Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko tarvetta huolehtia pienistä lapsista, esimerkiksi itkevistä vauvoista? Itse olen huomannut suhtautuvani välinpitämättömästi tai inhoten
02.01.2016 |
Esimerkiksi kaverin lattialla ryömivä, minulle ennestään tuntematon pikkulapsi herätti minussa lähinnä inhoa. Tuli lähinnä mieleen jonkinlainen alieni ja kauhukirjallisuuden hahmo. Olen koettanut saada kiinni siitä, mikä näissä otuksissa herättää ihmisten suojelunhalun ja hellyyden tunteet, mutta en vain saa ollenkaan siitä kiinni. Kuitenkin esimerkiksi koiranpennut ovat ilmeisellä tavalla suloisia...
Kommentit (95)
Onko se sellainen ei-valmius ja avuttomuus, joka ihmislapsilla on?
- Varmaan ainakin osittain. Minua ärsyttää ja inhottaa se jatkuva vaatiminen. Ja etenkin itku ja huuto, joka alkaa silloin, kun näitä vaatimuksia ei täytetä. Lapsen itsekeskeisyys ja itsehillinnän puute.
Inhottavatko myös kengurunpoikaset luonto-ohjelmissa?
- Ei. Eläinvauvat ovat ihania ja suloisia.
Entä se vauvojen karvattomuus, nihkeät taipeet ja vekit? Kuolaaminen?
- Hyi helvetti. :D Kuolaaminen ja etenkin oman rään syönti oksettaa. Myös tahmeat sormet ja sottainen naama, minun vaatteiden ja huonekalujen sotkeminen inhottaa. Pelkään, että lapsi rikkoo omaisuuttani.
Ovatko neoteriomorfisiksi jalostetut ja sisäsiisteiksi opetetut lemmikkieläimet vetoavia? Onko pörröisyys vetoavaa?
- En rehellisesti sanoen tiedä, mitä neoteriomorfismi tarkoittaa. :) Mutta jos ottaisin lemmikin/kotieläimen, joka asuisi kanssani, sen pitäisi olla sisäsiisti. Kaikki eläimet eivät tietenkään ole sisäsiistejä, mutta ne ovat silti mielestäni suloisia ja vetoavia. Mudassa möyrivä sikakin on ihana. Pörröisyys on vetoavaa, mutta eläimen ei tarvitse olla pörröinen ollakseen vetoava.
Miellyttävätkö vaatetettujen mopsien tai kissanpoikasten kuvat?
- Eivät. Pikemminkin ärsyttää tyhmät omistajat, jotka pukevat eläimet tukaliin vaatteisiin. Tietenkin ymmärrän, että jotkut asut ovat eläimen parhaaksi, esim. koirien ulkoilu- ja heijastinliivit.
Pidättekö enemmän kesyistä vai villeistä eläimistä?
- Molemmista yhtä paljon. Kaikki eläimet ovat ihania. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä täsmälleen ottaen arvelette olevan se syy, joka tekee pienistä lapsista vaivaannuttavia tai jopa vastenmielisiä?
Ääni- ja hajumaailma, kyvyttömyys mielekkääseen kommunikaatioon.
Onko se sellainen ei-valmius ja avuttomuus, joka ihmislapsilla on?
Lapset ovat monesti ilkeitä ja käyttäytyvät epämiellyttävästi, aikuiset osaavat kätkeä inhottavat piirteensä paremmin, koska tietävät tulevansa yhteisön hylkäämiksi. Vauvoilla se ei tietenkään ole tahallista, mutta kukapa huudosta nauttisi silti
Inhottavatko myös kengurunpoikaset luonto-ohjelmissa?
Eivät.
Entä se vauvojen karvattomuus, nihkeät taipeet ja vekit?
Yleensäkin ihmisen keho on ihan hyvä verhota vaatteilla. Eri asia sitten ne yksilöt, joihin tuntee seksuaalista halua.
Kuolaaminen?
On ehkä suurimpia inhon aiheitani. Erite, jota ei kuitenkaan saisi kavahtaa.
Ovatko neoteriomorfisiksi jalostetut ja sisäsiisteiksi opetetut lemmikkieläimet vetoavia?
Kissoista pidän, muista en niin välitä.
Onko pörröisyys vetoavaa?
Kyllä.
Miellyttävätkö vaatetettujen mopsien tai kissanpoikasten kuvat?
