyvää kokemusta, joka taas tavallaan johdatti myöhemmin uusiin mielenkiintoisiin tehtäviin. Sellaisiin, joihin en olisi päässyt ilman nimenomaan epäonnistumista tuossa: Jäin välissä työttömäksi ja sen ansiosta pääsin eri tyyppiseen tehtävään kuin olisin muuten päässyt tai edes hakenut: En olisi vakaasta tehtävästä uskaltanut lähteä pätkätyöhön ja toisaalta mua ei varmasti olisi palkattu siihen, kun ei olisi uskottu, että haluan oikeasti. En tietenkään tiedä mihin se olisi johtanut, jos asiat olisivat onnistuneet toiveideni mukaan, mutta jälkikäteen olen tyytyväinen tähän lopputulokseen.

Onpas kelju tilanne... Haluatko Ap avata tilannetta lisää? Minkä alan työ on kyseessä? Menikö ylenemissuunnitelma pieleen oman moka vuoksi? Vai miksi sinua ei enää palkattaisi "fiksuun hommaan"? 

Siis sulla on kuitenkin työ? Ja olet ollut siinä miten pitkään? Pari viikkoa ei kerro vielä mitään.

Henkilöstöhallintohommia esimiestasolla, sen verran uskallan sanoa. Ylenemissuunnitelma meni pieleen kun joku keksikin kätevämmän ratkaisun eli napattiin nuori mies siihen hommaan, jota olin kaavaillut ja jonka eteen olin tehnyt ihan hulluna hommia. Kolmen lapsen yh-kuvio olisi ollut työnantajan mielestä liian rankkaa niihin hommiin. Musta toi on vaan tekosyy. Mutta nyt siis uuden edessä. Jostain pitäisi löytää se uusi paikka, että päästäisiin pois täältä. Hyvä meidän äiti...