Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä huomaa ettei mies enää rakasta? Takana reilu 5,5vuotta suhdetta
aaaapppeee
05.01.2016 |
Tuntuu, että viimeisen puoli vuotta- vuoden mies on ollut tosi etäinen. Edellisen suhteen aikuiset lapset ja heidän hyvinvointi tuntuvat olevan kaikki kaikessa. Toki myös meidän yhteinen lapsi on hänelle tärkeä.
Ennen suunnittelimme yhdessä tulevaisuutta mm.talon remonttia, pihaa ja mitä teemme tulevaisuudessa yms.nykyään ei ole mitään sellaista. En saa enää kivoja spontaaneja tekstiviestejä (paitsi jos huomautan asiasta). Seksi on vähentynyt todella paljon, kummankin osalta eli en ole itsekään enää ollut kovin aktiivinen. Viimeisimmässä riidassa olisiko 2-3viikkoa sitten mies haukkui ulkonäköni ja ettei nykyään alkaisi seurustelemaan minun näköisen kanssa. Minulle on jäänyt tuosta kova ahdistus..saan sellaisia poissaolokohtauksia.. Hän myöhemmin sanoi, että sanoi asian vain suutuspäissään, mutta ulkonäkö on minulle arka asia. Tiedän etten ole rummimmasta päästä, sillä minua lähestytään ja kehutaan miesten puolesta esim.töissä usein ja kuulen myös naisilta olevani kaunis. Tuntuu vain, että oma mieheni ei enää näe minua viehättävänä eikä tunnu muutenkaan näkevän minun positiivisia puolia, joita minussa kuitenkin riittää. Myös tällaisia pikkujuttuja on mitkä häiritsee esim.ennen kun menin kauempana käymään autolla hän halusi, että menen hänen autollaan, koska se on isompi, turvallisempi ja parempi ajaa, mutta nykyään en saa autoa edes kysymällä lainaksi kuin lähikaupassa käyntiin. Ennen suunnittelimme aina yhteisiä reissuja jonnekin muutaman kuukauden välein, nyt ei ole ollut mitään puhetta.
Mitkä ovat varmoja merkkejä ettei mies rakasta? Vai ovatko nämä luettelemani esimerkit normaaleja pitkässä parisuhteessa?
Kun kysyn, niin sanoo rakastavansa.. mutta en ole varma enää puhuuko totta. Ennen tunsin, että hän rakastaa minua vaikka kysyinkin asiaa, nykyään tuntuu, että hän vain sanoo rakastavansa. Olen itse sen päätöksen tehnyt, että mikäli minua ei enää rakasteta haluan jatkaa elämää erillään.
Kommentit (12)
Kun mies on etäinen, et sinä huomiota ja rakkaudenosoituksia kerjäämällä saa oloasi turvalliseksi. Nyt kissa pöydälle eli pariterapiaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kehtaa kertoa, meillä av-palsta on vitsi ja olen sanonut etten ole pitkään aikaan käynyt täällä :) Niinhän siinä on voinut käydä.. Meillä oli vain ensimmäiset 3-4vuotta niin rakkaudentäyteistä ja intohimoista aikaa, että tuntuu aika jyrkältä pudotukselta tähän nykyiseen. Ja tuntuu, että mies jotenkin ottaa vitsinä tai jopa rasittavana kun kysyn rakastaako. Huomasin myös ettei hän ollut edes mustasukkainen kun eräs mies työpaikkalani (asiakas) ihastui minuun niin, että ensin soitti minulle sinne ja kun kerroin olevani varattu ja naimisissa, niin toi vielä kirjeen työpaikalleni ja miestäni se ei juuri liikuttanut. Sanoi vain, että kerro sitten jos ihastut siihen mieheen.
Miksi helvetissä kysyt että rakastaako? Et kuitenkaan usko hänen vastaustaan.
Niin odotan varmaan, että tapahtuisi ihme ja hän sanoisi sen tunteella. Eipä minun ennen tarvinnut edes kysellä rakastaako. Varmaan totta, että pitäisi lopettaa koko kyseleminen..
ap
Käännä vähäksi aikaa - vaikka viikoksi - huomiosi pois omasta surkeudestasi. Keskity huomaamaan kaikki miehessäsi oleva hyvä, älä vaadi äläkä anele mitään vaan ole kerrankin "antavana" osapuolena. Tilanne saattaa siten kohentua! Jos miehen käytös ei kuitenkaan muutu niin sitten ammattiapua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen nainen on selitys tähän kaikkeen. Sinusta alkaa löytymään vikoja, kun toinen on kiikarissa.
