Miehen uusi ystävä on entinen koulukiusaajani...
Mies on tutustunut työpaikassaan työkaveriinsa, jonka kanssa heillä on sama harrastus (autourheilua). Ovat lähiaikoina viettäneet paljon aikaa yhdessä ja lauantaina mies kutsui hänet meille viettämään iltaa. En itse ole ennen tätä kaveria tavannut ja mieskin on puhunut aina vaan "Makesta", joten en osannut yhdistää tätä henkilöön, joka teki elämästäni helvettiä ala- ja yläasteella. Oli huutelua, tönimistä, syrjimistä, minusta leviteltiin perättömiä juoruja, esitettiin kaveria ja juotettiin humalaan ja käytettiin sitten hyväksi.. (ei tämä kys.henkilö mutta kuului samaan porukkaan ja oli isossa osassa näitä asioita)
Asun nykyään useamman sadan kilometrin päässä, jonne muutin heti peruskoulujen jälkeen aloittaakseni uuden elämän. Olen laihtunut, värjännyt ja leikannut ennen pitkät ja vaaleat hiukseni ja minua kutsutaan nykyään eri etunimellä (esim jos nimeni olisi Anna-Liisa, niin minua kutsutaan Liisaksi) ja minulla on mieheni sukunimi. Tämä Make ei uskoakseni tunnistanut minua vaan tervehti ja oli ystävällinen mutta minulla tuli mieleen kaikki se kamaluus, jonka olin yrittänyt unohtaa.. Miehelle olen joskus puhunut menneisyydestäni ja tiedän että hän ei enää olisi Maken kanssa missään tekemisissä jos kertoisin kuka hän on. Mies vaan on niin paljon kehunut kuinka hauska mies Make on jne ja en haluaisi pilata hyvää ystävyyttä mutta en tiedä haluanko enää ikinä nähdä tätä Makea... Tämä on aivan hirveä tilanne! Kiitos kun sain avautua..
Kommentit (15)
Minä kertoisin miehelleni. Ehdottomasti. Ajattele, miltä itsestäsi tuntuisi, jos olisit miehesi asemassa ja puoliso jättäisi noin ison asian kertomatta.
No nythän Makella on mahdollisuus pyytää anteeksi.
Minä olisin ottanut asian puheeksi heti. Esim maininnut tavatessa sille Makeöle, että tunnettekin entuudestaan. Jos hän ei ottaisi itse puheeksi asiaa, voisi miehen kanssa keskustella sitten asiasta myöhemmin.
Kerro ihmeessä miehellesi! En ymmärrä miksi jättäisit kertomatta.
Kyllä mää olisin paukauttanut suoraan miten asia on. Ja ihan tämän maken kuullen, ja kertonut suoraan että urheilee ukon kanssa mitä urheilee, mutta ei ole olis muuta asiaa hänelle. Kuspa mikä kuspa!
Toteaisin päälle vielä, elämässä asiat menee niin että minkä taakses jätät, sen eestäs löydät, ja suksi v***n nenän edestä.
Koetin miettiä itseni teidän jokaisen paikalle ja itse ainakin haluaisin tietää ja puhua asiasta, olinpa kuka hyvänsä teistä kolmesta. Mies varmasti haluaisi tietää jos susta tuntuu kyseinen tyyppi pahalta. Makella olisi mahdollisuus pyytää anteeksi (voi olla että hänestäkin on tullut ihan kunnollinen tyyppi, lapset ja teinit voi olla hiton julmia tajuamattaankin!). Ja ennen kaikkea itse voisit päästä noiden muistojesi kanssa sujuiksi. On rankkaa sulle itsellesi jos joudut jatkuvasti saamaan muistutusta tuskallisista muistoista ilman että niitä käsitellään pois kunnolla. Teistä voisi tulla ystävyksiäkin (tai sitten se on edelleen kusipää jolloin miehesikin huomaa tämän ja potkii sen helvettiin teidän elämästä).
Minä kertoisin asiasta miehelle - tämän Maken läsnäollessa. Ihan rauhallisesti ja asiallisesti, mutta niin, ettei epäselvyyksiä jäisi. Kertoisin miten elämäni oli helvettiä. Kertoisin minkälaista vihaa tätä miestä kohtaan tunnen. Ei huutoa, ei kiroilua.
Olen kerran tehnyt vastaavasti ihmiselle, joka ahdisteli yksissä bileissä - seuraavan kerran kun törmäsin häneen eräässä illanvietossa, kerroin kaikkien kuullen miten hänen käytöksensä oli minua loukannut. Eipä ole sitä ukkoa tarvinnut nähdä enää ikinä. Ei kyllä pyytänyt anteeksikaan, ei kehdannut sanoa enää yhtikäs mitään.
Kaikkea ei tarvitse sietää, eikä kestää. Kerro miehellesi ja mieti hänen kans vaihtoehtoja. Itse en kahvittelisi ihmistä omassa kodissani, joka on minua haukkunut, niin kiltti en sentään ole.
