Lue keskustelun säännöt.
Onko koskaan minun vuoroni?
03.01.2016 |
Surettaa kun muiden syntymäpäiviä, valmistujaisia tai muita merkkipäiviä juhlitaan ja heille järjestetään yllätyksiä... Tai kun jollakin on ihana puoliso tai ystävä, joka huomioi huonona päivänä ja haluaa piristää jollain tavalla. Minä en vain koskaan saa tällaista kohtelua... Ei yksikään poikaystävistäni tai ystävistäni elämäni varrella ole tällaista tehnyt. Ja tiedän kyllä ettei toisten onni ole minulta pois... Tuntuu vain pahalta ajatella kuinka paljon toisia rakastetaan ja etten itse ole saanut moista kokea. Itse olen se ihminen joka järjestää yllätyksiä ja juhlia, leipoo ja kokkaa toisille ja ostelee lahjoja. Järjestän polttareita ja häitä apuna ja iloitsen heidän kanssaan. Minun vuoroni ei vain tule koskaan.
Kommentit (12)
Voisin järjestää sulle jotain. Älä masennu !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höh! Onpa harmillista jos ei ole vastavuoroisuutta :(. Minullekaan ei kukaan järjestä, mutta enpä järjestä minäkään!
Kyllä sinun vuoro vielä on, tämä on sinulle.
Se kaikki, mitä en koskaan sano,
sinun, rakkaani, täytyy ymmärtää,
sinun täytyy selkeästi se nähdä,
mikä minulle on vain hämärää.Miten rakastan sinua,
koskaan en sanoa saata,
en koskaan, milloinkaan.
Vain heleää tulta on minun ruumiini
– ei, se on ilmaa ja maata,
se on puiden ja kukkain silmuja tulvillaan.
Joka ainoa silmu aukee ihoni alla,
koko ruumiini rikkauteensa pakahtuu.
Ota syliisi minut ja avaa suudelmalla
tämä itsepäinen suu.
Se anteeksi anna, mitä en ano,
mitä kenellekään en koskaan sano,
mitä itse tiedä en.
Ota syliisi minut ja anna olla
minun luonasi onnellinen.
Pidä koossa kädellä voimakkaalla
koko pyörivä liike, rauhaton –
Minun yo-kahveillani kävi pari tätiä ja setää. Kun valmistuin maisteriksi, yksikään ihminen ei huomannut. Olen täyttänyt 20, 40 ja 50 vuotta ilman syntymäpäiviä; 30-vuotispäiväkseni silloinen miesystäväni toi vitsillä lahjan, jota takuulla inhoaisin ja inhosinkin. Kihloihin ja naimisiin en ole koskaan mennyt, joten ei ole juhlittukaan. Muille olen kyllä ollut järjestämässä kaikenlaista.
Kyllä tähän tottuu, minä totuin jo parikymmentä vuotta sitten. Kun ei odota liikoja, ei pety. :)
Vierailija kirjoitti:
Minun yo-kahveillani kävi pari tätiä ja setää. Kun valmistuin maisteriksi, yksikään ihminen ei huomannut. Olen täyttänyt 20, 40 ja 50 vuotta ilman syntymäpäiviä; 30-vuotispäiväkseni silloinen miesystäväni toi vitsillä lahjan, jota takuulla inhoaisin ja inhosinkin. Kihloihin ja naimisiin en ole koskaan mennyt, joten ei ole juhlittukaan. Muille olen kyllä ollut järjestämässä kaikenlaista.
Kyllä tähän tottuu, minä totuin jo parikymmentä vuotta sitten. Kun ei odota liikoja, ei pety. :)
Monesti olen yrittänyt etten odottaisi mitään... Mutta ei se onnistu. Ja joka kerta kun näen miten toisia juhlitaan ja kuinka heidän kohdallaan panostetaan, tulen katkeraksi. Miten siitä pääsee eroon? Kamala tunne :(
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sille vaan mahda mitään. Olen samanlainen ihminen. Katkerinta oli jäädä 30-vuotispäivänäkin yksin. Järjestin itse ne juhlat ja kutsuin ystäviä. Vain kaksi perhettä kävi ja jäin lopulta yksin istumaan juhlavalojen keskelle ruokineni ja juomineni. Itkin silloin... olen myös itse ostanut itselleni synttärilahjoja ja joululahjoja.
