Lue keskustelun säännöt.
Vierailu synnytysosastolla
07.01.2016 |
Aiheesta oli meidän paikallisessa sanomalehdessä vasta muutama päivä sitten. Täkäläisessä sairaalassa pääsevät vierailemaan vain isit tai tukihenkilöt klo 12-19:00 sekä vastaasyntyneiden sisarukset muutaman tunnin ajan vierailuajan loppupäästä. Vierailuaikoja ja vierailijoiden määrää on perusteltu sillä että annettaisiin äideille rauhaa, ja pidettäisiin ulkopuolelta tulevat pöpöt mahdollisimman hyvin poissa.
Oma kokemukseni tuolta sairaalasta jäi päällisin puolin kovin negatiiviseksi. Pidän hyvänä sitä että rajoitetaan vierailijoiden määrää, mutta raastavaa se oli silti aina kun miehen piti lähteä pois (luultavimmin myös hormoneilla oma osansa siinä tunnemyllerryksessä). Tympeimmältä tuntui olla useamman henkilön huoneessa jossa vain verhot erottivat sängyt toisistaan. Yksityisyydestä ei tietoakaan. Eikä osastolla ollut edes mitään paikkaa minne vierailijan ja vauvan kanssa olisi voinut mennä viettämään aikaa, ainoastaan pieni "sali" jossa käytiin ruokailemassa kun ruokaa tarjottiin, mutta sielläkin sitten totta kai kävi piipahtamassa yksi jos toinenkin keittiön kaapeilla. Ei sitä koko osastoa tietenkään ole tarkoitettu miksikään seurustelutilaksi mutta kyllä se silti häiritsi kun missään ei saanut olla ns. rauhassa. Huoneessa en pystynyt puhumaan kunnolla puhelimessa koska halusin antaa rauhaa muille, enkä tykkää henkilökohtaisia puheluita puhua muutenkaan toisten ollessa lähes pakotettuja kuuntelemaan. Eikä vauvaa ja äitiä katsomaan tulleen isän kanssakaan voinut kuin keskustella mahdollisimman hiljaa juuri samoista syistä kuin omien puheluideni vuoksi. En edes halua tietää millaista olisi ollut jos kaikki vierailijat olisivat olleet sallittuja ja vierailuaika vielä pidempi.
Millaisia kokemuksia teillä on?
Kommentit (28)
Jep, kätilö teki tarkastuksen, kun viereisellä paikalla mies istui alle metrin päässä ja kivasti verhonraosta näkyi. Siinä kurkittiin repeämät ja jälkivuodon aromi. Perhehuonetta kyselin niin, sain selvityksen, kuinka toinen huoneen äiti tarvitsee sitä ensin, koska häne labrat on sillä ja sillä tavalla pielessä, imetys ei suju ja asuu siellä ja miehellä pitkä matka kulkea, työt jne. Eli vähän liikaa informaatiota huonekaverista, jonka kanssa en ollut edes moikannut saati keskustellut. Että aika yhteisöllisenä karjasuojana synnytysosastoja pidetään. Jännä miten muilla osastoilla tietosuoja ja intimiteettiasiat hoituu ihan eri tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taysissa pääsin perhehuoneeseen. Onneksi, sai olla ihan rauhassa ja isä sai olla koko sairaalassaolon ajan mukana. Ensi kerralla pääsen toivottavasti potilashotelliin.
Itse vietin synnytyksen jälkeen 2 päivää osastolla, kesähelteellä huoneen lämpötila nousi 27 asteesen, ei yksityisyyttä, ainoa ikkuna oli siinä mun sängyn vieressä. Vauvan peppupesut piti tehdä huoneen lavuaarissa joka oli aivan toisen sängyn vieressä, joten vähän nolotti yöllä mennä toisia häiritsemään.
MUTTA silti en kokenut sitä kaikkea mitenkään erityisen kauheana. Sairaala on sairaala, siellä hoidetaan ne perustarpeet. Mun vieruskaverina oli nuori nainen joka sai melkein paniikkokohtauksia kun "ei tykkää olla vieraiden ihmisten kanssa". Itki ja meuhkasi, vaati että mies saa olla vierellä aamusta iltaan. Pääsi sitten vuorokauden jälkeen johonkin yksityishuoneeseen kun ei hoitajat jaksaneet sitä touhua katsella...
Vierailija kirjoitti:
Jep, kätilö teki tarkastuksen, kun viereisellä paikalla mies istui alle metrin päässä ja kivasti verhonraosta näkyi. Siinä kurkittiin repeämät ja jälkivuodon aromi. Perhehuonetta kyselin niin, sain selvityksen, kuinka toinen huoneen äiti tarvitsee sitä ensin, koska häne labrat on sillä ja sillä tavalla pielessä, imetys ei suju ja asuu siellä ja miehellä pitkä matka kulkea, työt jne. Eli vähän liikaa informaatiota huonekaverista, jonka kanssa en ollut edes moikannut saati keskustellut. Että aika yhteisöllisenä karjasuojana synnytysosastoja pidetään. Jännä miten muilla osastoilla tietosuoja ja intimiteettiasiat hoituu ihan eri tasolla.
