Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?
Tästä oli keskustelu demi.fi:ssä joskus vuonna nakki ja kivi ja siellä sai hyvät naurut joten ajatettelin tehdä tännekin :)
Tämä ei ole omani mutta joku kirjoitti sinne että hänen tuttavaperheessään oli sellainen sääntö etteivät tytöt (teinejä) saaneet käyttää mitään hajusteita, siis edes deodoranttia. Syystä että vanhemmat eivät halunneet että he tutustuvat poikiin ja hyväntuoksuisena se onnistuisi helpommin :D
Kommentit (3002)
Meillä oli sääntönä että ei saanut olla perheen/suvun lisäksi ulkopuolisia kavereita. Tätä ei siis ikinä sanottu ääneen, mutta se tehtiin tosi selväksi. Ala-asteen parhaan kaverin äiti nakkasi pihalle meiltä useamman kerran kunnes ei saanut tai enää halunnut tulla meille. Kun meille ei (ymmärrettävistä syistä) halunnut tulla kukaan (minä mukaanlukien) aloin itse käymään kavereillani ja kotona sain aina selkään kun tulin kotiin. Äidin ja isän tahto oli että istun kotona yksin, meille ei saanut tulla ketään, en saanut mennä mihinkään. Sukulaisista ei myöskään saanut olla kaikkien kanssa tekemisissä, vain niiden kanssa ketkä olivat äidin ja isän kanssa hyvissä väleissä ja niitä ei montaa ollut ja ne muutamat eivät tuntuneet tykkäävän sit taas minusta.
Äiti ja isä kun kuolivat niin isosisko jatkoi tätä; ei olisi saanut olla muita kavereita kun hän ja hänen kaverit ja tärkeintä oli ettei olisi saanut mennä paremmin kuin siskolla, eli just sellainen asetelma että isosisko on sellaisen palvonnan ja ihailun kohteena.
Täytyykö edes erikseen mainita että äitiin ja isään en ollut väleissä enää aikuisiällä, siskoon en ole ja sukulaisiin en ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sääntönä että ei saanut olla perheen/suvun lisäksi ulkopuolisia kavereita. Tätä ei siis ikinä sanottu ääneen, mutta se tehtiin tosi selväksi. Ala-asteen parhaan kaverin äiti nakkasi pihalle meiltä useamman kerran kunnes ei saanut tai enää halunnut tulla meille. Kun meille ei (ymmärrettävistä syistä) halunnut tulla kukaan (minä mukaanlukien) aloin itse käymään kavereillani ja kotona sain aina selkään kun tulin kotiin. Äidin ja isän tahto oli että istun kotona yksin, meille ei saanut tulla ketään, en saanut mennä mihinkään. Sukulaisista ei myöskään saanut olla kaikkien kanssa tekemisissä, vain niiden kanssa ketkä olivat äidin ja isän kanssa hyvissä väleissä ja niitä ei montaa ollut ja ne muutamat eivät tuntuneet tykkäävän sit taas minusta.
Äiti ja isä kun kuolivat niin isosisko jatkoi tätä; ei olisi saanut olla muita kavereita kun hän ja hänen kaverit ja tärkeintä oli ettei olisi saanut mennä paremmin kuin
*en ole väleissä siis.
Kaverin perheessä ei saaut vetää vessaa jos kaksi kävi peräjälkeen. Kaveri kävi eka pissillä ja minä sen jälkeen ripulilla,en nyt muista mikä mahan oli sotkenut mutta varpusparvi tuli. Mentiin sitten leikkimään barbeilla ja kohta kaverin äiti tuli kysymään että kuka kävi vessassa? mihin kaveri että mä ja Titta,mutta me ei vedetty. Äitinsä sitten totesi että jos on vatsa huonona niin silloin pitää vetää. Muistan miten hämmentynyt olin,kun tunsin tehneeni väärin vaikka koetin tehdä oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaan kaverin äidillä oli kumma sääntö, en tiedä onko enää: lemmikille ei saanut antaa ihmisen nimeä. En viittinyt sanoa, että meidän koiralla on ihmisen nimi, samoin sen aikaisilla kissoilla oli ihmisten nimet, toisella jopa sama nimi kuin parhaan kaverini isoveljellä :D
No en sitä tietenkään keneltäkään kiellä, mutta on se omaankin korvaan jotenkin erikoista, jos kissan nimi ois vaikka Pentti.
