Lue keskustelun säännöt.
En ole nähnyt naapurin lapsiperheen menevän ulos laisinkaan!
06.01.2016 |
Tämä ei ole provo, olen viisikymppinen kahden jo kotoa muuttaneen lapsen äiti. Asun kerrostalossa yksin omassa asunnossa. Tämä kotini on tässä melkein keskustassa, keskikokoisessa kaupungissa.
Mutta tuossa naapurissa on perhe, muuttivat joitakin kuukausia sitten. Ja minulla on jotenkin herännyt huoli. En ole mikään kerrostalokyttääjä, päinvastoin. Mutta: jos tuossa vieressä asuu lapsiperhe, niin miten se on mahdollista, että en ole koskaan nähnyt tätä lasta. Tosin en vanhempiakaan.
Lapsen itku sieltä kuuluu usein, kuuli äskenkin, kun lapsi parkui, nyt tuli hiljaista. Isän ääntä on joskus kuulunut, olen kuullut, kun isä sanoo EI, äsken lapsi huusi äitiä.
Tähän aikaan on kai normaalia laittaa lasta päiväunille? Voi ei, se lapsi itkee taas, on itkenyt ja parkunut jo kymmenisen minuuttia. Mutta olen tosiaan ajatellut, pikkuhiljaa olen ihan miettinytkin, että miten on mahdollista, että en ikinä ja koskaan ole näinä muutamina kuukausina nähnyt lastenrattaita, äitiä ja isää, en jollaintavalla minkäänlaista elettä siitä, että lasta ulkoilutettaisiin. Autoon en ole myös nähnyt koskettavan.
Mietin tätä omaa rytmiäni, teen töitä iltapäiväpainotteisesti, joten voihan se olla, että olen väärässäkin. Mutta en nyt oikeasti tiedä, että miten olisi mahdollista, etten kuulisi tai näkisi lastenrattaita? Vieläkin tuo lapsi itkee.
Minulla on vähän paha olla, en pysty kuuntelemaan tuota itkua. Aluksi itse ymmärsin, koska omakin lapseni oli varsinainen kiljukaula, mutta kun en koskaan ole nähnyt tuota lasta ulkonakaan. Nyt itku hiljeni, varmaan nukahti. En tosiaan tiedä, minkä ikäinen tuo lapsi on, enkä sitä, onko tyttö vai poika.
Mitä sanotte? Nyt on hiljaista. Minulla on vaan sellainen olo, että olen jotenkin huolissani. Siis siitä, että en ole nähnyt heitä ulkona laisinkaan. Voi ei, se lapsi itkee vieläkin.
Niin, saa tietenkin sanoa, että mitäs kyttäät jne. Mutta jokin ontto huoli minulla on, ihan niinkuin kaikki ei olis ihan hyvin. Vai enkö oikeasti näe, tai kuule, että lapsi on esimerkiksi päiväkodissa. Ihmettelen, että miten on mahdollista, että en ole lasta koskaan nähnyt.
Kommentit (31)
Mene soittamaan ovikelloa...? Kysy, että mikäs täällä on hätänä, kun et ole nähnyt heitä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja et tiedä lapsen ikää, tarvitseeko edes rattaita?
Vierailija kirjoitti:
Mene soittamaan ovikelloa...? Kysy, että mikäs täällä on hätänä, kun et ole nähnyt heitä ollenkaan.
😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisella pakkasella jos nykyy lapsia ulkona niin on lasun paikka lähellä
Mitä?? Millanen uusavuton idiootti lopettaa ulkoilut pakkasella...
Ai sinä viet lapsesi ulos vaikka itsekään et siellä kärsisi olla? Ok. Eihän siinä. Minä en joutunut ulkoilemaan lapsena -20 asteen pakkasessa, ellen sitä itse halunnut. Harrastan juoksua, mutta tällä pakkasella en minäkään lähde juoksemaan, vaan hoidan juoksemisen kuntosalilla. Urheilu pakkasella ei tee keuhkoille mitään hyvää nimittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisella pakkasella jos nykyy lapsia ulkona niin on lasun paikka lähellä
Mitä?? Millanen uusavuton idiootti lopettaa ulkoilut pakkasella...