Nykyisin mies kyllä muistaa juhlapäiväni lahjoilla, mutta ystäviä ei näy. Yritän ystävystyä, olla heille huomaavainen, muistaa merkkipäivät. Silti en onnistu. Minussa on jotakin vikaa. En tiedä mikä se on, en osaa muuttaa sitä.
Ainakin voi järjestää itse itselleen kivoja juttuja, jos se yhtään lohduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katkerinta oli jäädä 30-vuotispäivänäkin yksin. Järjestin itse ne juhlat ja kutsuin ystäviä. Vain kaksi perhettä kävi ja jäin lopulta yksin istumaan juhlavalojen keskelle ruokineni ja juomineni. Itkin silloin...
Voi apua minulle kävi juuri samoin! Kaksi ystävääni kävi puolisoidensa ja lapsiensa kanssa kääntymässä (n. tunnin visiitti) ja silloinkin puhuttiin vain heidän lapsistaan. Avomieheni lähti tuona päivänä reissuun kun ei halunnut osallistua mihinkään juhliin. Vanhemmiltani sain tekstiviestin... Makasin sitten juhlamekossani sohvalla ja join kuohuviiniä suoraan pullosta. Itkeskelin kohtaloani... Kiva sitten katsella fb:stä kun toisille järjestetään 30-v juhlia ja itse järjestin itse itselleni jotain eikä kenelläkään edes kiinnostanut.
Minustakin tuntuu että minussa on jotain vikaa kun minuun ei kukaan halua panostaa mitään erikoista. Tuntuu että kavereilleni joulukortinkin lähettäminen on ylivoimaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkerinta oli jäädä 30-vuotispäivänäkin yksin. Järjestin itse ne juhlat ja kutsuin ystäviä. Vain kaksi perhettä kävi ja jäin lopulta yksin istumaan juhlavalojen keskelle ruokineni ja juomineni. Itkin silloin...
Voi apua minulle kävi juuri samoin! Kaksi ystävääni kävi puolisoidensa ja lapsiensa kanssa kääntymässä (n. tunnin visiitti) ja silloinkin puhuttiin vain heidän lapsistaan. Avomieheni lähti tuona päivänä reissuun kun ei halunnut osallistua mihinkään juhliin. Vanhemmiltani sain tekstiviestin... Makasin sitten juhlamekossani sohvalla ja join kuohuviiniä suoraan pullosta. Itkeskelin kohtaloani... Kiva sitten katsella fb:stä kun toisille järjestetään 30-v juhlia ja itse järjestin itse itselleni jotain eikä kenelläkään edes kiinnostanut.
Minustakin tuntuu että minussa on jotain vikaa kun minuun ei kukaan halua panostaa mitään erikoista. Tuntuu että kavereilleni joulukortinkin lähettäminen on ylivoimaista.
Niin joo ja mieheni myös alkoi huutaa minulle ennen lähtöään kun sain entiseltä anopiltani synttärionnitteluviestin. Hän ei kestänyt kun pidin yhteyttä häneen (pari tekstaria vuodessa)... Sain siis itkeä hänen huutonsa takia, ja myöhemmin kavereiden välinpitämättömyyttä. Hienot synttärit oli.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla ei edes vaimo ostanut syntymäpäivälahjaa eli sulla menee ihan hyvin.
Sinulla sentään on mies... Toiset ei koskaan saa kokea edes läheisyyttä. Koita arvostaa sitä mitä sinulla on äläkä keskity siihen mikä puuttuu.
Sitten kun olet valmis siihen.