Aikuisen lapsen ja vanhempien välit

Onko ogelma siis enemmänkin isäsi tapaaminen vai myös äidin tapaaminen? Alkoholistille ja myös äidillesi voit sanoa ihan nätisti mutta suoraan, että et tule käymään silloin, kun isäsi on humalassa. Jos selviä päiviä ei ole, et tule. Jos vierailu aiheuttaa lapsuudesta kumpuavaa ahdistusta, sano äidillesi suoraan, syyttelemättä kuitenkaan erityisesti häntä, että lapsuuden alkoholin käyttö perheessä on aiheuttanut sen, että et voi etkä halua vierailla siellä enää. Jos voit ajatella tapaavasi äitiäsi, mutta isän alkoholinkäyttö on este, ehdota tapaamista äidin kanssa sinun luona tai vaikka kaupungilla lounaan merkeissä.

Alkoholisteille ja läheisille on tyypillistä asian vähättely ja salailu. Sinun ei tarvitse toimia niin, voit nostaa kissan pöydälle ja sanoa, mitä ajattelet. Alkoholistin kanssa ei tarvitse olla tekemisissä niin, että yrittää vain olla kuin mitään ongelmaa ei olisikaan. Viime kädessä sinun on huolehdittava omasta jaksamisestasi ja hyvinvoinnistasi, vaikka se tarkoittaisi sitä, että tapaamisia ei ole. Sinun jaksamisesi menee edelle, ei se, että äitisi saa tavata sinua.

Aikuisena sitä ensinnäkin ihan itse päätät, kuinka usein tapaat vanhempiasi. Syyllistämistä sinun ei tarvitse hyväksyä, vaan teet selväksi, että sinulla on oikeus vastata omasta ajankäytöstäsi. älä myöskään suostu siihen että "sinua kohdellaan kuin 5-vuotiasta jonka voi mitätöidä täysin". Tee selväksi, että odotat että sinua kohdellaan kuin tasavertaista aikuista ihmistä, ja jos tämä ei onnistu, niin visiitti loppuu tähän.

Itse tein näin äitini kanssa noin 10 vuotta sitten. Suhteemme oli tosi kummallinen sitä ennen: äiti nälvi ja pilkkasi minua, valitti elämänvalinnoistani ja yritti puuttua niihin, mitään en tehnyt oikein, ja silti syyllisti siitä etten käy heillä tarpeeksi usein. Lopulta riitti, ja sanoin, että nyt on kuule niin, että jos minua ei kohdella kuten täysivaltaista aikuista ihmisä, niin minä en tule enää ollenkaan käymään. Tein selväksi, että minua tulee kohdella, kun sinne tulen, samalla kunnioituksella kuin muutakin vierasta talossa: ei äiti vieraitakaan ala haukkua että yök mikä hiustenväri, huono ryhtikin, onko taas painoakin tullut, ja minunkaan ei tarvi semmoista kuunnella. Samoin minä käyttäydyn kuin vieras talossa enkä lapsi, en mene esim. itse jääkaapille. Pari kertaa jouduin lähtemään kesken pois kun äidillä meni kumminkin valitus ja jäkätysvaihde päälle. Mutta kyllä se siitä oppi, kun tajusi että olen ihan tosissani, minä todella lähden, ja olen tarvittaessa valmis katkaisemaan koko ihmissuhteen huolimatta äidin syyllistämisestä.

Kyllä isän alkoholismi on suurin este vanhempieni ja äidinkin näkemiselle.  Asun nykyisin kaukana vanhemmistani, joten mitkään lounaat tai päivätapaamiset äidin kanssa kahdestaan eivät onnistu. Hän on lisäksi niin isän valvovan silmän alla, ettei lähde yksin mihinkään. Tyypillinen läheisriippuvainen. Säälittää tilanne hänenkin puolestaan, mutta olen yrittänyt pitää edes jonkinlaisia välejä yllä. Ymmärrän, että hän on valintansa tehnyt, mutten tänä päivänäkään voi hyväksyä tuollaista juopon hyysäämistä ja hyväksikäytön sallimista.

Ongelma on siis enemmän siinä, miten säilyttää suhde äitiin, kun ei halua olla missään tekemisissä isän kanssa. Hän kun ei muutu millään sanomisilla. Käyn nykyisin todella harvakseltaan, mikä on vain lisännyt painostusta, ei suinkaan vähentänyt sitä. Isän käytöstä pitäisi kuulemma vain "sietää" eikä siitä pitäisi välittää koska "ei se pahaa tarkoita"...

-ap