Parasta olisi, että itse sanoisit "Makelle" että teit elämästäni helvettiä monen vuoden ajan, ja pilasit nuoruuteni. Tästä selvinneenä, en katsele sinua, eikä miehenikään jat näytä ovea. Tässä hänellä on mahdollisuus katua, pyytää anteeksi ja voitte vaikka sopia ja elämä jatkuu.
Meneppäs sitten ihan heti alkajaisiksi ko.kiusaajan puheille, ja kero, että teillä on vielä selvittämättömiä asioita.
Jos et vielä uskalla, niin sitten kerrot miehellesi, että ko. mies kiusasi sinoa aiemmin. Silloin pitää sinulla olla sitten kunnollisia konkkreettisia esimerkkejä miten. Tällä tavoin suojelet myös miestäsi. Satuaan valtaa kiusaajalla ei ole mitään estoja.
Vierailija kirjoitti:
Mies on tutustunut työpaikassaan työkaveriinsa, jonka kanssa heillä on sama harrastus (autourheilua). Ovat lähiaikoina viettäneet paljon aikaa yhdessä ja lauantaina mies kutsui hänet meille viettämään iltaa. En itse ole ennen tätä kaveria tavannut ja mieskin on puhunut aina vaan "Makesta", joten en osannut yhdistää tätä henkilöön, joka teki elämästäni helvettiä ala- ja yläasteella. Oli huutelua, tönimistä, syrjimistä, minusta leviteltiin perättömiä juoruja, esitettiin kaveria ja juotettiin humalaan ja käytettiin sitten hyväksi.. (ei tämä kys.henkilö mutta kuului samaan porukkaan ja oli isossa osassa näitä asioita)
Asun nykyään useamman sadan kilometrin päässä, jonne muutin heti peruskoulujen jälkeen aloittaakseni uuden elämän. Olen laihtunut, värjännyt ja leikannut ennen pitkät ja vaaleat hiukseni ja minua kutsutaan nykyään eri etunimellä (esim jos nimeni olisi Anna-Liisa, niin minua kutsutaan Liisaksi) ja minulla on mieheni sukunimi. Tämä Make ei uskoakseni tunnistanut minua vaan tervehti ja oli ystävällinen mutta minulla tuli mieleen kaikki se kamaluus, jonka olin yrittänyt unohtaa.. Miehelle olen joskus puhunut menneisyydestäni ja tiedän että hän ei enää olisi Maken kanssa missään tekemisissä jos kertoisin kuka hän on. Mies vaan on niin paljon kehunut kuinka hauska mies Make on jne ja en haluaisi pilata hyvää ystävyyttä mutta en tiedä haluanko enää ikinä nähdä tätä Makea... Tämä on aivan hirveä tilanne! Kiitos kun sain avautua..
Juotettiin humalaan? Otapas vastuu omista tekemisistäsi, kukaan ei varmasti sinua juottanut, itse joit ja sitten tapahtui jotain.
Olisko sinun kannattanut myös valita seurasi paremmin?
Ota asia puheeksi sekä tämän makean että miehesi kanssa, siis ole aikuinen ja osoita että et suostu kynnysmatoksi.
Mä annoin kiusaajalle mahdollisuuden vastaavassa tilanteessa. En kertonut kumppanille ja ajattelin kattoa, että onko tuo kiusaaja oikeasti muuttunut.
Kyllä se vaan on niin, että toiset ihmiset muuttuu. Sivusta olen nyt seurannut parisen vuotta. Hän on pari kertaa tilittänyt, että hänellä oli todella vaikeeta lapsena. Siis kotona ja siten on ollut hirvee muille. Teini-ikä varsinkin hän oli varsinainen hirviölapsi ja oli lähellä joutua jo systeemiin, kun joku napsahti ja sai hänet järkiinsä. Kävi kymppiluokan, paransi numeronsa ja lukioon. Moni siellä oli ihmetellyt tätä muutosta. Hänellä siis oli hyvä koti, mutta kasvu oli jostain syystä hänellä ollut hemmetin vaikea prosessi. Hän tietää, että on ollut hirveän kamala ja katuu älyttömästi yläastetta.
En siis ole hirveesti hänen kanssaan tekemisissä, mutta kuullut noita juttuja, kun on käynyt kylässä ja avautunut illanistujaisissa jne. En kuitenkaan tuohon luota, en millään. Pidän etäisyyden mielelläni.
en paljastanut itseäni, kun en halunnut teennäistä anteeksipyytelyä, selityksiä. Nuo avautumiset ovat paremmin auttanut "ymmärtämään" häntä kuin jos olisi anteeksipyyntö vaiheessa samat kertonut.
En ollut hänen ykköskiusattunsa, mutta kuitenkin tarpeeksi pahoja, etten unohda.
Nuo riehujat saattaakin helpommin muuttua, mutta kierot käärmeet tuskin. Usein hiljaisia ja pitävät matalaa profiilia sopivasti. Heistä ei ehkä kaikki uskalla tehdä niin rohkeita johtopäätöksiä kuin pitäisi, vaan alentuu seurustelemaan jonkin verran? Yök.
Mä olisin viskannu moisen Maken heti ulos