Eivät minkäänlaisen mopsin. Kissalle ei pidä pukea vaatteita.
Pidättekö enemmän kesyistä vai villeistä eläimistä?
Kissojen jälkeen villeistä eläimistä ehdottomasti enemmän.
Itse koen enemmänkin vaivautuneisuutta kuin inhoa lasten parissa. Ihmisen alkuvaihetta voi verrata tylsään toukkaan ja jossain vaiheessa sitten kuoriutuu perhonen. Tietysti en kaikista aikuisistakaan pidä, kohtuutonta odottaa, että kaikista lapsista pitäisi olla innoissaan.
Kiitos vastauksista, 83!
Tiivistäen: lasten pidäkkeettömyys ja vaativuus (joku psykologi sanoisi primäärinarsismiksi tai joksikin sellaiseksi) ahdistavat, pieniin lapsiin liittyvä tahmeus aiheuttaa voimakkaan vastenmielisyyden (tahmeuden pelko on ihmisessä aika syvällä), sotkuisuus sisätiloissa (jonne se ei jotenkin vaan kuulu) inhottaa. Jotenkin näin. Käytöksen säätelyyn, siisteyteen ja järjestykseen liittyviä asioita. Ymmärrän kyllä jollain tavalla, koska itsessäni herättää vastenmielisyyttä, jos aikuiselta parhaassa iässä eivät onnistu tällaiset asiat, joihin pitäisi jo olla valmiuksia.
Neoteriomorfisuus tarkoittaa sitä, että kun eläimistä jalostetaan sukupolvi toisensa jälkeen kesympiä, saadaan samalla aikaan töpömpiä kuonoja, luppakorvia, riistan värin tilalle valkoista ja laikukasta, pennunomaisempaa käytöstä. Joihinkin tällainen vetoaa voimakkaasti, siis sellainen kesyys on vahva mieltymys. Siksi kysyin, en tosin itse ymmärrä tällaista. -82
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista, 83!
Tiivistäen: lasten pidäkkeettömyys ja vaativuus (joku psykologi sanoisi primäärinarsismiksi tai joksikin sellaiseksi) ahdistavat, pieniin lapsiin liittyvä tahmeus aiheuttaa voimakkaan vastenmielisyyden (tahmeuden pelko on ihmisessä aika syvällä), sotkuisuus sisätiloissa (jonne se ei jotenkin vaan kuulu) inhottaa. Jotenkin näin. Käytöksen säätelyyn, siisteyteen ja järjestykseen liittyviä asioita. Ymmärrän kyllä jollain tavalla, koska itsessäni herättää vastenmielisyyttä, jos aikuiselta parhaassa iässä eivät onnistu tällaiset asiat, joihin pitäisi jo olla valmiuksia.
Neoteriomorfisuus tarkoittaa sitä, että kun eläimistä jalostetaan sukupolvi toisensa jälkeen kesympiä, saadaan samalla aikaan töpömpiä kuonoja, luppakorvia, riistan värin tilalle valkoista ja laikukasta, pennunomaisempaa käytöstä. Joihinkin tällainen vetoaa voimakkaasti, siis sellainen kesyys on vahva mieltymys. Siksi kysyin, en tosin itse ymmärrä tällaista. -82
Kiitos itsellesi asiallisesta vastauksesta ja kun selitit tuon termin. :) Minua säälittää eläinten jatkuva, jo sairaalloiset mittakaavat saava (saanut) jalostus. Myös villieläinten pitäminen lemmikkinä tuntuu todella kieroutuneelta.
Ps. Ehkä tunnet Mary Douglasin teorian "aineesta väärässä paikassa"...? Jos et, kannattaa tutustua. Minusta teoria on mielenkiintoinen, ja se voisi selittää myös osin tätä inhoa kuolaa ja muita eritteitä kohtaan.
Kiitos, 84, myös! Kyllä, myös pienillä lapsilla voi olla ikäviä luonteenpiirteitä, toisaalta lapset oppivat kasvaessaan vaimentamaan myös ihastuttavia, luovia luonteenpiirteitä, valitettavasti. Pienten vauvojen ja lasten kanssa kommunikointi ei tosiaan ole samalla tavalla mielekästä, kuin aikuisten, erityisesti samanikäisten. Tämä on ehkä näkökulmakysymys, mielestäni aivan pienet vauvatkin ovat temperamenttieroineen erittäin persoonallisia, jäsentymättöminäkin. Jotkut ovat vielä hyvin taitavia tunnistamaan niitä eroja, olen joskus huuli pyöreänä katsonut vierestä.
