Te joilla on ollut oma hevonen/poni

Rahojen loppuminen. Opiskelijana paljon hevosta elätellä kun opiskelupaikkakunnalla ollut mitään töitä.

Edelleen olen sitä mieltä että väärä päätös, olisi pitänyt asua vaikka autossa että olisi saanut maksettua tallivuokran.

Piti lopettaa jalkavamman takia. Sattuihan se pitkän aikaa. Oli todella hyvä hevonen ja minulle todella rakas! Uutta en hankkinut koskaan, mutta tunneilla käyn satunnaisesti.

Synnytin esikoiseni ja sairastuin masennukseen. Mieheni ei olisi hoitanut heppaa. Pakkohan se oli myydä pois. Erokin tuli aika pian, ja vauva meni miehelle. Minä jouduin jättämään työni, johon olin opiskellut lähes 10 v.

Hevosesta luopuminen oli tuossa mylläkässä hyttysenkakkaa.

Krooninen rahapula syynä , myymistä pyörittelin pitkään mielessä ja oli pelkästään helpotus. Nyt, 10 vuoden päästä ajattelen, että hevosen osto oli tyhmintä ikinä.

Ehkä kuutisen vuotta oli yksi hevonen kerrallaan elätettävänä, 20- 26 vuotiaana.

Opiskelut alkoivat ja vuokrasin hevostani eräälle ihmiselle saadakseni kuluja karsittua ja hevosta liikuteltua. Ensin kerta viikkoon, sitten pari kertaa, sitten kolme jne. Lopulta kävivät valmennuksissa ja kisasivat yhdessä. Hevosen ja vuokraajan yhteistyö oli niin hienoa, että päädyttiin sitten lopulta siihen, että hevonen vaihtaa omistajaa. Nyt minä vuokraan kerran tai pari viikossa entistä polleani. Että näin. Luopuminen ei ollut vaikeaa, koska tiesin, että hevonen saa hyvän uuden omistajan ja saan sitä käydä vielä ratsastamassa välillä.

Muutto opiskelupaikkakunnalle. Myin hevosen samalle paikkakunnalle. Oli ollut kotitallissa enkä voinut rahallisesti pitää opiskelupaikkakunnalla vuokratallissa eikä olisi ollut hevoselle aikaa. Nyt 10- vuotta ja 2 lasta myöhemmin suunnitteilla on hevosen ja ponin hankinta kotitalliin. 10-vuoteen en halunnut hevosia edes nähdä, koska tiesin, etten voi itselle hankkia. Nyt se on taas menoa

up