Lue keskustelun säännöt.
Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?
Tästä oli keskustelu demi.fi:ssä joskus vuonna nakki ja kivi ja siellä sai hyvät naurut joten ajatettelin tehdä tännekin :)
Tämä ei ole omani mutta joku kirjoitti sinne että hänen tuttavaperheessään oli sellainen sääntö etteivät tytöt (teinejä) saaneet käyttää mitään hajusteita, siis edes deodoranttia. Syystä että vanhemmat eivät halunneet että he tutustuvat poikiin ja hyväntuoksuisena se onnistuisi helpommin :D
Kommentit (3002)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa saatetaan ottaa vettä juomavedeksi tai ruuanlaittoon vessan hanasta mikä on minusta todella ällöttävää.
Samaa vetthän se on kuin keittiönhanasta tulevakin
Ehkä samaa vettä mutta hana täynnä kakka ja persebakteereita jotka tarttuvat siihen veteenkin.
No aika harva hieroo persettään hanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jalat piti pyyhkiä ennen nukkumaanmenoa :D eli siis pyyhkiä käsin jalkapohjia tai hinkuttaa jalkapohjia jalkapöytiin ja ravistella, ettei mahdolliset liat pääse sänkyyn..
Se, että myös esikoisen (iso kouluikäinen, useamman vuoden väli seuraavaan) pitää laittaa samanlaiset toppahaalarit tai kuravaatteet tms. kuin pienemmillä silloin kun lapset ulkoilee yhdessä. Joo, ymmärrän ajatuksen, että pienemmät ei kiukuttele, kun kaikki pukeutuu samalla tavalla, mutta onhan se vähän hassua ja lapsesta varmaan noloa.
Tiedän perheen, jossa lapset ovat 5-10 v. ja kaikkien pitää alkaa valmistautua nukkumaanmenoon klo 19, vaikka kenelläkään ei ole erityisen aikaista herätystä.
Lapsena yhden kaverin perheessä ei saanut leikkiä olevansa mikään eläin koska se loukkaa ihmisiä jos verrataan eläimeen. Menimme sitten aina metsään piiloon leikkimään jotain peuroja ja pupuja. Ja aina piti keksiä yhteinen valhe että mitä olimme muka leikkineet kun heidän äitinsä aina kysyi. Sovittiin sitten aina etukäteen esim. että tänään sanomme että menimme piilosta. :D Aika surullista näin jälkeenpäinkin ajateltuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena eräässä sukulaisperheessä ihmettelin aina, kun leivän päälle sai laittaa vain yhden siivun kibkkua tai juustoa, ja nimenomaan vain jompaakumpaa. Maitoa sai ruuan kanssa vain pienen lasillisen, jos pyysi lisää niin sanottiin että "janoon juodaan vettä". Vessapaperia sai käyttää vain kaksi siivua per vessareissu.
Lapsena olin näistä ihmeissäni, vasta myöhemmin tajusin että heillä taisi rahatilanne olla aika kehno...
Minullakin on tuo lettusääntö.
Sehän olisi ihan sama asia, jos teet ruokaa, ja jokainen käy kauhomassa siitä heti erikseen kun on valmista,,, paistat vaikka pihvejä, niin ette ikinä söisi niitä samaan aikaa, kun jokainen nappaa heti kun on valmis tms. ja ennenkuin joku nyt tulee vinkumaan että se pihvi on syötävä heti...joo, mutta lettu ei mene miksikään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellainen sääntö, että lettuja ei syödä ennen kuin kaikki on paistettu. Paistajana mua ärsyttää, jos se lettupino ei kasva vaan siitä tullaan hakemaan sitä mukaa kun valmistuu :)
Miehelläni oli tämä sääntö, kunnes ymmärsi että mikä järki niitä kylmiä lettuja on enää pastamisen lopuksi syödä.
Nyt syödään heti paiston jälkeen.
Pitäkää lettulautanen lämpimässä uunissa alumii ifolio päällä niin pysyvät lämpiminä paiston ajan.
En aikoinaan (70-lukua) tiennyt että kaverin perheessä oli sääntö, ettei kaakaojauhetta saa laittaa murojen päälle. Olin viikon kesällä siellä hoidossa, 9-vuotiaana. Minä onneton ripottelin sitä murojen päälle n. teelusikallisen ja kun perheen isä huomasi, hän veti minut letistäni saunaan, nosti hamettanni ja löi risulla pepulle kymmenisen kertaa.. Onneksi sentään pikkuhousujen päältä. Karjaisi minulle että nyt mietit tunnin siinä että miten kylässä käyttäydytään. Siellä saunalla ei ollut kelloa joten en uskaltanut tulla pois ennenkuin kaveri tuli halaamaan ja sanoi että saat tulla jo pois. Voitte olla varmoja etten loppuviikkoon hipaissutkaan kaakaojauhe-purkkiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvoin hämäräsä, koska lapsuudenkodissani isä säästi sähköä (luonnonvalo riittää!) ja sammutteli jatkuvasti valoja. Omassa kodissa onkin sitten aina ollut juhlavalaistus, vihasin pimeässä kykkimistä niin paljon.
