Pärjääkö kissa 2-3 vrk yksin?

Vierailija kirjoitti:

Totta kai kissa pärjää. Juuri itse hoidin kaverin kissaa niin, että kävin katsomassa sitä 2 vrk välein. Paljon ruokaa ja vettä vaan tarjolle. Ei mitään ongelmia.

Huh, onneksi on kavereissa ihmisiä jotka oikeesti haluaa hoitaa mun kissoja.

Käyvät aamuisin ja iltaisin, tyhjentävät hiekka-astiankin ja kertomansa mukaan leikkivätkin yhdessä :)

Vierailija kirjoitti:

Oma äiti tekee kuolemaa ja täällä kaikki murehtii vaan jostain kissasta, ei saatana nyt vähän asioita tärkeysjärjestykseen.

Ketju koski kissanhoitoa eikä kuolevaa äitiä. Eikä niitä tarvitse laittaa edes vastakkain, koska vastuullinen lemmikinpitäjä osaisi varautua tällaiseenkin tilanteeseen.

Tottakai voi jättää. Äiti on tärkeämpi kuin kissa.

Meidän kissa oli monta kertaa pe-su yksin kotona ja hyvin meni.

Syy tähän oli ettei kissa tykännyt yhtään jos "kissahoitaja" tuli meille kun se oli yksin kotona. Kissa sai raivarit! Ja ei kelvannut ruoka tai seura todellakaan.

Ja tutuista ihmisistä oli siis kyse...miehen sisko, täti tai mummo.

Puhdas vessaloota, ruokaa ja vettä niin ei ongelmia...taisi kissa nukkua melkein koko ajan.

Mitäs tänne kuuluu? Kuoliko äiti? Vai kissa? Laskiko kuume antibiootilla ja jäätyikö lapsi ja päiväkodin tädit pihalle? 

Ja ennen kaikkea, käyttäytyikö kissa törpösti ruokakupillaan? Ahmiko kaikki tarjoilut kerralla?

Voi jättää aivan hyvin, kun on ruokaa, juomaa ja kakkalaatikko. Eläimet kyllä pärjää muutaman päivän, kissat etenkin. Meillä kissa oli pisimmillään pari viikkoa yksin, toki siis pihalla, mistä pääsi suojaan yöksi. Sukulaiset kävi lisäämässä suojaan ruokaa muutaman päivän välein. Kissa pärjäsi valoa mainiosti ja kurkki suojasta kun tultiin kotiin. Eläimet eri ole niin vieraantuneita luonnosta kuin ihmiset eikä ne tarvitse seuraa 24 h vuorokaudessa. Kyllähän ne nauttii seurasta ja rapsutteluista, mutta aivan hyvin pärjää sisällä muutaman päivän ja ulkona vielä pidempään (jos asuu siis maalla kuten me).

Vierailija kirjoitti:

Sain just tietää, että vanha äitini joutunut sairaalaan ja on vaarassa kuolla. Mun pitäisi päästä lähtemään reilun tunnin päästä, mutten ehdi hankkimaan tuolle kissalle luotettavaa hoitajaa enkä pysty ottamaan sitä mukaan... Se on reilun vuoden ikäinen, leikkisä ja seurallinen, surettaa jättää sitä yksin. Voisin toki pyytää naapureita katsomaan kissaa välillä, mutta kun muutin tänne just vuodenvaihteessa, en tunne ketään enkä tiedä onko ne luotettavia vai pölliikö kamoja ja lukee kaikki arkaluontoiset paperit mihin pääsee käsiksi. En tahtoisi antaa avainta ventovieraille, joten onko ok jättää kissa ehkä jopa pariksi-kolmeksi vuorokaudeksi yksin? Jättäisin tietysti ruokaa ja vettä moneen astiaan eri paikkoihin ja hiekkalaatikoita saa lisää pesuvadeista. Nopeita vastauksia kiitos, lähtö on pian edessä!

Muistaakseni kissa pärjää yhden vuorokauden itsekseen,joskus olen pitänyt kaksi yötä kissaa yksin mutta kolme olisi jo paljon.Onko sinulla ystäviä,jotka voisivat käydä katsomassa kissaa tai jotain? Siis kyllähän kissa hengissä pysyy,jos on ruokaa,vettä ja hiekkkalaatikoita,mutta yksinäistä sillä on.Varsinkin jos on seurallinen.Omani kaipaa minua vaikka kävisin vain kaupassa,sitä en raaskisi jättää yksin mielellään edes yhdeksi yöksi,mutta se on tietysti yksilöllistä.

Vierailija kirjoitti:

Voi jättää aivan hyvin, kun on ruokaa, juomaa ja kakkalaatikko. Eläimet kyllä pärjää muutaman päivän, kissat etenkin. Meillä kissa oli pisimmillään pari viikkoa yksin, toki siis pihalla, mistä pääsi suojaan yöksi. Sukulaiset kävi lisäämässä suojaan ruokaa muutaman päivän välein. Kissa pärjäsi valoa mainiosti ja kurkki suojasta kun tultiin kotiin. Eläimet eri ole niin vieraantuneita luonnosta kuin ihmiset eikä ne tarvitse seuraa 24 h vuorokaudessa. Kyllähän ne nauttii seurasta ja rapsutteluista, mutta aivan hyvin pärjää sisällä muutaman päivän ja ulkona vielä pidempään (jos asuu siis maalla kuten me).