Mun ukko sanoi aina rakastavansa kun kysyin, mutta erotessa myönsi ettei ollut rakastanut vuosiin. Arvostus meni, olis ollut edes rehellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluatko pakottaa miehen puhumaan rakkaudesta tietyllä tavalla, tai näyttämään sen tietyllä tavalla? Voit tietysti pyytää ja käskeä, mutta onko se sitten aitoa? Jos rakkauden tunne ja sen näyttäminen ei tule luonnostaan, en minä lähtisi sitä määräilemään. Asiasta voidaan tietysti jutella, mutta jos toisen olemus ja käytös ei itseä miellytä, ei se ole sen toisen syy, vaan ihan oma. Silloin pitää miettiä, tyytyykö siihen epätäydelliseen rakkauteen, vai vapauttaako itsensä etsimään toisenlaista, sellaista joka miellyttää enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Toinen nainen on selitys tähän kaikkeen. Sinusta alkaa löytymään vikoja, kun toinen on kiikarissa.
Ex-aviomieheni toimi juuri näin. En osannut lopulta enää siivota, tekemäni ruoka ei maistunut, tyylini/olemukseni ei miellyttänyt ja kuulin tämän erimielisyyksien yhteydessä. Sain selville, että miehelläni on toinen nainen, ihastus. Jätin mieheni välittömästi ja mies sai jatkaa elämää uuden naisen kanssa. Uusi nainen paljastui myös ihmiseksi kaikkine vikoineen ja mieheni yritti saada minut takaisin, mutta minulla on nyt minulle täydellinen mies, enkä kaipaa edellistä miestä yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kuin minun tarinani. Noin neljän vuoden yhteiselon jälkeen ne pienet, mutta tärkeät välittämisen osoitukset alkoivat jäädä pois ja työ ja kaverit tulivat miehelle tärkeämmisksi kuin perhe. Yritin keskustella, ehdottaa avioliittoleirejä tms, toin luettavaksi parisuhdeaiheisia kirjoja ja artikkeleita. Mies oli sitä mieltä, että kaikki on niin kuin pitääkin ja "tällaista sen kuuluukin tässä vaiheessa olla". Meillä oli täysin erilliset elämät (ja makuuhuoneet) saman katon alla. Muita suhteita ei kummallakaan kuitenkaan ollut.
Toivoin ihmettä 5-6 vuotta. Sitten otin eron. Yhtäkkiä miestä kiinnosti taas suhteemme. Itkien hän vannoi rakkauttaan ja ehdotteli pariterapiaa ym. Minä en enää halunnut. Pyrkikää siis selvittämään asia aikaisessa vaiheessa ennen kuin ongelma paisuu liian suureksi. Kyseessä voi olla myös ikäkriisi, työstressi tms. Toivottavasti saatte sen selvitetyksi!
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa kertoa, meillä av-palsta on vitsi ja olen sanonut etten ole pitkään aikaan käynyt täällä :) Niinhän siinä on voinut käydä.. Meillä oli vain ensimmäiset 3-4vuotta niin rakkaudentäyteistä ja intohimoista aikaa, että tuntuu aika jyrkältä pudotukselta tähän nykyiseen. Ja tuntuu, että mies jotenkin ottaa vitsinä tai jopa rasittavana kun kysyn rakastaako. Huomasin myös ettei hän ollut edes mustasukkainen kun eräs mies työpaikkalani (asiakas) ihastui minuun niin, että ensin soitti minulle sinne ja kun kerroin olevani varattu ja naimisissa, niin toi vielä kirjeen työpaikalleni ja miestäni se ei juuri liikuttanut. Sanoi vain, että kerro sitten jos ihastut siihen mieheen.
Miten niin et kehtaa kertoa, aikuinen ihminen? Ja eihän sinun tarvitse mainita mitään koko av-palstasta. Ei tilanteenne varmasti muutu, jos et pysty avaamaan miehen silmiä perustelemalla kunnolla, miltä hänen käyttäytymisensä sinusta tuntuu. Ota nyt itseäsi niskasta kiinni!
Alue: Aihe vapaa
Kerro miehelle, mitä kerroit meille. Jos se ei auta, kokeilkaa pariterapiaa. Kuulostaa siltä, että elämä on lipsahtanut arkisille urille ihan huomaamatta - tai siis miehen huomaamatta. Voi olla, ettei hän tosiaan tajua käytöksensä kylmyyttä.
Mitä sinä teet suhteen eteen? Teetkö miehelle arvostetun olon?