Mummoksi nippanappa nelikymppisenä

minkä ikäsenä sait esikoisesi?

Ei 40 mummo oo edes mikään nuori. Joku alle 36 on.

Vierailija kirjoitti:

minkä ikäsenä sait esikoisesi?

17-vuotiaana, aivan liian nuorena. Ja en tosiaankaan ollut noin hyvässä tilanteessa silloin elämässäni kuin tyttäreni on nyt. Onneksi oli läheisiä ihmisiä auttamassa. Ja yhtään mitään en sinänsä voi katua, muutenhan minulla ei tuota esikoista olisi :) Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei 40 mummo oo edes mikään nuori. Joku alle 36 on.

Tähänkö se yhteiskunta on menossa? :D 40 vee MUMMO minun mielestäni ON nuori :D

Meillä on vähän kauempana suvussa tämmöinen teiniäitien sarja meneillään. Isomummo on tällä hetkellä 57, mummo on 38, äiti on 20, lapsi on alle vuoden.

Yksi näistä on ollut naimisissa saadessaan lapsen, loput ei.

Teillä tosin eri tilanne, tyttäresi tuskin enää teiniäiti on?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähän kauempana suvussa tämmöinen teiniäitien sarja meneillään. Isomummo on tällä hetkellä 57, mummo on 38, äiti on 20, lapsi on alle vuoden.

Yksi näistä on ollut naimisissa saadessaan lapsen, loput ei.

Teillä tosin eri tilanne, tyttäresi tuskin enää teiniäiti on?

Hän on parinkympin vanhemmalla puolella, ei siis teiniäiti :) Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei 40 mummo oo edes mikään nuori. Joku alle 36 on.

Tähänkö se yhteiskunta on menossa? :D 40 vee MUMMO minun mielestäni ON nuori :D

Tietenkin on. Mummoksi tullaan koko ajan iäkkäämpänä, koska naiset hankkii esikoisensa aina myöhäisemmällä iällä. Joissain suvuissa saattaa "periytyä" teiniäitiys, jolloin 16-vuotiaana esikoisensa saanut tulee mummoksi kolmekymppisenä, mutta harvinaisempaa se nykyään on. Yhä useampi ensisynnyttäjä on yli 30-vuotias, siksi mummoksi tullaan tyypillisesti vasta 50-60 -vuotiaana tai vieläkin iäkkäämpänä.

Että kyllä todellakin nelikymppinen isoäiti on nuori. Moni saa omia lapsiakin vielä siinä iässä.

Mun äiti tuli mummaksi 39v. ja toivoin että minäkin olisin päässyt nuoreksi mummaksi, mutta ei näytä siltä, tytär on 21v. seurustelee kyllä, mutta koulut vielä kesken, ja ne meinaa käydä loppuun ulkomailla, ja jos menevät naimisiin niin asuvat kuulemma ulkomailla siihen asti kun tulee lapsia ja lapset käyvät sitten suomalaisen koulun. Äitini sai minut siis vähän pari kuukautta alle 20v, ja minä sain esikoiseni samana päivänä kun täytin 20v. Äitini on nyt kuusikymppinen ja terveys alkaa reistailla, itsekin elän sellaisilla elämäntavoilla jotka ei ennusta pitkää ikää, joten toivon todellakin että tyttäreni tekisi nopeasti lapsia, niin että oma äitini näkisi heidät ja että minä ehtisin viettää heidän kanssaan aikaa mahdollisimman paljon, nuorimmaiset on vasta 6v, heidän lapsiensa näkemiseen en edes laita toivoani kun ovat poikia ja varmasti saavat lapsia vasta joskus kolmekymppisenä, minä en välttämättä ole täällä silloin enää. Äitini äiti kuoli 74 vuotiaana, ja ollaan äitini kanssa puhuttu että jos edes siihen ikään eläisi. Tyttäreni on aina tykännyt että hänellä on nuori äiti ja nuori mumma, hän on saanut nauttia isoäitinsä seurasta paljon kauemmin kuin minä sain, suurin murheeni elämässä on se että olin vasta 12v. kun mun mumma kuoli, hän oli paras ihminen maailmassa, ja olisin niin toivonut että hän olisi nähnyt minun lapseni.

Itse olen 20 vuotta, äitini on 40, mummoni 62 ja isomummoni 80. Nuorehkoja äitejä kaikki, mutta itse oon nähny sen hyvänä asiana, ihana että on nyt monta sukupolvea elossa. Ja kukaan ei ole (minun tietojeni :D) mukaan kovin vahingossa lisääntynyt.

Itse olen seurustellu nyt 3 vuotta ja puolivitsillä nuo aina sanoo että minun pitää tähdätä lastenhankinta silleen, että isomummo on vielä elävien kirjoissa.

Voi tulla aikalailla samanlainen tilanne kuin jos olisit saanut vielä iltatähden. Noin nuori äiti on vielä melkeinpä lapsi itsekin, ja tarvitsee omaa äitiään ja hetkiä jolloin hänen ei tarvitse olla äiti, vaan saa olla vielä hetken aikaa lapsi itse. Jos ymmärrät.

Yksi vaihe jää elämättä, useampi vaihe tulee elettyä väärällä ikäkaudella. Elämä ei tule olemaan ehkä enää koskaan normaalia. Silti lapsi voi saada onnellisen lapsuuden ja hyvän elämän, kunhan hyväksytään realiteetit.