Tuttavan perheessä kaikki tiskit kasataan tiskipöydälle ja tiskataan päivän päätteeksi. Vaimo saa tiskata vain pakon edessä, lapset (teinejä jo) eivät koskaan. Isä pelkää, että lapset ja vaimo lotraavat liikaa vettä tiskatessa. Olin joskus vuosia sitten lapsenvahtina ja perheen isä piti puhuttelun, kun olin ilman lupaa tiskannut ruokalautaset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellainen sääntö, että lettuja ei syödä ennen kuin kaikki on paistettu. Paistajana mua ärsyttää, jos se lettupino ei kasva vaan siitä tullaan hakemaan sitä mukaa kun valmistuu :)
Miehelläni oli tämä sääntö, kunnes ymmärsi että mikä järki niitä kylmiä lettuja on enää pastamisen lopuksi syödä.
Nyt syödään heti paiston jälkeen.
Pitäkää lettulautanen lämpimässä uunissa alumii ifolio päällä niin pysyvät lämpiminä paiston ajan.
Miksi, kun ne voi syödä heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa saatetaan ottaa vettä juomavedeksi tai ruuanlaittoon vessan hanasta mikä on minusta todella ällöttävää.
Samaa vetthän se on kuin keittiönhanasta tulevakin
Ehkä samaa vettä mutta hana täynnä kakka ja persebakteereita jotka tarttuvat siihen veteenkin.
No aika harva hieroo persettään hanaan.
Kiitos tästä mielikuvasta. :D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaan kaverin äidillä oli kumma sääntö, en tiedä onko enää: lemmikille ei saanut antaa ihmisen nimeä. En viittinyt sanoa, että meidän koiralla on ihmisen nimi, samoin sen aikaisilla kissoilla oli ihmisten nimet, toisella jopa sama nimi kuin parhaan kaverini isoveljellä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellainen sääntö, että lettuja ei syödä ennen kuin kaikki on paistettu. Paistajana mua ärsyttää, jos se lettupino ei kasva vaan siitä tullaan hakemaan sitä mukaa kun valmistuu :)
Miehelläni oli tämä sääntö, kunnes ymmärsi että mikä järki niitä kylmiä lettuja on enää pastamisen lopuksi syödä.
Nyt syödään heti paiston jälkeen.
Pitäkää lettulautanen lämpimässä uunissa alumii ifolio päällä niin pysyvät lämpiminä paiston ajan.
Miksi, kun ne voi syödä heti.
Koska meillä on tapana istua koko perheen samaan aikaan syömään lettuja eikä niin, että ensin syö esikoinen ja menee sitten tekemään omiaan, sitten kuopus ja palaa jatkamaan leikkejään, sen jälkeen lettuja syö harrastukseensa kiirehtivä isä ja viimeisenä keskimmäinen lapsista, joka on saanut odotella aikansa, että hänellekin riittää. Tietty jos letuilla on tarkoitus vain täyttää joku tietty kaloritarve ja ne voi syödä pikaruokana, niin miksipä ei jokainen söisi yksinään.
Oudoin kohtaamani sääntö on se, että vierailulle tulevan perheen lasten on saatava leikkiä kaikilla isäntäperheen lasten leluilla. En ole tähän suostunut ja siksi minua on kutsuttu natsimutsiksi.
eräässää perheessä ei saanut juoda mitään ruoan kanssa. kun oli lautasen syönyt tyhjäksi, sai juoda lasin vettä/mehua/tms.
Vierailija kirjoitti:
eräässää perheessä ei saanut juoda mitään ruoan kanssa. kun oli lautasen syönyt tyhjäksi, sai juoda lasin vettä/mehua/tms.
Mä tiedän myös tällaisen perheen. Perheessä on muitakin erikoisia sääntöjä, esim. käsiä ei pestä juoksevan veden alla vaan altaaseen lasketaan vettä ja siinä samassa seisovassa vedessä jokainen käy vuorollaan pesemässä kädet.. Puhdasta tulee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n esimerkkiperhe on siis lestadiolaisia. Niillähän on juuri tuo deodoranttisääntö.
Aijaa :O Tämä tuli ihan yllätyksenä. Ei muistaakseni mainittu viestissä ks. perheen uskonnosta. Onko ihan totta yleistäkin tuollainen sääntö lestadiolaisilla vai vain niissä kaikkein tiukimmissa perheissä?
Ap
Ei kyllä meillä oo tuommosta sääntöä. En muista tiiä sitte. T.lesta
Lapsi kertoi että kaverinsa luona ei saa laittaa leivälle kuin yhtä sorttia. Jos pöydässä on esim. Juustoa, kinkkua ja kurkkua niin niistä pitää valita.