Lue keskustelun säännöt.
Me ei ikinä vietetä iltaa tai mitään juhlaa kenenkään kanssa
31.12.2015 |
Olisi ihan supermukavaa istua iltaa, syödä hyvin ja rentoutua jonkun tuttavaperheen kanssa. Mutta ei, me ei koskaan tehdä mitään sellasta kivaa. Mies haluaa viettää mielummin viikonloput ja juhlapyhät ihan omalla porukalla.
Ei muuten edes haittaisi niin paljon, mutta olen ollut viisi vuotta lastemme kanssa kotona, ja ihan hirveesti ei tuota sosiaalista elämää ole muutenkaan. Mies kuulemma näkee muita ihmisiä ihan tarpeeksi työssäänkin. Ei ole mukava tällainen. Että hyvää uutta vuotta vaan teille kaikille, viettäkää mukavia juhlia munkin puolesta.
Kommentit (15)
Mä sopisin jonkun kanssa, että mennään sinne. Kertoisin siitä toki miehelle, sanoisin, että haluan välillä viettää juhlapäivän kavereiden kanssa. Mies saisi jäädä kotiin, jos ei halua mukaan. Mä pakkaisin lapset ja lähdettäisiin pitämään hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ankeaa. Mun elämä olisi todella paljon köyhempää ilman ystävien seuraa ja juuri näitä illanviettoja. Myös lapset nauttii paljon kun yhdessä järjestetään ja tulee vieraita, syödään hyvin ja jutellaan/pelataan :) Eilen olimme myöhään yöhön ystäväperheen kanssa syömässä.
No ettekö voi tehdä jonkinlaista kompromissia asiassa? Että vaikka yhden juhlan vuodessa saat valita, jolloin kutsutaan vieraita? Miten se mies nyt päättää yksin koko asian?
Mä olen kuin miehesi, paitsi se ero että olen ollut 6v kotona ja ainakin vielä 4 jäljellä. Ahdistun muiden ihmisten seurasta ja olen sitä mieltä että mies näkee ihan tarpeeksi töissä muita ihmisiä.
No hmm miten selittäisin.. Meidän ystävät tai tuttavat ovat lähinnä niitä miehen ystäviä. Eli siis omat ystäväni ovat jääneet vuosien varrella, mitä nyt noita päivittäisiä puistokavereita...
-Tosi surullinen Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole yhtään tuttavaperhettä kenen luona viettää yhtään mitään juhlaa. Tämäkin uusi vuosi vietetään vain oman perheen kesken.
Niistä puistokavereista voi tulla ystäviä. Heillä on samanikäisiä lapsiakin, joten miksi et joku kerta kutsuisi jotain puistosta tuttua perhettä teille kylään?
Pitääkö mies yhteyttä omiin kavereihinsa? Jos mies ei kaipaa kavereita, sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että sinullakaan ei saisi olla kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onko sun mahdollista saada niistä miehen ystävistä jaa heidän puolisoista myös itsellesi läheisiä ystäviä?
Näin kävi minulle. Miehen aloittaessa yrittäjänä hänen sosiaalinen elämänsä lisääntyi huomattavasti, tuli yhtäkkiä paljon tilaisuuksia jossa oli pakko näkyä. Mä päätin että mä lähden niihin tilaisuuksiin mukaan, olin siihen aikaan kuitenkin niin paljon lasten kans kotona etten olis kestänyt sitä yksinoloa. Hommattiin lastenvahti ja lähdettiin niihin yhdessä. Nykyisin vuosia myöhemmin meidän ystävät koostuu juurikin noista piireistä joihin silloin lähdin mukaan. On mulla vielä niitä nuoruudenkin ystäviä mutta huomattavasti vähemmän niiden kans tulee oltua tekemisissä.
Tämän vain siksi haluan sanoa että niiden ystävien saamiseksi joutuu välillä näkemään vaivaa. Ja niitä voi saada näin "vanhemmallakin" iällä (40v).
Ja ei voi olla niin että mennään vain toisen ehdoilla. Kyllä parisuhteessa on kaksi osapuolta ja sinullakin on tarpeet. Tästä kannattaa vakavasti keskustella.
Meillä oli mukava tuttavaperhe, joiden kanssa vietettiin juhlapyhät yhdessä. Perheen mies kuoli ja meidän yhteiset juhlat on vaan ihana muisto. Nykyään juhlapyhät ollaan omalla porukalla ja aikas arkiselta nää tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli mukava tuttavaperhe, joiden kanssa vietettiin juhlapyhät yhdessä. Perheen mies kuoli ja meidän yhteiset juhlat on vaan ihana muisto. Nykyään juhlapyhät ollaan omalla porukalla ja aikas arkiselta nää tuntuu.
Miksi sen lesken kanssa ei voi viettää juhlapyhiä enää yhdessä?
Kuulostaa kurjalta. Minulle illanvietot ystävien kanssa (uutenavuotena tai ihan arkena) ovat kohokohtia. En missään tapauksessa olisi valmis luopumaan ystävyyssuhteista puolison vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli mukava tuttavaperhe, joiden kanssa vietettiin juhlapyhät yhdessä. Perheen mies kuoli ja meidän yhteiset juhlat on vaan ihana muisto. Nykyään juhlapyhät ollaan omalla porukalla ja aikas arkiselta nää tuntuu.
Ihanat muistot on kiva asia. Mutta onko yhteiset juhlapyhien vietot jääneet teidän vai lesken aloitteesta? Perhe se silti on vaikka yksi on poissa.
Vierailija kirjoitti:
No ettekö voi tehdä jonkinlaista kompromissia asiassa? Että vaikka yhden juhlan vuodessa saat valita, jolloin kutsutaan vieraita? Miten se mies nyt päättää yksin koko asian?
Tätä minäkin suosittelen. Ei auta nyt tähän uuteen vuoteen, mutta vappuun jo auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä sopisin jonkun kanssa, että mennään sinne. Kertoisin siitä toki miehelle, sanoisin, että haluan välillä viettää juhlapäivän kavereiden kanssa. Mies saisi jäädä kotiin, jos ei halua mukaan. Mä pakkaisin lapset ja lähdettäisiin pitämään hauskaa.
Miksi ap:n pitäisi ottaa lapset mukaan, eivätkö he voisi olla kotona isän kanssa? Näkevät kuitenkin isäänsä paljon vähemmän kuin äitiään.
Ap saisi kerrankin olla kaikessa rauhassa aikuisten ihmisten kanssa.
Hyvää uutta vuotta, ap. Puhu miehellesi kaikessa rauhassa. Tälle aattoillalle et voi mitään, tuskin loppiaisellekaan, mutta ala hiljalleen valmistella vaikka pääsisäissunnuntain lounasta (kyläilyä tai ystävien kutsumista teille). Lounas on kuitenkin ajallisesti rajattu, illaksi pääsee kotiin/ omaan rauhaan. Se voisi olla sopivaa totuttelua miehelle. Ruokakin olisi helppo: lampaanpaisti uuniin ja juurekset perään. :)
Voisitko puhua miehelle siitä, että ei ole ihan oikein mennä aina hänen toiveidensa mukaisesti. Sä olet aika monta kertaa joustanut, jos et ole koskaan ketään kutsunut. Nyt olisi hänenkin vuoronsa joustaa.