Musta tuli mummo 43-vuotiaana. Olihan se vähän shokki. Nyt lapsenlapsi on 4v. Touhutaan paljon yhdessä, on yökylässä 2-4 yötä kuukaudessa. Vieraammat luulee että olen lapsen äiti jos jossain liikumme. Minusta on ihana kommentoida että ehei, olen mummo.

Jos olisin saanut itse valita en olisi vielä mummo mutta eihän elämä niin mene joten elän tilannetta täysillä. On lapsi jota saan rakastaa täydestä sydämestä mutta hän ei ole 24/7 vastuullani. 

Vierailija kirjoitti:

Voi tulla aikalailla samanlainen tilanne kuin jos olisit saanut vielä iltatähden. Noin nuori äiti on vielä melkeinpä lapsi itsekin, ja tarvitsee omaa äitiään ja hetkiä jolloin hänen ei tarvitse olla äiti, vaan saa olla vielä hetken aikaa lapsi itse. Jos ymmärrät.

Yksi vaihe jää elämättä, useampi vaihe tulee elettyä väärällä ikäkaudella. Elämä ei tule olemaan ehkä enää koskaan normaalia. Silti lapsi voi saada onnellisen lapsuuden ja hyvän elämän, kunhan hyväksytään realiteetit.

En tiedä minkä ikäinen ap:n lapsi on, ehkä 20-22-vuotias. Ei sen ikäinen ole lapsi vaan aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Ei 40 mummo oo edes mikään nuori. Joku alle 36 on.

Jaa. Jo on sinulla elämänpiiri. Olen itse 39-vuotias lapseton ja kaksikin ikäistäni kaveria odottaa esikoistaan juuri.

Teiniäitiys periytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi tulla aikalailla samanlainen tilanne kuin jos olisit saanut vielä iltatähden. Noin nuori äiti on vielä melkeinpä lapsi itsekin, ja tarvitsee omaa äitiään ja hetkiä jolloin hänen ei tarvitse olla äiti, vaan saa olla vielä hetken aikaa lapsi itse. Jos ymmärrät.

Yksi vaihe jää elämättä, useampi vaihe tulee elettyä väärällä ikäkaudella. Elämä ei tule olemaan ehkä enää koskaan normaalia. Silti lapsi voi saada onnellisen lapsuuden ja hyvän elämän, kunhan hyväksytään realiteetit.

En tiedä minkä ikäinen ap:n lapsi on, ehkä 20-22-vuotias. Ei sen ikäinen ole lapsi vaan aikuinen.

Ei ole tavatonta että sen ikäinen tulee joululomalla lapsuudenkotiin ja haluaa istua äidin tai iskän kainalossa ikäväänsä ja sydänsurujaan itkien. Pienelle lapselle sellaisen näkeminen on aika hämmentävää, äiti mummon sylissä itkemässä lapseksi taantuneena.

Vierailija kirjoitti:

Teiniäitiys periytyy.

Ap:n lapsi ei ole teini.

.

Tuntuu kummalta. Olen 39 v ja mulla on 5 v ja 7 v lapset...ja oikeastaan koko lähisukuni plus kaveripiirimme ovat tehneet lapsensa päälle kolmikymppisinä. Tuntuisi tosi oudolta olla siis mummo tässä iässä. Miellän mummoikäisiksi päälle kuuskymppiset (silloin lapset tehty noin kolmikymppisinä molemmissa sukupolvissa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei 40 mummo oo edes mikään nuori. Joku alle 36 on.

Jaa. Jo on sinulla elämänpiiri. Olen itse 39-vuotias lapseton ja kaksikin ikäistäni kaveria odottaa esikoistaan juuri.

Kakskymppiset (ei siis edes teinit) saa lapsia niin ei ne oo nuoria. Itse sain tosi viimeisen oman 4-kymppisenä joten ei ole mun elämänpiiriä vaan ihan matematiikkaa.

Oishan se painajainen, kun omat lapset on pienehköjä ja ikää 39. Onneksi ei ole mahdollista, kun esikoinen on vasta 11.:)

Mun mies on sen sijaan isoisä. Tullut isäksi nuorena ja tyttärensä sai lapsen ihan hyvässä iässä, 26-vuotiaana. Mies siis itse oli tuolloin 44. Mies sanoi, ettei yhtään "vaarita" vielä, kun ajatukset on omissa lapsissa täysin. Tottakai tykkää tyttärensä lapsesta, mutta ei se sillä tavoin isovanhemmuutta ole kuin sellaisilla, jotka on ehtineet kypsyä siihen omien lasten aikuistumisen myötä. Tytär kärsii tuosta muutenkin, koska myös äidillään on pienehköjä lapsia, joten myöskään sieltä ei oikein mummuilua irtoa, kun äiti on kiinni 4 ja 7 -vuotiaissa ja ensisijaisesti äiti tässä elämänvaiheessa. Mieskin sanoi, että on aina halunnut lapsenlapsia, mutta kuitenkin se vastuu on näistä omista alaikäisistä lapsista ja ne kyllä imee ihan kuiviin.

Sen sijaan taas miehen vanhemmat ja mun vanhemmat on täysillä isovanhempia. Mun vanhemmille meidän lapset oli ensimmäiset lapsenlapset ja ikää oli heillä yli 60 siinä vaiheessa + me lapset asuttu pois kotoa jo 10 vuotta. He odottivat sitä oikein ja nauttivat täysin rinnoin.