jos psyykkisesti sairaat kerran paranevat vain tahdon voimalla

Niin kysehän on vain siitä, että ei halua olla esim. ilman lääkettä. Masennuskaan ei ole sairaus eikä siihen kukaan kuole. Näitä aivopieruja on tänäänkin eräässä ketjussa nähty. Tosiasiassa masennus ja paniikkihäiriö ovat hengenvaarallisia sairauksia. Itsemurhariski on suuri. Kukaan ei huvikseen käytä lääkkeitä eikä mistään sairaudesta parannut tahdonvoimalla.

Hmmm... Omasta mielestäni nuo mainitsemasi asiat eivät liity toisiinsa. Filosofiselta kannalta ne ovat toki oivia kysymyksiä. Vertaisin tätä tilanteeseen, jossa työttömältä kysytään, että miksi et mene töihin. Tässä kohtaa tulee se clue. Töihin ei enää mennä. Jos kukaan ei palkkaa, ei työtön voi tuosta noin vain mennä töihin. Se ei ole puhdas valinta että mennäkö töihin vai ei; se riippuu myös työnantajasta, haluaako palkata, se riippuu monista täydellisesti ulkoisista muuttujista, joihin yksilö ei vain voi vaikuttaa tahdonvoimalla.

Mitä tulee mielen sisällä oleviin asioihin, niissä yksilöllä jopa on jonkinlaista suvereniteettia. Ei tietysti aina, koska jos aivokemia on todella sekaisin, niin ei sitäkään helpoteta sillä että ajattelee ahkerasti positiivisia asioita. Mutta sielu ja sen olemus on ainakin periaatteessa yksilön kontrollissa, toisin kuin täydellisesti ulkoisten asioiden suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Niin kysehän on vain siitä, että ei halua olla esim. ilman lääkettä. Masennuskaan ei ole sairaus eikä siihen kukaan kuole. Näitä aivopieruja on tänäänkin eräässä ketjussa nähty. Tosiasiassa masennus ja paniikkihäiriö ovat hengenvaarallisia sairauksia. Itsemurhariski on suuri. Kukaan ei huvikseen käytä lääkkeitä eikä mistään sairaudesta parannut tahdonvoimalla.

Hahaha toi oli kyllä aika jännä syy :D

Joo-o.. Itsellä on psyykkinen sairaus mutta en käytä lääkkeitä. Ja kyllä, ne ovat hengenvaarallisia sairauksia.