Tuo kuolaamisasia on mielenkiintoinen. Samoin kissat. -82
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua taas ällöttää koirien kuolaaminen ja haju, vauvojen ei niinkään. Mielenkiintoista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista, 83!
Tiivistäen: lasten pidäkkeettömyys ja vaativuus (joku psykologi sanoisi primäärinarsismiksi tai joksikin sellaiseksi) ahdistavat, pieniin lapsiin liittyvä tahmeus aiheuttaa voimakkaan vastenmielisyyden (tahmeuden pelko on ihmisessä aika syvällä), sotkuisuus sisätiloissa (jonne se ei jotenkin vaan kuulu) inhottaa. Jotenkin näin. Käytöksen säätelyyn, siisteyteen ja järjestykseen liittyviä asioita. Ymmärrän kyllä jollain tavalla, koska itsessäni herättää vastenmielisyyttä, jos aikuiselta parhaassa iässä eivät onnistu tällaiset asiat, joihin pitäisi jo olla valmiuksia.
Neoteriomorfisuus tarkoittaa sitä, että kun eläimistä jalostetaan sukupolvi toisensa jälkeen kesympiä, saadaan samalla aikaan töpömpiä kuonoja, luppakorvia, riistan värin tilalle valkoista ja laikukasta, pennunomaisempaa käytöstä. Joihinkin tällainen vetoaa voimakkaasti, siis sellainen kesyys on vahva mieltymys. Siksi kysyin, en tosin itse ymmärrä tällaista. -82Kiitos itsellesi asiallisesta vastauksesta ja kun selitit tuon termin. :) Minua säälittää eläinten jatkuva, jo sairaalloiset mittakaavat saava (saanut) jalostus. Myös villieläinten pitäminen lemmikkinä tuntuu todella kieroutuneelta.
Ps. Ehkä tunnet Mary Douglasin teorian "aineesta väärässä paikassa"...? Jos et, kannattaa tutustua. Minusta teoria on mielenkiintoinen, ja se voisi selittää myös osin tätä inhoa kuolaa ja muita eritteitä kohtaan.
Kyllä, luin Mary Douglasia viime vuonna, joten tunnistit varmasti joitain ajatuksia häneltä. :) Tahmeuden pelko on häneltä peräisin.
Olen jalostuksesta täysin samoilla linjoilla.
Itse suhtaudun eritteisiin aika liberaalisti, mutten ole varma, onko se enemmän temperamentista kiinni, vai olenko vain hyvin siedätetty (biologien perheestä lähtöisin). Mielenkiintoista keskustella eri tavoin kokevien kanssa. -82
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua taas ällöttää koirien kuolaaminen ja haju, vauvojen ei niinkään. Mielenkiintoista!
Muakin kyllä ällöttää koirien kuola, mutta pidän silti koiria suloisina. Vauvoista ja taaperoista ajattelen toisin. Outoa kieltämättä. Onpa mukavaa, kun asioista voidaan keskustella ihan solvaamatta ketään, vaikka ollaankin eri mieltä.
82
Ei herätä. Ei herätä myöskään inhoa. Just yks päivä sain siitä huudot kun joku lapsi putosi viikko sitten kiven päältä ja alkoi itkeä, lapsen äiti tuli samassa puistossa pari päivää sitten vastaan ja alkoi nalkuttaa että miksi en varoittanut lasta kiipeilystä kun kävelin ohi just kun lapsi kiipesi. Ei oo mun asia alkaa puuttua, hitostako minä tiedän onko sillä lupa ja osaako se vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla herää suojelunhalu kaikkia apua tarvitsevia kohtaan. Olkoon eläin/ ihmislapsi. Joissain tapauksissa myös aikuiset. Lapseton olen ja kissat paheena;) Pääsääntöisesti sellaiset, jotka eivät voi itseään puolustaa, syystä tai toisesta.
82, mistä kuolan inhoaminen sinusta kertoo? Itse pidän koiriakin jonkun verran vastenmielisenä ihan yleisestikin ja saati sitten kuolaa. Lapsissa ällöttää kuola senkin takia, että ällötystä ei saa näyttää. Todellisuudessa minulle olisi pienempi paha, jos saisin syliini vauvan pissaa kuin kuolaa.
