Antaisinko pojan pelata jääkiekkoa vai en?

No et sä sitä lasta voi suojata kaikelta maailman pahuudelta kummiskaan.

Voittajatyyppien hautomo. Uskomattomat verkostot sitten työelämässä. Totta, lätkäjätkiä ei kiusata. Mutta ne saa ekana tyttöystävätkin ;)

Urbaanilegendoja. Ajattele enemmin positiivisesti - hänestä voi tulla miljonääri tulevaisuudessa, jos pääsee pelaamaan ammatikseen NHL:ään tai KHL:ään.

Olen lukenut monta viestiketjua, joissa kauhistellaan jääkiekkoa ja että pelaajat ovat koulukiusaajia. Onko totta? Jos näin on, en todellakaan päästä lastani pelaamaan.

ap

Jääkiekkoilijoita on niin paljon, että siihen joukkoon mahtuu elämän kirjo. Ihan kuin muuallakin. Anna pojan harrastaa sitä mitä haluaa. Ei jääkiekkoilijapiirit ole mitään öykkäreitä. Mukavia joukkueita jossa kunnioitetaan jopa vastustajia. Katsojissakin jalkapallohuligaanit on suurempi ongelma kuin jääkiekkohuligaanit. Rankka laji, joka vaatii vanhemmilta sitoutumista ja osallistumista. Jääkiekossa lapset saa hyvät kaveriverkostot. En osaa sanoa, että kaljaa tai nuuskaa menisi sen enempää kuin muussakaan harrastuksessa. Eniten sitä kuitenkin kuluu niillä jotka harrastuksen puutteessa notkuu ostareilla. Jääkiekkoilijoilla ei oikein ole aikaa kaljoitella. Aina on treenit tai pelejä ja on oltava kunnossa. Terveelinen ruokavalio. Ei alkoholia, eikä karkkeja yms. Krapulassa ei voi treenata tai pelata ja niitä on about joka päivä, jos teininä vielä pelaa.

Parempi kun et anna ja paljon muutakin kannattaa kieltää, ihan varuiksi.

No anna kokeilla, jos pitää siitä. Kyllä monissa muissakin lajeissa on ihan samanlaista, jos on ollakseen ja missäpä porukoissa ei nuori kaljoitteluun törmää, ikävä kyllä. Liikunta on kuitenkin terveellistä!

Mulla on 14v, nyt 9v lätkää harrastanut poika. Ei nuuskaa, ei juo alkopholia, ka koulussa 8.7 (luma-luokalla), ei ole koulukiusaaja, vaan puolustaja (tekivät luokalla kyselyn oppilaiden kesken, siksi tiedän)...että kyllä kuitenkin se vanhempien kasvatus jyrää lajin tavat ja valmentajien mallinkin...joskus myös valitettavasti.

Kyllä se kiusaaminen lähtee kotoa. MIksi uskot tiettyä lajia harrastavia haukkuvia aikuisia ihmisiä,jotka yleistää ja haukkuu nuoria? Millaisia tuollaiset ennakkoluuloja kylvävät sitten ovat,jos eivät kiusaajia! Ja samanlainen olet itsekin, jos uskot sokeasti mitä joku av-mamma sanoo kiekkoilijoista ilman että tutustut kok asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut monta viestiketjua, joissa kauhistellaan jääkiekkoa ja että pelaajat ovat koulukiusaajia. Onko totta? Jos näin on, en todellakaan päästä lastani pelaamaan.

ap

Eihän nyt voida laittaa jonkun lajin harrastajia johonkin miottiin. Kyse on tavallisesta urheilulajista aivan kuten jalkapallo tai salibandy jne. Mutta kiellä vaan lapseltasi liikkumisen riemu, koska olet kuullut joltain huhuja.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut monta viestiketjua, joissa kauhistellaan jääkiekkoa ja että pelaajat ovat koulukiusaajia. Onko totta? Jos näin on, en todellakaan päästä lastani pelaamaan.

ap

On! KAIKKI jääkiekkoa harrastavat on kiusaajia. Jokainen. Opeta tämäkin pojallesi, niin siitä kasvaa kunnon mies, kun oppii kulkemaan nenä pystyssä ja arvostelemaan muita.

Olen epäillyt näitä kommentteja, siksi pohdiskelen asiaa täällä teidän kanssa :-). Yhdessä ketjussa pari opettajiksi itseään tituleeraavilla oli vahvat mielipiteet jääkiekkoa pelaavista pojista, että ovat kovimpia uhoamaan ja kiusaavat jalkapallon pelaajia, taklaavat koulumatkoilla niitä, ketkä eivät pelaa, ym. Itse tiedän yhden 11v pojan joka pelaa, fiksu ja mukava ja hiljainen poika. Oman pojan into ja palo lajiin näyttää olevan suunnaton. On pelannut jalkapalloa, on tykännyt siitä, mutta ei ole ollut tällaista intoa ja paljoa, mikä on ollut jääkiekkoa kohtaan. Jotkut käskevät panostamaan taideaineisiin ja musiikkiin. Toki voisin viedä sellaisiinkin, mutta muistan itse omat soittotunnit 10 vuoden ajalta, kun oli pakko soittaa, vaikka koin hankalaksi, ja piti soittaa siksi, kun muidenkin "fiksujen perheiden lapset" soittaa. Inhosin soittotunteja, mutta oli pakko. Jos lapsi haluaisi itse, veisin kyllä. Muta, takaisin aiheeseen eli jääkiekkoon, luin viestiketjuista myös, että vanhemmat ja huoltajat ryyppäävät pelimatkoilla, onko se totta?

