Mummoksi nippanappa nelikymppisenä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla tavalla periytyy "vanha äitiys", joka ei mielestäni sen parempi ole. Ystäväni sai esikoislapsensa 26-vuotiaana. Nyt lähes kymmenisen vuotta myöhemmin tämän ystäväni äiti on yli 70. Monella ystävälläni on samanikäinen äiti kuin minun mummoni, vaikka minun suvussani ei ole yhtäkään teiniäitiä. Heillä äidit ovat saaneet lapsensa niin myöhään. Monet eivät uskalla jättää pieniä lapsia (varsinkaan useita) edes muutamaksi tunniksi hoitoon seitsemänkymppiselle isovanhemmalle, ja hyvä jos ovat elossa lastenlasten rippileirin aikaan. Onhan se vähän kurjaa ja tekee tukiverkoston puutteelliseksi.

Kaipa se sitten riippuu että millasia 70-vuotiaita. Minulla pieniä lapsia ja vanhempani ovat yli 70. He ovat elämänsä kunnossa ja todella nuorekkaita. Jaksamisessa ei mitään moitittavaa. Meillä suvussa muutenkin eletään reilusti yli 90 ja virkeys pysyy. Että ei näitä voi yleistää.

Minä jaksan aina nauraa tällaisille vastauksille. Oma mummini on tosiaan akateeminen, 75-vuotias nainen, joka lenkkeilee päivittäin ja harrastaa aktiivisesti. Hän ei silti ole niin hyväkuntoinen, että jaksaisi esim. pientä vauvaa ja kahta isompaa lasta hoitaa muutamaa tuntia kauempaa. Kyllä hän nyt ja etenkin tulevien vuosien aikana on hyvin erilaisessa jaksamistilanteessa kuin 55-vuotias äitini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla tavalla periytyy "vanha äitiys", joka ei mielestäni sen parempi ole. Ystäväni sai esikoislapsensa 26-vuotiaana. Nyt lähes kymmenisen vuotta myöhemmin tämän ystäväni äiti on yli 70. Monella ystävälläni on samanikäinen äiti kuin minun mummoni, vaikka minun suvussani ei ole yhtäkään teiniäitiä. Heillä äidit ovat saaneet lapsensa niin myöhään. Monet eivät uskalla jättää pieniä lapsia (varsinkaan useita) edes muutamaksi tunniksi hoitoon seitsemänkymppiselle isovanhemmalle, ja hyvä jos ovat elossa lastenlasten rippileirin aikaan. Onhan se vähän kurjaa ja tekee tukiverkoston puutteelliseksi.

Kaipa se sitten riippuu että millasia 70-vuotiaita. Minulla pieniä lapsia ja vanhempani ovat yli 70. He ovat elämänsä kunnossa ja todella nuorekkaita. Jaksamisessa ei mitään moitittavaa. Meillä suvussa muutenkin eletään reilusti yli 90 ja virkeys pysyy. Että ei näitä voi yleistää.

 

Minä jaksan aina nauraa tällaisille vastauksille. Oma mummini on tosiaan akateeminen, 75-vuotias nainen, joka lenkkeilee päivittäin ja harrastaa aktiivisesti. Hän ei silti ole niin hyväkuntoinen, että jaksaisi esim. pientä vauvaa ja kahta isompaa lasta hoitaa muutamaa tuntia kauempaa. Kyllä hän nyt ja etenkin tulevien vuosien aikana on hyvin erilaisessa jaksamistilanteessa kuin 55-vuotias äitini.

Ja mikä tärkeintä, jos isovanhempi on jo 70 niin lapsenlapset saavat maksimissaan noin 20vuotta aikaa tuntea hänet. Meillä mummini on jo 75, minä 27 ja minulla on omakin lapsi. Hänellä on jo lapsenlapsenlapsia. Olemme kaikki akateemisesti koulutettuja, emme mitään teiniäitejä. 

Minusta ei tule mummo kuin nimellisesti, sillä muutan eläkepäivillä kauas Suomesta.

Ei minulla ole velvotteita lapsenlapseni suhteen. Jokainen päättää omasta elämästään, kuten lapseni päätti tulla raskaaksi. Tottakai he saavat lisääntyä - tehköön mitä lystäävät, niin minäkin.

Mummolle voi tulla tarve todistella omaa nuoruuttaan esim. uudella bilevaihteella. "Mikä mummo muka olen? Viime viikonloppunakin suutelin 25-v. kundin kanssa ja se olisi halunnut mennä kanssani sänkyyn!"