Lue keskustelun säännöt.
"Päivä kerrallaan" eläminen tavoitteena
03.01.2016 |
Te, jotka osaatte elää päivän kerrallaan, murehtimatta huomisesta, kertokaa tänne: MITEN?!!!!
Olen sellainen turhien murehtija että hatuttaa itteensäkkin. Töihin paluu vanhempainvapaalta pelottaa ja mietin sitä jatkuvasti. Varmasti asiat lähtee sujumaan, mutta haluaisin nyt vielä nauttia ajastani lapseni kanssa täysin rinnoin. Järki sanoo, että mitä tuota miettimään, mutta kas sieltä ne negatiiviset ajatukset putkahtelee aina uudelleen. Ihan kun joku pikkupiru olisi olalla muistuttamassa, että muistathan vähän murehtiakkin välillä! P!##le.
Helppiä!
Kommentit (3)
Murehtiminen on ihan normaalia ja hyödyllistäkin. Oleellista ei ole yrittää estää murehtimista (mikä ei onnistu) vaan opetella ohittamaan murheajatukset lähtemättä niihin mukaan. Havainnoi huolet ja murheet hyväksyen, ja anna niiden lipua taas taka-alalle: "Kas, taas huoliajatus. Kiitos, huolenpidosta, mieli. tiedän että ajattelet vain parastani, mutta en voi nyt tehdä asialle mitään. Se ei ole nyt tärkeää."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti asioita konkreettisesti ja mieti, mitä tekisit, jos murhe toteutuu. Esim. tuo töihin paluu, mikä siinä on se, mitä eniten pelkäät? Ettet osaa enää töitäsi? Ettet saa samaa paikkaa takaisin? Että ihmiset ovat vaihtuneet ja organisaatio muuttunut? Vai että tulet irtisanotuksi? Jotain muuta? Mieti sitten, mitä siinä tilanteessa tekisit. Ei varmasti ole mahdotonta tutustua uusiin ihmisiin tai opetella uusia asioita tai etsiä tarvittaessa vaikka uusi työpaikka.
Tee elämästäs niin kiireistä ettet jouda murehtimaan tulevaa.