No mun mielestä taas on hirveän hauskaa kun kissoilla ja koirilla on tuollaisia nimiä. Just Pentti, Keijo, Irma, Seija tai joku muu keski-ikäinen nimi :D
Mun kissa oli nimeltään Raimo
Ei tämä mikään sääntö ollut, mutta erikoinen ja ällöttävä tapa 5 henkisen perheen arjessa 80 luvulla.
Perheen isä oli urheiluvalmentaja ja liikkui siis paljon joten hikisiä likaisia vaatteita oli paljon. Heidän vessassa haisi niin pistävä likaisten pyykkien, lian, kusen ja hien haju etten voinut köydä siellä. Heillä oli aina kylppärissä semmonen nurkkaus täynnä pyykkiä, siis sanan varsinaisessa merkityksessä pyykkivuori. Kaikki tekstiilit sekaisin paskasista ulkovaatteista lakanoihin.
Perheen äiti pesi pyykit ilmeisesti liian haaleassa vedessä liian vähän pesuainetta käyttäen ja kuivatti niitä kosteassa kylppärissä missä siis 5 henkilöä kävi suihkussakin (tosin kai aika harvoin /henkilö koska olivat usein hyvin likaisen oloisia.
Talossa oli pyykkitupa ja kyllä heti tiesi millon näillä naapureilla oli pyykkivuoro ja heidän pyykit kuivumassa kun se pistävä, nenää kirpaiseva bakteerimassan haju leijui jo ovelta vastaan.
Muistan kuinka übersiisti äitini kauhisteli aina sitä hajua ja kohteliaasti yritti opastaa naapurinrouvaa (jotka oli siis meidän tuttuja) miten hän pesee aina petivaatteet vähintään 60 asteessa ja käyttää huuhteluainetta jotta pyykit kuivuu nopeammin ja kävi vääntämässä heidän jäljiltään tuuletinta päälle jotta se haju häipyy kuivaushuoneesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimon pitää tietää miejensä joka ikinen liike. Ei kuselle pääse etteikö se tiedä missä mies on. Vaimo halusi yhteisen tilin jotta voi tarkkailla ja kontrolloida miehensä rahankäyttöä ja mies ei voi ostaa kortilla kesäfestareilla enempää kuin yhden oluen ettei tule sanomista. Vaimo halli noi kaikkea yhteistä omaisuutta jotta mies ei voi jättää häntä (vaikka haluaisi jonkun muun luo).
Vierailija kirjoitti:
Kaverini uskonnollisessa perheessä ei saanut missään tapauksessa jättää ruokaa syömättä. Kaikki mitä oli laitettu lautaselle piti poikkeuksetta syödä. Kaverilla vieläkin traumoja 2-3 tunnin jo kylmentyneen kesäkeiton väkisin syömisestä.
Tämä oli meilläkin periaate mutta itse sai ottaa miten paljon halusi. Joten ei sitä ruokaa juuri koskaan yli jäänyt eikä se haitannut, meni kissalle tai koiralle. Kansakoulussa keittäjä jakoi ruuat ja lappoi lautasen täyteen kesäkeittoa vaikka koitin estellä. Söin väkisin ja oksensin välitunnille mennessä. Ruuan tyrkyttäminen loppui siihen. Tuli opittua ettei pakottaminen yleensä johda mihinkään hyvään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo meillä kirjoittamaton sääntö oli, että ei saa tuoda kavereita kotiin-> koska saattoi tulla meteliä, lojua leluja lattioille jne. Arvaamattakin tietää, että leikittiin paljon ulkona tai naapureiden/kvereiden lasten kotona. Kiitos niille perheille, jotka sallivat kaverit kotiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaan huoneeseen ei saanut viedä lasia/mukia tai pulloa, eli jos yöllä tuli jano piti nousta ylös ja laittaa valot päälle ja kävellä tyyliin kartanon päästä päähän keittiöön juomaan vettä.
En antanut omienkaan lasten viedä astioita huoneeseen. Niitä alkoi kertyä sinne, kun ei muistettu tuoda takaisin.
