Vauva ei viihdy sylissä
Mie alan olla huolestunut kun meidän 3 kk:tta vanha vauva ei viihdy sylissä vaan möllöttää mieluummin olkkarin pöydällä katsellen telkkua tms. Nykyään maitopullokin menis paremmin pöydällä maaten kuin sylissä. Vaikka me kyllä nimenomaan ollaan haluttu syöttää tyttö sylissä ja oishan tuota mukava pitää ja mussutella kun viihtys sit yhtään polvella.
Oon miettiny että eihän vaan oo missään vika : autismia tms ? Miten ihmeessä saan itteni vakuuttuneeksi että kaikki on kunnossa ? Toivottavasti murehdin turhaan, mutta kun tämä on jo viides lapsi ja ei siskot kyllä olleet tuollaisia itsekseen viihtyjiä. Vai onko meillä jo muuten liikaa hälinää että vauva haluaa omaa rauhaa ? Lohdutuksen sanoja kiitos kaipailen.
T : Rapuäiti ja katras.
Kommentit (10)
Joo, nukkuu se. 10-12 tuntia yöunia, päivällä yhet 4 tunnin ja toiset 2-3 tunnin ja lisäks illalla pikku torkkuja.
Tolleen meidänkin neiti tekee : kitisee sylissä ja rauhottuu kun sen laittaa petiin, pöydälle tms. Katsekontaktia ei ota vaan kääntää päätään poispäin meistä, ei juurikaan jokeltele (joskus hööö). Hymyilee aurinkoisesti.
En voi mitään että koko ajan tarkkailen ja etsin että onko siinä jotain vikaa.... =(. Onneks tänään neuvola.
Meidän neiti ei ole koskaan (nyt 10kk) viihtynyt sylissä. Ainoastaan silloin oli sylissä' , kun häntä hyppyytettiin. Mutta jos yritti pitää sylissä tai hellitellä, niin alkoi heti vääntelehtiä ja vetää itseään selkä kaarelle.
Olin itsekin aika huolissani, mutta nyt kun ikää on tullut lisää, niin kyllä se vaan on ihan vauvan omaa luonnetta. Ei ole vieläkään sylivauva, paitsi silloin kun luetaan jotain kirjaa (peräti 2viikkoa on kirjat kiinnostaneet). Ehkä se sylittelyaika voidaan ottaa takaisin nyt tästä eteenpäin?! :)
On nyt perjantaina 5kk ja just tos n. 3kk +/- iässä ei oikeestaan viihtyny sylis ollenkaan ja maito piti myös saada laittialla/sängyllä tms maaten.. Nyt täyttää pian 5kk ja viihtyy tosi hyvin sylissä on oikein muuttunu sylivauvaks..:) Että meillä se ainakin oli vain sellainen vaihe.. En usko et vielä kannattaa huolestua mut jos vaivaa niin kannattaa kysäistä neuvolasta..:)
Iida-Ilona ja Amira
Ei ole meilläkään sylissä viihdytty. Alusta alkaen jos ollaan sylissä pidetty niin likka rauhottu vaan niin että käveltiin. Välillä sit yöllä vaan käveltiin kun piti saada tyttö rauhottumaan :) Imetyskin oli hiukan hankalaa kun en osannut imettää kuin istaalteni ja tyttö kun ei sylissä viihtynyt niin ei.
Nyt ikää 11kk eikä todellakaan viihdytä sylissä. Ellei sit leikitä helikopteria tai muita hyppyytyksiä.
Jotenkin alussa kyllä harmitti kun olisin halunnut " lutuutella" mutta minkäs teet. Nytkin tyttö viihtyy pitkät ajat itsekseen leikkien. Taitaa siis olla aika itsenäinen luonne.
Mutta niin oli esikoinenkin, nyt viisivuotias. Oli myos rauhallinen, itsekseen viihtyva vauva-ja nyt (suht) rauhallinen, kivasti myos yksin leikkiva poika.Mutta viihtyy tietysti paremmin kavereiden kanssa.
Tama meidan kuopuspoika on viela rauhallisempi. On ensi viikolla 3kk, eika ole kuin kaksi kertaa itkenyt koko aikana. Istuskelee tyytyvaisena sitterissa tai katselee lelujaan jumppamatolla. Sylissa viihtyy vain istuma-asennossa-ei makuulla-eika kovin pitkaan. Jotenkin en ole osannut huolestua tuosta sylissa viihtymattomyydesta kun esikonen oli samanlainen ja nyt aivan normaali , sosiaalinen lapsi. Tama kuopus myos seuraa tarkkaan mita ymparilla tapahtuu ja vastaa hymyyn(ei tosin aina).
