Miltä se tosirakkaus tuntuu?

Et tietenkään sido häntä väärin perustein. Mies haluaa olla kanssasi, eihän siinä hänelle nyt ole mitään väärää. Jos itsekin tykkäät, niin eihän se mies sinun tunteistasi elä, vaan omistaan. Ja sinä omistasi.

Olen ollut kerran aikuisiällä tosi rakastunut ja se tuntui vatsanpohjassa ja avautumisena pois synkkyydestä, itsekkyydestä, masennuksesta, haluna tehdä toiselle hyvää eikä vain saada, kykynä nähdä hänen vikansa ja hyväksyä ne täysin, jopa rakastaa niitä tai häntä enemmän koska niitä vikojakin oli ja sain ne nähdä, nimenomaan sain, enkä joutunut... Mitäs vielä... Aivan mahtavalta tuntui. Harmi vain, ettemme saaneet edes seurustella, mies olikin sitten sitoutumiskammoinen tapaus.

Sen jälken ajattelin, ettei minua voi rakastaa ja otin sen miehen, joka huoli minut, vaikken itse tunne kuin ystävyyttä. (Joskus olin tuntenut enemmänkin, mutta se oli mennyt ohi.) Ihan hyvin on mennyt.

Ap oli myös aluksi vain ystävä miehen kanssa. Sitten alettiin tapailla enemmän, käytiin syömässä ja kahvilla ja pikkuhiljaa asiat eteni suhteeseen. Sovimme yhteen fyysisesti ja henkisesti. Ja olen jotenkin odottanut, että se rakastuminen pitäisi sitten tuntua jotenkin syvemmin ja vatsanpohjassa.. Vai ehkä tämä onkin rakkautta, en vain tiedä sitä..

Tai ajattelin oikeammin, että minua ei ole tarkoitettu rakkaussuhteeseen, jossa molemmilla on tunteita. Olin 32-vuotias silloin ja tuntui, että miehiä kiinnostaa minussa ainoastaan pillu. Vituttaa miehet! Saatanan paskat.

Tuntuu paskalta, kun ei saa ikinä vastakaikua.

Miten määrittelet rakkauden? 

Nämä ovat ajatuksiani;

Nykyään monet mieltää rakkauden feromonirakkaudeksi, joka on puhtaasti biologiaa. Voit rakastua tällöin toiseen ensisilmäyksellä; perhosia lentää vatsassa, on kova ikävä ja ajatukset täyttyy vain hänestä. Tällöin tulee usein myös sokeaksi, jolloin toisen huonoja puolia ei nää. Tällaista rakkauta kokevat parit, joilla on mahdollisimman erilainen immuunipuolustus, jolloin heidän jälkeläiset saisivat mahdollisimman hyvän geeniperimän. Rakkauden tunteet kuitenkin laimenee parin vuoden päästä ja silloin alkaa miettimään, kenen kanssa sitä oikein on ja tää tyyppi ei välttämättä ookkaan se, mitä oletti..

Voit myös rakastua ihmisen luonteeseen, mutta teillä ei välttämättä tuu noita ihania"fyysisiä oireita". Tämä on enemmän "järkirakkautta". Joidenkin tutkimusten mukaan onnellisuus järjestetyissä avioliitoissa kasvaa, kun tossa ensimmäisessä vaihtoehdossa useimmiten laskee. Rakkaus on myös tahtoa.

Todellinen rakkaus syntyy vuosien kuluessa ja tuntuu lämpimältä ja ihanalta. Ei kuitenkaan joka hetki. Rakkaus lasta kohtaan on taas ihan oma lukunsa ja sitä monet kutsuvat todelliseksi rakkaudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Miten määrittelet rakkauden? 

 

Nämä ovat ajatuksiani;

Nykyään monet mieltää rakkauden feromonirakkaudeksi, joka on puhtaasti biologiaa. Voit rakastua tällöin toiseen ensisilmäyksellä; perhosia lentää vatsassa, on kova ikävä ja ajatukset täyttyy vain hänestä. Tällöin tulee usein myös sokeaksi, jolloin toisen huonoja puolia ei nää. Tällaista rakkauta kokevat parit, joilla on mahdollisimman erilainen immuunipuolustus, jolloin heidän jälkeläiset saisivat mahdollisimman hyvän geeniperimän. Rakkauden tunteet kuitenkin laimenee parin vuoden päästä ja silloin alkaa miettimään, kenen kanssa sitä oikein on ja tää tyyppi ei välttämättä ookkaan se, mitä oletti..