Mielenkiintoista miten erilaisia käytäntöjä voi olla. Mummolassa mummolla oli pullo sitruunasooda- limua ja lasi yöpöydällä ja sama minullakin jos halusin, limupullon piti kestää kaksi yötä. Tai päivää. Joillain on lasillinen vettä vieressä nykyään. Kiinteät ruoka- ajat oli aina, ei ollut pakko olla paikalla mutta sitten jäi ilman ruokaa. Oudoin juttu omasta mielestä oli kun eräässä perheessä kuulemma sanottiin että kaikkien piti nuolla lautaset ruuan jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellainen sääntö, että lettuja ei syödä ennen kuin kaikki on paistettu. Paistajana mua ärsyttää, jos se lettupino ei kasva vaan siitä tullaan hakemaan sitä mukaa kun valmistuu :)
Miehelläni oli tämä sääntö, kunnes ymmärsi että mikä järki niitä kylmiä lettuja on enää pastamisen lopuksi syödä.
Nyt syödään heti paiston jälkeen.
Valmiit letut pinotaan isolle lautaselle ja peitetään toisella lautasella joka kumotaan siihen päälle. Päällimmäisen lautasen voi vielä peittää isolla pannulapulla. Kyllä pysyvät lämpiminä.
Vierailija kirjoitti:
-Kavereilla tai ulkona ei saanut olla iltaisin, heti viiden jälkeen (kun vanhemmat olivat tulleet töistä) tuli viestiä/puhelua, että nyt äkkiä kotiin. Tämä jatkui samana ala-asteen, ylä-asteen ja lukion ajan. Kotona piti olla aina, kun vanhemmat olivat itse kotona. Lähempänä täysi-ikäisyyttä sain jo olla lähikahvilassa parhaan ystäväni kanssa alkuillastakin, käskyä kotiin tuli "vasta" joskus seiskan jälkeen illalla.
-Yökyläilyä ei sallittu, tai ehkä kerran vuodessa, jos äiti oli sopinut asiasta kaverin vanhempien kanssa puhelimessa viikkoja aiemmin. Silloinkin soitteli illalla perään, että miten menee ja eihän olla vaan ulkona. Perusteluna tällaisiin kieltoihin oli "siksi koska minä sanon niin". Ja piti pitää yllä mielikuvaa, että meidän lapsi ei ole mikään kyläluuta vaan viihtyy parhaiten kotona perheen kanssa.
-Äitini yritti jatkuvasti mollata kavereitani ties mistä syystä, jotta voisi kieltää minua näkemästä heitä.
Kannattaisiko tämä ottaa puheeksi vanhempiesi kanssa, vai tuntuuko ettei se johda mihinkään tai sitten yksinkertaisesti ei enää kiinnosta alkaa korjata välejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudenystävän perheessä oli sääntö, että ruoka-aikaan KAIKKIEN oli pakko istua pöydässä. Kerrankin olimme juuri kymmenen minuuttia aikaisemmin syöneet minun kotonani, mikä siis sopi mainiosti hänen vanhemmilleen, mutta tämän joustamattoman periaatteen vuoksi hänen isänsä komensi meidätkin ruokapöytään. Siinä me sitten pönötimme yli tunnin kuunnellen kun aikuiset söivät hitaasti jaaritellen työasioita yms. läpi, eivät edes keskustelleet meidän kansamme.
- Äiti säännösteli terveyssiteitä ja työnsin housuun vessanpaperia. Kerran äiti näki pikkuhousuistani tursuvat vessanpaperit ja alkoi huutaa tuhlaamisesta. Otin tupon pois, viskasin roskiin ja menin istumaan sohvalle pelkissä pikkuhousuissa,veret tuli sohvaan. Äiti huusi ja repi tukasta että hullu sotkee sohvaa. Kysyin saanko nyt laittaa jotain suojaksi vai en?
- Leivän päälle sai laittaa vain yhden leikkeen tai yhden juuston eikä niitä saanut syödä paljaaltaan, napostelin kuitenkin joskus ja kerran jäin kiinni äidille palvikinkku viipale suussa, äiti käskytti sylkemään sen pois ja minähän tein työtä käsketyä eli syljin lattialle ja sitten tuli taas huutoa,että hullu sotkee!