Ai niin, ja aitini kertoi, etta itse olen ollut sylissa viihtymaton lapsi - niin etta jotenkin pidan tata kai aika normaalina meidan perheessa:).Ja minun siskonpojat olleet myos tuollaisia itsekseen viihtyvia.
Luulen, Rapuaiti, etta sinulla siella vain perustyytyvainen ja rauhallinen vaavi. Ja eikos teidan nuorimmaisella ole eri isakin kuin vanhemmilla tytoilla? Sehan voi myos selittaa miksi poikkeaa heista vauvoina...
Myös minun kolmekuukautinen vauvani viihtyy ikäisekseen pitkiä aikoja itsekseen huovalla maaten, huitoen, äännellen ja tarkkaillen tapahtumia. Viimeisen parin viikon aikana hän on tosin alkanut viihtyä kantoliinassa ja ottaa siellä päiväunia.
Minulla oli valtava tarve antaa lapselle hellyyttä ja löysinkin meitä molempia miellyttävän ratkaisun vauvahieronnasta. Lainasin kirjastosta vauvahierontavideon ja -kirjoja ja opiskelin aihetta. Huomasin, että aina aamuisin poju on hyväntuulinen nukuttuaan pitkään ja syötyään. Niinpä meillä on ollut yhdessä useita helliä hierontahetkiä, joiden pituus riippuu vauvan mielialasta. Nyt tosin kantoliinailun myötä hieronta on jäänyt vähemmälle.
Kreatiivi
meidänkään esikoinen ei viihtynyt sylissä juuri ollenkaan, nyt on kohta 5 vuotias, reipas terve poika. Vieläkään hän ei pitkään ole sylissä, jos sattuu tulee syliin, mutta lähtee pois äkkkiä. Kuopus taas ihan eri maata, kokoajan haluaa olla sylissä nössyttämässä. Kaikki on varmasti ihan hyvin, vauva vaan viihtyy itsekseen.
T:Mareila+Pojat 4v 11 kk ja 9kk
Meillä ykkönen ei ollu kovin sylivauva, ja on hyvin itsenäinen tapaus yhä vielä 9-v. Kakkonen taas oikea syli-märy, ja on vieläkin 7-v. :)
Nää kolme nuorinta on tasesti siitä keskeltä... Eli vaihtelee kyllä kovasti mun mielestä luonteen mukaan. Mutta kyllä sä osaat viiden äitinä panna merkille, jos muuta häikkää alkaa ilmetä, sillon vois sitte huolestuakin...
Jaksamista.
Meidän neuvola siirtyikin täksi päiväksi ja ei tuo täti ollut huolissaan typystä =). No, ollaan nyt sit tästä tyytyväisestä pienestä onnellisia.
Joo, perustyytyväinenhän tuo on ja eri isä on tosiaan kuin siskoilla ja tämän tytön isä on todella itse rauhallisuus ! Jospa on isäänsä tullut ;o). No, nyt aion tehä silleen että aina kun tyttö vaan osottaa mielenkiintoa minua kohtaan tai sitten ottaa itse kontaktia jutustelemalla tai katseella niin pyrin heti siihen vastaamaan (ja näin olen tähänkin asti kyllä tehnyt =/ ). Mutta sittenhän vois vielä tuota rintareppua kokeilla, siinähän tyttö saa olla lähellä, mut ei tunne itseään lukituksi.
On vaan jotenkin outoa kun eihän neiti edes itke kun sillä on nälkä. Tuhisee ja röhkii, vähäitkuinenkin on. Mutta kun kerta täti sanoi että tyttö on kunnossa niin uskotaan.
imetän kyllä ja pullomaidonkin saa aina sylissä, mutta kauhean pitkiä aikoja ei tykkää vain oleilla sylissä. Alkaa usein kitisemään ja vääntyilemään ja kun laskee peitolle lattialle rauhoittuu ja on tosi hyvällä tuulella.
Itse stressaan sitä, kun vauva ei läheskään aina käännä päätään äänen suuntaan. Tuijottelee vain jonnekin yläviistoon. Välillä kuulee kyllä liiankin hyvin, kun pikkurasahduksista heräilee... Ääntelee kyllä paljon ja monipuolisesti ja välillä hänen kanssaan voi oiekin jutella kunnon katsekontaktin kera... mutta leluja jos helistelee niin ei kyllä pää käänny.
RAPUÄITI; muistanko oikein että teidän vauva nukkuu ihan mahdottoman paljon vuorokaudessa? Ehkäpä hän ei sen runsaan nukkumisen vuoksi ole vain tottunut olemaan sylissä?