 

Voit myös rakastua ihmisen luonteeseen, mutta teillä ei välttämättä tuu noita ihania"fyysisiä oireita". Tämä on enemmän "järkirakkautta". Joidenkin tutkimusten mukaan onnellisuus järjestetyissä avioliitoissa kasvaa, kun tossa ensimmäisessä vaihtoehdossa useimmiten laskee. Rakkaus on myös tahtoa.

 

Todellinen rakkaus syntyy vuosien kuluessa ja tuntuu lämpimältä ja ihanalta. Ei kuitenkaan joka hetki. Rakkaus lasta kohtaan on taas ihan oma lukunsa ja sitä monet kutsuvat todelliseksi rakkaudeksi.

Kyllä mä ainakin näin toisen huonotkin puolet, niihinhän se rakkaus joskus myös ankkuroituu. Koska itsessäkin on haavoja ja huonoja puolia ja on vapauttavaa aistia ne toisessa ja tuntea, että ne saa itsekin näyttää, koska toinen ei ole täydellinen. En ole koskaan tuntenut ketään kohti rakkautta, joka olisi syntynyt vuosien kuluessa, mutta tiedän, että se, mitä tunsin oli rakkautta. En väitä, että se toinen koki niin, mutta minä rakastin. Siksihän se ero (pakko unohtaa toinen kun ei häntä saa) ja irrottautuminen tekeekin niin kipeää.

1

Ehdottomalta, perustarpeelta. Se vaihtaa olemisen täysin eri kanavalle tai taajuudelle. Se tuo mieleen ihmeellisiä mielikuvia, tai näin on ollut minulla, mutta ei niistä nyt sen enempää. Tai no, en siis tarkoita rakkauteen tai seksiin liittyviä mielikuvia, vaikka toki niitäkin, vaan minulla se kaivaa aivojeni arkistoista kaikkein perusteellisimmat hyvät asiat esille ja läväyttää niitä pintaan melko mielivaltaisesti. Puro solisee päässä ja sitä rataa. Sitten sitä on ikään kuin pilvessä, mistä en osaa muuta sanoa kuin että voisin kuvitella sen olevan suunnilleen sellaista- sen pilvessä olon.

Miltä tosirakkaus tuntuu...ekana tulee mieleen, että turvalliselta. On hyvä ja helppo olla yhdessä. Luottamus ja syvä ystävyys. Välillä on romantiikkaakin ilmassa. Mutta suurimman osan ajasta levollista, hyvää yhdessäoloa ja yhteen hiileen puhaltamista. Tunnetta, ettei haluaisi elää ilman toista (ja nyt tarkoitan jotakin pysyvämpää, kuten kuolemaa tai eroa, en erossaoloa työmatkojen tms. vuoksi).

Tässä vielä yksi esimerkki, miten itse näen tosirakkauden:

Olin lähes 40 asteen kuumeessa ja jalat ei kantanut. Mies kantoi mut vessaan ja kun en jaksanut enää palata sänkyyn, jäin makaamaan kylppärin lattialle tunniksi ja koko tuon ajan mies oli mun vierelläni ja pyyhki kehoani kylmillä ja märillä pyyhkeillä, jotta kuume tulisi alas. Kun sitten mulla diagnosoitiin keuhkokuume, mies jäi töistä pois kuukaudeksi ja hoiti lapset (nuorin vauva) ja kodin. Itse sain vain levätä.

Olin seurustellut useita kertoja ennen vaimoani. Vaimo tuntui alusa asti erilaiselta muihin seurustelukumppaneihin nähden sillä ensimmäistä kertaa koin tunteen että tuon ihmisen takia olisin valmis kuolemaan/ uhraamaan itseni. Arki tuntuu turvalliselta ja tasaiselta. Joka ilta sanon viimeiseksi että rakastan häntä.

Vierailija kirjoitti:

Miltä tosirakkaus tuntuu...ekana tulee mieleen, että turvalliselta. On hyvä ja helppo olla yhdessä. Luottamus ja syvä ystävyys. Välillä on romantiikkaakin ilmassa. Mutta suurimman osan ajasta levollista, hyvää yhdessäoloa ja yhteen hiileen puhaltamista. Tunnetta, ettei haluaisi elää ilman toista (ja nyt tarkoitan jotakin pysyvämpää, kuten kuolemaa tai eroa, en erossaoloa työmatkojen tms. vuoksi).