- Kotiintuloaika oli klo 22,jos en ollut siihen mennessä kotona äiti sulki varmuusketjun. Lopetti sen jälkeen kun naapuri oli kysynyt että nukkuuko tyttäresi useinkin rappukäytävässä? Olin käynyt siihen farkkurotsi pään alusena,kun en sisään päässyt. Kuulemma nolasin tällä äidin ja itseni,no kukakohan sen ketjun sulki..
- Äiti raivoharjasi repimällä hiuksiani vielä seiskaluokalla, se loppui kun otin sakset ja katkaisin ponihännän. Ja sitten olin taas hullu.
- Suihkussa piti käydä viidessä minuutissa tai kauhea oven paukutus ja huuto että ulos sieltä. Kerran annoin sen paukuttaa niin kauan että naapuri soitti poliisit kun luuli, että jokin hätä.
Muutin kotoa 16vuotiaana. Nykyään pidämme yhteyttä satunnaisin puhelinsoitoin ja välit ovat viileät. Sain kerran syntymäpäiväkortin jossa luki " onnea hullu". Lähetin takaisin kortin joka soitti avatessa rokkia niin kovaa,että korvat oli haljeta.
Vierailija kirjoitti:
- Äiti säännösteli terveyssiteitä ja työnsin housuun vessanpaperia. Kerran äiti näki pikkuhousuistani tursuvat vessanpaperit ja alkoi huutaa tuhlaamisesta. Otin tupon pois, viskasin roskiin ja menin istumaan sohvalle pelkissä pikkuhousuissa,veret tuli sohvaan. Äiti huusi ja repi tukasta että hullu sotkee sohvaa. Kysyin saanko nyt laittaa jotain suojaksi vai en?
- Leivän päälle sai laittaa vain yhden leikkeen tai yhden juuston eikä niitä saanut syödä paljaaltaan, napostelin kuitenkin joskus ja kerran jäin kiinni äidille palvikinkku viipale suussa, äiti käskytti sylkemään sen pois ja minähän tein työtä käsketyä eli syljin lattialle ja sitten tuli taas huutoa,että hullu sotkee!
- Kotiintuloaika oli klo 22,jos en ollut siihen mennessä kotona äiti sulki varmuusketjun. Lopetti sen jälkeen kun naapuri oli kysynyt että nukkuuko tyttäresi useinkin rappukäytävässä? Olin käynyt siihen farkkurotsi pään alusen
Sun kunniaksi täytyy sanoa että osasit laittaa vastaan. Ihailen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuskodissani oli sääntö että yöllä ei saanut poistua huoneestansa 23.00-06.30 välillä, jos vaikka heräsi yöllä vessahätään piti pidättää kunnes kello oli puoli seitsemän aamulla. Jos jäi kiinni siitä että kävi yöllä vessassa sai aamulla kamalat huudot.
MIKSI? Siis minkä helkutin takia? Vedenkulutus, lamppujen säästö, huonouniset pikkuvauvat miksi?
Uskovainen perhe. Ei haluttu että lapset näkee iskän ja äipän SM leikit kaikessa rekvisiitassaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellainen sääntö, että lettuja ei syödä ennen kuin kaikki on paistettu. Paistajana mua ärsyttää, jos se lettupino ei kasva vaan siitä tullaan hakemaan sitä mukaa kun valmistuu :)
Paistaja pelkää että jää ilman.
Alue: Aihe vapaa
HirviöÄiti kommentoi:
Todellakin näin! Kun lapset olivat ala-asteikäisiä/nuorempia iltatoimet todellakin alkoi viimeistään seiskalta. Sitten luettiin jotain kirjaa ja viimeistään kasilta nukkuivat. Ei ollut aamulla heräämisongelmia ja eikä tarvinnut käämejään poltella missään vaiheessa.
Mitä enemmän ikää, sen myöhempään sai sitten touhuilla omassa huoneesaan, mutta vielä ylä-asteellakin 22.30 meni netti kiinni ja huoneet hiljaisiksi. Peruskoulun jälkeen saivat valvoa vaikka läpiyön, mutta kun kyydissä kulkivat opiskeluihin, niin kyyti läksi xx:xx eikä odottanut minuuttiakaan. Ihan ihmisiä noista tuli, eivätkä edes nyt +20veenä muistele kärsineensä asiasta :D