PIHALLA PARI VIIKKOA yksin?? Oeltko tosissasi??? Häpeä... Ihan oikeesti sulla ei pitäisi olla lemmikkejä:'( sillehän olisi voinut käydä mitä vaan.

Mä en pysty ymmärtämään...yök

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sulla ap on joku työkaveri, ystävä, sukulainen tai naapuri tai edes facebook-tuttu jolta voit pyytää apua? Jos ei ole, niin kovasti ihmettelen. Tiedän että monet koiraihmiset jättävät lemmikejään yksin ja se vasta onkin kidutusta. Laumaeläin ulvoo ikäväänsä ja koiranomistajat ovat autuaan tietämättömiä eläimensä kärsimyksistä. Poissa silmistä - pois mielestä.

En missään tapauksessa hyväksy kissan yksin jättämistä 2-3 vuorokaudeksi, omaani en jätä edes yhdeksi, mutta pakko on kyllä sanoa, että järkyttävää kyllä, meitä on sellaisia ihmisiä, joilla ei OIKEASTI ole ketään keneltä voisi pyytää tällaista apua. Itse olen muuttanut syksyllä vieraaseen kaupunkiin, vähät sukulaiset ja se yksi ainoa ystävä ovat monen sadan kilometrin päässä. Naapureita en tunne koko talosta lainkaan, seinän takana olevaa pariskuntaa en ole edes näiden kuukausien (mutta kuulen, että heillä on koira) ja toinen seinänaapuri on pyörätuolissa oleva höperö mummo, joka on näyttänyt vain kauhistuneelta, kun ollaan joskus samaan aikaan rappuun osuttu. Töissä on ihan mukavia ihmisiä, mutta keneenkään heistä en ole tutustunut niin hyvin, että voisin pyytää eläimenhoitoapua. Tutustumista on rajoittanut (ainakin omassa mielessäni) se, että suurin osa työkavereista on perheellisiä nuoria miehiä, joiden kanssa minulla päälle nelikymppisellä vanhalla piialla on kovin vähän yhteistä. Kaksi naistakin työpaikalta löytyy, toinen äippälomalla parhaillaan ja toinen pienten lasten yh-äiti. Ja vielä kirsikkana kermassa, en käytä FB:tä tai muutakaan sosiaalista mediaa.

Että joo, voi tosiaan oikeasti olla sellainen tilanne, että apua ei löydy, kun ihminen on riittävän yksinäinen.

Itse jos olisin AP:n kaltaisessa tilanteessa, ottaisin kissan tietysti mukaani. Mitään oikeata syytähän AP ei ole vielä kertonut sille, ettei kissa voi tulla mukaan, todennut vain ettei voi.

Ja vielä niille, jotka jo haluavat takertua olennaiseen ja tulevat nyt kipinkapin kertomaan, että on ihmisen oma vika, jos on näin onnettomassa tilanteessa yksinäisyytensä kanssa, niin säästäkää paukkunne jonkun toisen surullisen elämän herjaamiseen. Tiedän kyllä itse olevani syypää tilanteeseeni.

meidän kissa hävisi aina silloin tällöin pariksi kuukaudeksi, tuli sitten takaisin ihan pokkana.

Siis minkä takia otatte kissoja jos se on ihan OK että ne on viikkoja/kuukausia kateissa?

En itse ensinnäkään ikinä voisi ottaa "ulkokissaa" ja olla kuin ei mitään jos en näkisi sitä viikkoon... eikä kenenkään muunkaan pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai kissa pärjää. Juuri itse hoidin kaverin kissaa niin, että kävin katsomassa sitä 2 vrk välein. Paljon ruokaa ja vettä vaan tarjolle. Ei mitään ongelmia.

Huh, onneksi on kavereissa ihmisiä jotka oikeesti haluaa hoitaa mun kissoja.

Käyvät aamuisin ja iltaisin, tyhjentävät hiekka-astiankin ja kertomansa mukaan leikkivätkin yhdessä :) <3

Tiedoksesi, että kyseessä oli pakkotilanne. En päässyt useammin, eikä kaveri löytänyt toista hoitajaa niin lyhyellä varotusajalla (juurikin pari tuntia). Totta kai tyhjensin astian ja leikin kissan kanssa - luuletteko että heitin vain kuivamuonaa ovesta sisään?

Asumme maassa jossa suomalaista vastaavaa eläinsuojelulakia ei ole. Emme missään nimessä sano että kissaa pitäisi pitää jatkuvasti pitkiä aikoja yksin tai että eläimiä saa kohdella huonosti. Joskus vain ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jonkin verran huono vaihtoehto! Äiti on todellakin tärkeämpi kuin kissan tunteet parin päivän ajan (jos kissa juuri sinä aikana sairastuu ja kuolee - se on elämää).