Tässä vielä yksi esimerkki, miten itse näen tosirakkauden:

Olin lähes 40 asteen kuumeessa ja jalat ei kantanut. Mies kantoi mut vessaan ja kun en jaksanut enää palata sänkyyn, jäin makaamaan kylppärin lattialle tunniksi ja koko tuon ajan mies oli mun vierelläni ja pyyhki kehoani kylmillä ja märillä pyyhkeillä, jotta kuume tulisi alas. Kun sitten mulla diagnosoitiin keuhkokuume, mies jäi töistä pois kuukaudeksi ja hoiti lapset (nuorin vauva) ja kodin. Itse sain vain levätä.

Omalla vaimolla kun oli noro niin minä olin vessassa mukana silittämässä selkää ja kannustamassa kun toinen puklaili pönttöön. Välissä aina annoin voimahaleja. Viimeistään tällöin anoppikin oli myyty

Vierailija kirjoitti:

Miltä tosirakkaus tuntuu...ekana tulee mieleen, että turvalliselta. On hyvä ja helppo olla yhdessä. Luottamus ja syvä ystävyys. Välillä on romantiikkaakin ilmassa. Mutta suurimman osan ajasta levollista, hyvää yhdessäoloa ja yhteen hiileen puhaltamista. Tunnetta, ettei haluaisi elää ilman toista (ja nyt tarkoitan jotakin pysyvämpää, kuten kuolemaa tai eroa, en erossaoloa työmatkojen tms. vuoksi).

Tässä vielä yksi esimerkki, miten itse näen tosirakkauden:

Olin lähes 40 asteen kuumeessa ja jalat ei kantanut. Mies kantoi mut vessaan ja kun en jaksanut enää palata sänkyyn, jäin makaamaan kylppärin lattialle tunniksi ja koko tuon ajan mies oli mun vierelläni ja pyyhki kehoani kylmillä ja märillä pyyhkeillä, jotta kuume tulisi alas. Kun sitten mulla diagnosoitiin keuhkokuume, mies jäi töistä pois kuukaudeksi ja hoiti lapset (nuorin vauva) ja kodin. Itse sain vain levätä.

En varmaan pystyisi vastaanottamaan noin paljon hyvyyttä :(( Mä miettisin heti, että millä ansioilla tää menee nyt tasan. En voisi ikinä korvata sitä toiselle. Oon niin huono tai sellainen. En osaa auttaa, enkä asettua toisen asemaan eikä mulle toinen vain tuon teon pohjalta niin tärkeä olisi, että lupaisin tehdä jotain vastaavaa, kun koskaan ei voi tietää, kuinka kiitollisia ihmiset olisivat, vai sanoisivatko vaan että luulitko mun nyt rakastavan sinua enemmän ja se on moro.

Tuo alkuhuuma tuntuu kyllä niin hyvältä. Toisen seurassa haluaa olla niin kovasti että kärsii jatkuvasti kun joutuu olemaan erossa. Onko se sitten tosirakkautta? Enpä tiedä. Kerran (15-vuotiaana) olin todella ihastunut yhteen tyttöön ja aloimmekin seurustella. Tunti, että sydän löi voimakkaammin ja rinnassa paloi pakahtunut onnellisuus joka repi sitä hajalle kun en ollut hänen luonaan. Sitten kuitenkin todellisuus tuli mukaan ja jotenkin kyllästyin häneen.. Parin kuukauden päästä hänen tapansa puhua jo ärsytti minua ja erosimme. Sen jälkeen ajatellut häntä muutaman kerran, mutta en oikeastaan enempää.

Pisin suhde on ollut myrskyisä, tunteet vaihdelleet ääripäistä toiseen, mutta silti nukahdamme vierekkäin ja hellittelemme toisiamme. Ehkä tämä on sitten syvempää rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltä tosirakkaus tuntuu...ekana tulee mieleen, että turvalliselta. On hyvä ja helppo olla yhdessä. Luottamus ja syvä ystävyys. Välillä on romantiikkaakin ilmassa. Mutta suurimman osan ajasta levollista, hyvää yhdessäoloa ja yhteen hiileen puhaltamista. Tunnetta, ettei haluaisi elää ilman toista (ja nyt tarkoitan jotakin pysyvämpää, kuten kuolemaa tai eroa, en erossaoloa työmatkojen tms. vuoksi).

Tässä vielä yksi esimerkki, miten itse näen tosirakkauden:

Olin lähes 40 asteen kuumeessa ja jalat ei kantanut. Mies kantoi mut vessaan ja kun en jaksanut enää palata sänkyyn, jäin makaamaan kylppärin lattialle tunniksi ja koko tuon ajan mies oli mun vierelläni ja pyyhki kehoani kylmillä ja märillä pyyhkeillä, jotta kuume tulisi alas. Kun sitten mulla diagnosoitiin keuhkokuume, mies jäi töistä pois kuukaudeksi ja hoiti lapset (nuorin vauva) ja kodin. Itse sain vain levätä.