Vierailija kirjoitti:

Olen epäillyt näitä kommentteja, siksi pohdiskelen asiaa täällä teidän kanssa :-). Yhdessä ketjussa pari opettajiksi itseään tituleeraavilla oli vahvat mielipiteet jääkiekkoa pelaavista pojista, että ovat kovimpia uhoamaan ja kiusaavat jalkapallon pelaajia, taklaavat koulumatkoilla niitä, ketkä eivät pelaa, ym. Itse tiedän yhden 11v pojan joka pelaa, fiksu ja mukava ja hiljainen poika. Oman pojan into ja palo lajiin näyttää olevan suunnaton. On pelannut jalkapalloa, on tykännyt siitä, mutta ei ole ollut tällaista intoa ja paljoa, mikä on ollut jääkiekkoa kohtaan. Jotkut käskevät panostamaan taideaineisiin ja musiikkiin. Toki voisin viedä sellaisiinkin, mutta muistan itse omat soittotunnit 10 vuoden ajalta, kun oli pakko soittaa, vaikka koin hankalaksi, ja piti soittaa siksi, kun muidenkin "fiksujen perheiden lapset" soittaa. Inhosin soittotunteja, mutta oli pakko. Jos lapsi haluaisi itse, veisin kyllä. Muta, takaisin aiheeseen eli jääkiekkoon, luin viestiketjuista myös, että vanhemmat ja huoltajat ryyppäävät pelimatkoilla, onko se totta?

Ei. Just oltiin 10pvän Kanadan reissulla (D2 junnuja), ainoa joka oli pleksit oli yksi vanhempi koneessa menomatkalla. Jojo otti ekan olen vikana iltana yhteisellä illallisella. Ajokunnossa oltiin kaikki koko reissu, 12 aikuista.

Kovimmat jätkät harrastavat balettia. Se on helvetisti fyysisempi ja vaativampi laji kuin jääkiekko ja usein sitä harrastavilla pojilla on kanttia ja munaa sata kertaa lätkänpelaajia enemmän.

Ekan OLUEN... hiton autocorrect...

Mulla on pahin harrastuspaikkoja just toi jääkiekko. Oikeesti monet aikuiset miehet, jotka ovat nyt täysiä juntteja, ovat nuorena olleet niitä aktiivisia lätkänpelaajia. Hirvittää myös ne harjoitusmaksut: jos haluat alennusta monen sadan euron kk harjoiyismaksuista niin voit "talkoilla" arki- iltoja teatterin narikassa. Ei helvetti, mikä vaan muu laji käy. Tai no, ei nyrkkeily.

Mutta totta on sekin, että jos se on lapsen intohimoinen haave niin minkäs teet. Rupeet vaan nyt jo säästämään niihin parin vuoden päästä jo aika huikeisiin harjoitusmaksuihin.

Miksei jos ei ole hyvä missään muussa

Itselläni on pelkästään negatiivisia kokemuksia lätkäjätkistä nuoruudesta. KOvia olivat kiusaamaan, ainakin minua, joka en millään tavalla heille ryttyillyt. Muodostivat kusipäisen kuvan itsestään. Molemmat pääsivät myöhemin pelaamaan sm-liigaan, nyt jo lopettaneet.

Oma poikani pelaa jääkiekkoa. Itse epäröin samaa asiaa, mutta aivan turhaan. 5 vuotta poika on ollut innoissaan ja jokaiseen treeniin (4 kpl viikossa + pelit päälle) menee innoissaan. Vaatii paljon sitoutumista sekä lapselta että kuskaavilta/maksavilta vanhemmilta. Vanhemmat toimivat toimitsijoina peleissä.

Vanhemmat on hyvin koulutettuja, todella paljon opettajia ja DI-porukkaa. Pojalla paljon kavereita ja itselläkin on tullut todella tärkeitä ihmisiä vastaan vanhempien joukosta, nähdään niin usein hallilla ja peleissä.

Pelaajamateriaali on vaihtumassa, lätkä-jätkän profiili on muuttumassa. Fiksumpaan suuntaa kokoa ajan, ainakin isoissa kaupungeissa.Uhoojat eivät joukkueessa pärjää, alas tiputetaan nopeasti joukkueen poikien toimesta.

Hyvä laji, vaatii nopeaa pelisilmää, fyysisyyttä, nopeutta, voimaa.  Ikävät loukkaantumiset (polvivammat ja aivotärähdykset) ovat lajin huono puoli.

Omasta kokemuksesta voin sanoa että jokainen joukkue on omanlaisensa. Sinne valikoituu sattumanvaraisesti poikia ja heidän vanhempiaan. Joku joukkue voi olla hyvinkin fiksu ja asiallinen kun taas toisessa korostetaan öykkäröintiä ja kiusaamista. Katsomossa olen nähnyt miten jotkut äidit oikein hurraavat niille, jotka vahingoittavat vastustajia. Vierasjoukkueen äidit ovat tähän mennessä olleet se negatiivisin puoli. Pojissakin on kaikenlaisia. Joistain oikein huokuu se negatiivisuus ja huonot tavat jne. Isommilla paikkakunnilla noista pääsee helposti eroon kun kaikkia ei tarvita joukkueessa. Monet vaihtaa seuraa ihan vaan huonon hengen takia, ei niinkään joukkueen menestyksen vuoksi.