Miksi ihmiset hämmentyvät seurassani?
Ei hyvät ystävät tietenkään hämmenny, mutta huomaan tätä uusien tuttavuuksien kanssa. Ei aivan kaikki, mutta useat. Alkavat takellella puheessaan, unohtavat mitä olivat sanomassa, välttelevät silmiin katsomista. En ymmärrä. Mitä teen väärin? Keskustelen mielestäni asiallisesti, katson silmiin, mutta en tuijota. Olenkohan jotenkin hyökkäävä enkä itse huomaa. Tiedätkö ihmisiä keiden seurassa käy näin ja mikä siihen on syynä?
Kommentit (16)
No todennäköisesti sä oot vaan niin kaunis ja upea. Senhän sä halusit kuulla. Huoh.
Ihastuksen kanssahan käy juuri noin.
Jos vaikka elehdit jotenkin oudosti. Tai sinulla on kamala ääni. Tai haiset.
Muut on vaan puuroa ja sä oot se kauha.
En hae sitä että olisin vaan niin jumalaisen ihastuttava. Pelkään enmmänkin, että itse käyttäydyn jotenkin niin että saan toisen olon kiusaantuneeksi. Tätä ei tapahdu mitenkään jonkun tietyn ihmisen kanssa vaan niin usein että olen alkanut kiinnittämään siihen huomioita.
Itse hämmennyn ainakin semmoisten ihmisten kanssa joilla on liian vaaleat silmät.
En ole tottunut vaaleisiin silmiin, ne on mielestäni pelottavat.
Pahanhajuinen hengitys myös vetää hiljaiseksi. Kun yrittää vaan selvitä hengissä hengittämättä.
Suuomalaisten yleisin tapa on keskustellessa välttää silmiin katsomista suoraan vaan katsovat seinää takanasi tai jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
No todennäköisesti sä oot vaan niin kaunis ja upea. Senhän sä halusit kuulla. Huoh.
Olet väärässä. Hän halusi kuulla olevansa kaamea psykopaatti jonka kuunnellessa toisten puhetta hänen silmänsä pullistuvat päästä samoin kuin Schwarzeneggerin Total Recall-elokuvassa.
Mulla alkaa omat ajatukset lentää jos keskustelen ts. kuuntelen jonkun toisen tylsiä juttuja ja katse siirtyy tutkimaan vaikka viereistä seinää kun en enää jaksa keskittyä...
Yksi puolituttu puhuu niin, että hänen äänensä nousee aina lauseen lopussa, joten jokainen lause kuulostaa kysymyslauseelta vaikka ei olisi. Keskusteleminen menee välillä vaikeaksi, kun joka lauseen kohdalla pitää miettiä, pitäisikö siihen keksiä vastaus.
Katsotko silmiin hyvin intensiivisesti? Olen huomannut, että joillakin ihmisillä on hyvin intensiivinen katse. Se ei ole sama kuin epämiellyttävä tuijotus vaan jotenkin porautuva ja se saattaa alkaa ahdistamaan. Mutta siihen tottuu. Minun tuttavapiirissä on yksi tällainen henkilö ja suvussa yksi ja hitto että niitä oli aluksi vaikea katsoa silmiin. Sukulaiseen tietysti on joutunut tottumaan jo kauan.
Vierailija kirjoitti:
En hae sitä että olisin vaan niin jumalaisen ihastuttava. Pelkään enmmänkin, että itse käyttäydyn jotenkin niin että saan toisen olon kiusaantuneeksi. Tätä ei tapahdu mitenkään jonkun tietyn ihmisen kanssa vaan niin usein että olen alkanut kiinnittämään siihen huomioita.
No hitostako me se voidaan tietää! Kysy ensi kerralla, et mikä mättää. Olet varmaan se sama, jonka työkaverimies on tyly, koska olet niin upea :D
Sulla on iso tissit framilla. Vähemmästäkin hämmentyy.
Vierailija kirjoitti:
En hae sitä että olisin vaan niin jumalaisen ihastuttava. Pelkään enmmänkin, että itse käyttäydyn jotenkin niin että saan toisen olon kiusaantuneeksi. Tätä ei tapahdu mitenkään jonkun tietyn ihmisen kanssa vaan niin usein että olen alkanut kiinnittämään siihen huomioita.
Älä puhu paskaa!! Kyllä me nämä kehujenkalastelumetkut tiedetään!
Kysy niiltä ystäviltäsi. Todennäköisesti osaavat vastata.
Onko sulla ulkonäössä jotain hirmu hämmentävää? Kierot silmät esimerkiksi, tai sarvi otsassa, nenä puuttuu tai muuta vastaava. Ketään ei saa tietty syrjiä ulkonäön perusteella, mutta jos kasvoissa on jotain perustavanlaatuisen erikoista, niin ei sille oikein mitään voi että hämmentyy. Tai onko äänenkäyttösi jotenkin poikkeavaa, huudat tai piipität tai käytät jotain sanaa liian paljon? Yksi mun työkaveri sanoo joka toiseksi sanaksi "tosissaan" ja voi jumangek miten se voi ärsyttää...