Omalla vaimolla kun oli noro niin minä olin vessassa mukana silittämässä selkää ja kannustamassa kun toinen puklaili pönttöön. Välissä aina annoin voimahaleja. Viimeistään tällöin anoppikin oli myyty

Eli määrittelet toisten perheeseen luikertelemisen teoilla rakkaudeksi? Ookkei. Todellista rakkautta olisi ollut, vaikka olisit tehnyt saman ihan vain toisen oloa helpottaaksesi ilman omaneduntavoittelua.

minulle parisuhteen tekee intohimo. muun saa kavereilta muta intohimoa ei.

Rakkautta on monenlaista. Itse koin mieheni tavatessa alusta lähtien sellaista rentoutta ja pikkuhiljaa yhteenkuulumisen tunnetta. Mulla oli jo alussa sellanen olo, että siinä mun kuuluu olla ja siinä mun on hyvä olla hänen kanssaan. Välitän miehestäni tottakai tosipaljon, mutta tälleen 6 vuoden seurustelun jälkeen ei mulla oo ongelmaa olla välillä erossakin. Harmittaa ainoastaan nukkumaan meno ilman miestäni jos ollaan erossa, mutta ei muu.

Aina vaan mulla on mieheni kanssa se sama yhtenäinen olo. Vaikka ollaan 2 eri-ihmistä ja saatetaan pitää eriasioistakin niin jotenkin silti ollaan yhtä tavalla jota en osaa selittää. 

Ei se samanlaisuus vaan erillaisuus

– Tyytyväisen parisuhteen kolme tekijää ovat, että käytännön asiat sujuvat, että on rakkautta eli avoimuutta, ja on jännitettä, eli seksuaalista leikkiä, kiusoittelua, huumoria ja erilaisuutta. Nämä kolme asiaa ovat tämän päivän parisuhteen A ja O, Dunderfelt sanoo.

http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/mika-on-vetovoiman-salais…

Mulla oli vain ensirakkauteni kanssa olo,että voin puhua mistä vaan ja hän tajuaa minua. Kukaan ystävä ei yltänyt samaan. Seksi oli ihmeellistä. Arki muuttui taiaksi, kaikki muu meni "siinä samalla", kunhan sai vaan olla yhdessä. Suhde oli myös myrskyisä, riitelimme tulisesti.

Vierailija kirjoitti:

minulle parisuhteen tekee intohimo. muun saa kavereilta muta intohimoa ei.

Oot rakkaustasoltasi siis vielä melko karkean rakkauden tasolla.

t. kaksoisliekkirakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Miltä tosirakkaus tuntuu...ekana tulee mieleen, että turvalliselta. On hyvä ja helppo olla yhdessä. Luottamus ja syvä ystävyys. Välillä on romantiikkaakin ilmassa. Mutta suurimman osan ajasta levollista, hyvää yhdessäoloa ja yhteen hiileen puhaltamista. Tunnetta, ettei haluaisi elää ilman toista (ja nyt tarkoitan jotakin pysyvämpää, kuten kuolemaa tai eroa, en erossaoloa työmatkojen tms. vuoksi).

Tässä vielä yksi esimerkki, miten itse näen tosirakkauden:

Olin lähes 40 asteen kuumeessa ja jalat ei kantanut. Mies kantoi mut vessaan ja kun en jaksanut enää palata sänkyyn, jäin makaamaan kylppärin lattialle tunniksi ja koko tuon ajan mies oli mun vierelläni ja pyyhki kehoani kylmillä ja märillä pyyhkeillä, jotta kuume tulisi alas. Kun sitten mulla diagnosoitiin keuhkokuume, mies jäi töistä pois kuukaudeksi ja hoiti lapset (nuorin vauva) ja kodin. Itse sain vain levätä.

Ihana!!!!!

Itsekin miehenä ajattelen rakkauden niin, että tekee toisen puolesta asioita, jotka eivät aina ole niin kivoja, mutta jotka tekee, koska rakastaa toista. Minulla on haave joku päivä saada hakea kaatosateessa kaupasta esim. vauvanruokaa tms. ehdottoman tarpeellista, joka pitää saada juuri sillä sekunnilla:) 

Sanoisin että ikävän tunteminen kertoo jotain.

Tapailin kerran naisen kanssa joka ei ikävöinyt mua ollenkaan vaikka oltiin erossa 3 viikkoa. Siinä vaiheessa mietin jo että hetkinen.. ja tulihan siltä naiselta vähän myöhemmin tekstari että "kemiat ei kohdanneet".