Ei ole pakko ulkoilla jos ei halua. Niin se vaan on ja ei ole ls-ilmoituksen asia jos ei ulkoile pakkasella.
Me ei ulkoilla talvella olenkaan vaan se mikä on pakko ja sitä pakkoa on vähän. Samoin meidän teinit on paljon sisällä ja saa ollakkin. Urheilevat sitten muualla että kuntokin on hyvä. Hyviä ulkoilusäitä sulle vaan, siellä on nytkin sulle sopiva ulkoilusää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okkei.
Kiitos rakentavista kommenteista, mieli huojentui. Ei ole siis teidän mielestä ongelmaa, ongelma johtuu säästä ja minun päästä :).
Nyt se alkoi taas tuo huuto, minua säälittää tuo lapsi. Mutta annetaan olla.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on vähän samaa sarjaa kun yks päivä mietin roskia viedessä (rivari) etten ole kertaakaan tässä vuoden aikana nähnyt kenenkään naapurin vievän roskia :) Ja siitä jatkotuumailin, että en myöskään ole nähnyt yhdenkään naapurin kantavan kauppakasseja kotiin! :D
Hmm... sun naapureillasi on varmaan asunnot täynnä p*skaa ja he ovat hyvin anorektisia tai ovat jo nälkiintyneet kuoliaiksi. Varmaan hirveä haju rappukäytävässä. Taitaa sanoa etten ole itsekään tainnut nähdä ketään kauppakassien kanssa. Mitenhän ne pärjää?
Häh? Kuten mainitsin asutaan rivarissa, ei ole siis mitään rappukäytäviä.. Lähinnä mua huvitti ajatus siitä etten ole kertaakaan nähnyt naapureita näissä puuhissa kun itse kannan jatkuvasti kassikaupalla ruokaa ja roskat vien päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Okkei.
Kiitos rakentavista kommenteista, mieli huojentui. Ei ole siis teidän mielestä ongelmaa, ongelma johtuu säästä ja minun päästä :).
Nyt se alkoi taas tuo huuto, minua säälittää tuo lapsi. Mutta annetaan olla.
Ap.
Miksi kyselet täällä? Ihan kuin me voitaisiin tietää... En tiedä tapahtuuko tämä Helsingin kantakaupungissa, Keravalla vai Inarissa.
Eli selväksi on tullut huoli, koska et ole koskaan nähnyt lasta vanhempiensa kanssa ulkoilemaan lähdössä. Käsitin, että et ole muutenkaan nähnyt. Lapsen asuminen on vain kuulohavaintojen varassa.
Mutta, jos asia noin mieltä hiertää, niin mikset kysyisi ihan heiltä itseltään. Mene itseleivotut pullat kourassa tutustumaan. Ei tämä palsta ole jokin viisasten kivi kertomaan, miten asiat siellä ovat. Varsinkaan, kun todella niukasti mitään tietoja annat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että naapurissa asuu teini. En ole nähnyt häntä ainakaan 7 kuukauteen. Voisiko olla niin, että minulla ja hänellä on ihan eri aikataulut?
Minäkin olen 50 v. ja mun karmeat pojat itki, kiukutteli ja raivosivat paljon. Ne asuu vielä kotona. Toinen jo 14v. ja nykyään leppoinen ja vitsikäs. Toinen 11v. ja saattaa ajoittain vielä kiukutella.
On paljon perheitä joissa ei ulkoilla talviaikaan ja jotkut lapset ulkoilee vain tarhassa.Sun tapauksessa se huolenaihe liikkuu siellä sun omassa päässä ja omassa mielikuvituksessasi.
Itse näen aika harvoin naapureita ja lähinnä vien roskia, käydään kaupassa ja silti en näe paljoakaan naapureitani. Eikä meidän pojat enää tuolla pihalla oleskele.
Ei ole pakko olla ulkona talvella tai pimeellä tai sateella.