84
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
82, mistä kuolan inhoaminen sinusta kertoo? Itse pidän koiriakin jonkun verran vastenmielisenä ihan yleisestikin ja saati sitten kuolaa. Lapsissa ällöttää kuola senkin takia, että ällötystä ei saa näyttää. Todellisuudessa minulle olisi pienempi paha, jos saisin syliini vauvan pissaa kuin kuolaa.
84
Itse yhdistäisin kuolan inhottavuuden sen limaiseen koostumukseen, siis juuri siihen tahmeuteen, jota siinä voi olla, siis että se jää kiinni, kun sitä koskee. Koirien tapauksessa, ja kyllä ihmistenkin, myös suussa oleviin bakteereihin yhdistäisin, siis jos saa pureman, joka tulehtuu. Toki sylki sinänsä toimii taudinaiheuttajia vastaan. Ysköksien inho ei ole mitenkään poikkeuksellista. Virtsa ei tartu kiinni, se ei myöskään sisällä taudinaiheuttajia sillä hetkellä, kun se poistuu elimistöstä, vaikka onkin hyvä kasvualusta ja alkaa ennen pitkää haista.
Koiriin liittyy sekin, että ne ovat ihan yleisesti kissoja sotkuisempia, eivät puhdista itseään yhtä paljon, sekä käyttäytyvät riehakkaammin, tekevät äkkiliikkeitä. Se voi olla vaivaannuttavaa. Joissain kulttuureissa kissoja pidetäänkin puhtaampina ja sisätiloihin sopivampina kuin koiria. -82
Hei, kiinnostava pointti tuo kuola! Minä en nimittäin halua edes suudella, koska se on iljettävää ja niin kaukana romanttisesta kuin voin kuvitella olevan. Kielisuudelmakin saa aikaan oksennusrefleksin syljen takia. Siis ihan elämäni rakkaudenkin kanssa, jota palvon ylitse kaiken, meillä siis vain pusutellaan kevyesti. Muut eritteet eivät ällötä ollenkaan. Sylki on jotenkin vain kaikista saastaisimman tuntuista, tiedä häntä miksi. Katsoin joskus dokkaria, jossa kerrottiin jostain shamaaneista, jotka joutuvat vihkiytymisensä yhteydessä juomaan kipollisen muiden shamaanien sylkeä ja oksentelin näyttävästi pitkin olohuonetta. Nytkin yököttää ja puistattaa kun kirjoitin tuon.. Muuten en ole herkkä ollenkaan, pystyn nylkemään riistaa ja tekemään ties mitä "ällöä", mutta sylki on ja pysyy kauhistuksena. Kuten myös koen pikkuvauvat jollain perustavanlaatuisella tavalla vain etovina. Vaikka tietenkin tiedän kuinka tärkeitä ja upeita lapset ovat ja miksi ihmiset niitä haluavat.
-60
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvat herättää empatiaa, mutta taaperoikäiset, jotka kitisee joka asiasta on ärsyttäviä. Sellaiset murjottavat ruttunaamat, vanhempiensa mukaan vain "tempperamentikkaat". Suurin osa on tietysti ok. Sitten jos ruttunaamaan yhdistyy räkäinen nassu ja "lapsenpyöreys", niin yhdistelmä on oikeasti vastenmielinen.
T. 44v, omat lapset jo kouluikäisiä
Hei, te, joita pienet lapset työntävät luotaan, tulkaa vielä vastailemaan. Minkä täsmälleen ottaen arvelette olevan se syy, joka tekee pienistä lapsista vaivaannuttavia tai jopa vastenmielisiä? Onko se sellainen ei-valmius ja avuttomuus, joka ihmislapsilla on? Inhottavatko myös kengurunpoikaset luonto-ohjelmissa? Entä se vauvojen karvattomuus, nihkeät taipeet ja vekit? Kuolaaminen? Ovatko neoteriomorfisiksi jalostetut ja sisäsiisteiksi opetetut lemmikkieläimet vetoavia? Onko pörröisyys vetoavaa? Miellyttävätkö vaatetettujen mopsien tai kissanpoikasten kuvat? Pidättekö enemmän kesyistä vai villeistä eläimistä? Alkoi kiinnostaa näitä vastauksia lukiessa, miten näette asian.