Ei muuten hoidu, ongelmia on muuallakin. Ja muillakin osastoilla on yhteisiä huoneita sekä yhteissuihkuja. Suomalaiset sairaalat on valitettavasti aika vanhoja, mikä tuo omat ongelmansa. Eikä ainoat kärsijät suinkaan ole synnyttäjät, kuten joku aiempi kirjoittaja antoi ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Potilailla muuten on vaitiolovelvollisuus. Jos kuulet sairaalan tiloissa jotain toisesta potilaasta, et saa sitä ulkopuolisille kertoa.
Ei mulle ainakaan ole ikinä sanottu, että mulla olis vaitiolovelvollisuus potilaana, enkä usko että kovin monelle muullekaan.
Jouduin olemaan synnärillä viikon vaikka olisin ollut valmis kotiin jo toisena päivänä. Hurjan nuoruuteni takia ei meinattu uskoa että olen nyt valmis äidiksi. Mulle kamalinta oli, kun mies joutui lähtemään ja ei ollut tosiaan sitä omaa rauhaa puhua puhelimessa. Olen tottunut olemaan miehen kanssa 24/7 kolmen vuoden ajan ollaav oltu vain muutama yö erossa ja päivät aina yhdessä paitsi joskus mies käy kaupungilla yksin. Siinä vaiheessa olis niin paljon halunnut olla koko perheenä ja miehelläkin oli ikävä mua ja vauvaa. Perhehuonetta toivottiin vaan kukaan ei meille sanonut, että meillä ei ole edes mahdollista saas sitä vaikka vapaana olis ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen synnytys oli todella raskas kokemus. Huonekaverinani oli sektion kokenut nainen, joka oli kivulias ja väsynyt. Oma vauvani huuti pari ensimmäistä yötä, eikä nukkumisesta tullut mitään. Olin itse ihan sekava monen vuorokauden valvomisesta, enkä todellakaan osannut hoitaa vauvaani. Kiva varmaan huonetoverillani. Hävetti jälkeenpäin.
Toisen lapseni synnytys oli helppo ja sain sairaalassa osastolla oman huoneen, kun synnyttäjiä oli niin vähän. Sain olla rauhassa ja tutustua vauvaanikin kaikessa rauhassa. Sain katsella rauhassa tv:tä, levätä. Kaikki oli rennonpaa. Se oli eheyttävä kokemus.
Ajateltiin kyllä aika paljon että oltaisiin tahdottu perhehuone, mutta luovuttiin ajatuksesta kun ei kuitenkaan isällä niin pitkä matka ollut sairaalaan, ja tiedossa oli että sairaalasta ei ihan heti kotiuduta eli hintaa sille reissulle olisi tullut roimasti enemmän kun mitä nyt tuli. Kukaan itseasiassa ei edes kysynyt olisiko sellaista kenties haluttu eli se olisi ilmeisesti pitänyt itse osata tahtoa. Toisaalta, sen verran mitä seurasin tilannetta osastolla niin perhehuoneet oli varatut. Yhden hengen huoneista ei ole mitään tietoa. Etukäteen mitä luin, sektioäideille ja varsinkin ensikertalaisille mieluusti annetaan yhden hengen huoneita mutta nekin kai oli varatut tai olisi pitänyt itse tajuta kysellä. Tai sitten tavat ovat muuttuneet.
Totta kai yksityisessä sairaalassakin olisi ollut varmaan hyvin lokoisat oltavat, mutta kummasti se tuo rahatilanne esti sellaiseen hakeutumisen. Sairaalan (tässä tapauksessa OYS) ruoasta ei kyllä ole mitään pahaa sanottavaa. Myös henkilökunta oli oikein ystävällistä yhtä ainoaa hoitajaa lukuunottamatta. Vanhempi naishenkilö hän, muuta en osaa kertoa.
Kyllä tuollakin jonkun verran taidetaan lipsua vierailusäännöistä. Nimittäin yhdesti huonetoveria tuli tapaamaan isän tai äidin äiti, muistelisin että hän tuli isän ja kahden muun lapsen kanssa. Oletettavasti muksut olleet mummulla hoidossa kun äiti ja isä olleet synnytyksessä, en tiedä sitten kuinka paljon ovelta käännytetään vierailijoita pois vai käännytetäänkö. Muistaakseni siinä lehtijutussa sanottiin että Turussa (?) rajoituksista luovuttiin koska henkilökunta ei halunnut toimia portsareina.
Ap
Super esimerkki älyn vähyydestä näissä keskusteluissa. Ihmiset puhuu siitä, että on ikävää kun omat terveystiedot leviää sairaalassa vieruskaverille ja hänen vierailleen, niin se on viiden tähden hotellin ja gourmee ruuan vaatimista verorahoilla. Ärsyttää nämä typerät trollaajat. Painukaa muualle räyhäämään.