Lue keskustelun säännöt.
Mun mielestäni jotenkin outoa ettei kaikki tunne omia serkkujaan
30.12.2015 |
ei välttämättä olla ikinä nähty tai edes tiedetä onko serkkuja. Itse olen aina ollut tiiviisti yhteydessä ja nekin serkut jotka asuvat kauempana tulevat aina välillä käymään. Oman vanhemman sisarusten lapsia ei olla ikinä nähty, kuulostaa todella omituiselta. Itse olen tavannut omat pikkuserkkunikin, vaikka asuvat aivan toisella puolen suomea. Niiden kanssa ei olla juurikaan tekemisissä, jotkut taas pitävät omia serkkujaan yhtä kaukaisina sukulaisina.
Kommentit (57)
Äidin puolen serkut tunnen hyvin. Ollaan kohtuu saman ikäsiä, niin oltiin lapsina paljon tekemisissä. Isän puolen serkut on yli 10 v mua nuorempia (ja olen äidin puolen serkuksista nuorin) ja ovat jääneet etäisemmiksi. Tosin vaikuttaa myös se, että äiti ollut enemmän tekemisissä sisarustensa kanssa kuin isä. Kaikki serkut toki tiedän nimeltä, ei niitä oo kuin 9.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lestaperheet ja -suvut on niin isoja että eivät itsekään tiedä sukulaisiaan. Eräs kertoi jutelleensa jonkun huoltomiehen kanssa ja olivat todenneet olevansa serkkuja 😄. Siinäpä se selitys.
Mulla on paljon serkkuja niin äidin kuin isäni puolelta. Tunnen heidät kaikki, mutta osaa en ole tavannut kuin joskus vuonna "nakki", ja yksi serkuistani on yhden enoni lapsistaan, mutta hän on enoni uusioperheen tulos, ja häntä en ole tavannut koskaan, vaikka hänkin on jo aikuinen ihminen.
En näe mitään ihmeellistä, jos ihminen ei ole kaikkia serkkujaan edes tavannut. Syitä siihen on niin monenlaisia.
Yksi syy on jo se tosiasia, ettei kaikki serkukset nykyisin enää asu, eikä ole koskaan asunutkaan samalla paikkakunnalla, ja saatika lähipaikkakunnillakaan. Osa omistakin serkuista asuu ulkomailla. Toisaalta nykyisin ei muutoinkaan enää tavata sukulaisiaan niin usein kuin ennen vanhaan. Esim. isoja häitä tai hautajaisiakaan ei enää kovin monet järjestetä koko suvulle, niin niissäkään juhlissa ei enää tavata serkkuja tai muitakaan etäisempiä sukulaisia.
Pikkuserkkujani olen nähnyt vieläkin harvemmin elämäni aikana.
Ei ole. Ilman sukututkimusta useimmat ei tiedä välttämättä isovanhempiaan kaukaisempia sukulaisiaan, kuin ehkä nimeltä.
Nykyään varsinkin ihan tavallista. Häät, hautajaiset ja muutkin sukujuhlat vietetään entistä useammin lähisuvun ja ystävien kesken. Milloinpa niitä serkkuja edes tapaa, ellei varta vasten järjestä tapaamista. Hädin tuskin jaksan ja ehdin tavata omia sisaruksia ja parhaita ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähä vaikea tuntea sukua kun mun vanhemmat on adoptoitu.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin kuulun sukurakkaisiin. Olen jatkuvasti yhteydessä serkkujeni kanssa, ollaan toistemme lasten kummeja jne. Pikkuserkkuja mulla on yli 50, heihin kaikkiin en ole yhteydessä mutta joihinkin kyllä, ja kaikki tiedän nimeltä.
Mutta kaikki ihmiset eivät ole sukurakkaita, senkin ymmärrän.
Itse haluaisin olla yhteyksissä ja tekemisissä suvun kanssa mutta serkkuni ja muut sukulaiseni taas eivät. Ei voi mitään. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siihen tarvita kuin avioero ja sellainen äiti, joka eristää lapsensa molemmista suvuista.
Sain vasta nyt 38-vuotiaana tietää, että minulla on seitsemän serkkua ja 13 pikkuserkkua.
Mitään sidettä ei ole ja olen tavannutkin heistä vasta kaksi.
Neljästä enosta olen tavannut yhden. Viidestä tädistä kaksi. Suurin osa ehti kuolla ennen kuin kuulivat minusta.
Mulla on paljon serkkuja ja olen ollut serkkujeni kanssa aina läheinen. Mietin myös aiemmin, että miten jotkut ei ole ollenkaan serkkujensa kanssa tekemisissä.
Nyt tilanne on hiukan muuttunut, kun serkkuja tupsahtikin kaksi lisää viime vuosina. Toisen olen nähnyt ihan vauvana ja toista en ollenkaan. He tuskin tulevat tuntemaan meitä vanhoja serkkuja kovin hyvin, koska olemme heidän näkökulmastaan jo täti- ja setäikäisiä. Meidän lasten kanssa taas varmaan sitten on enemmän yhteistä.
Samoin jos yksi veljistäni hankkii lapsia, tuskin omat lapseni juuri sitä lasta näkisivät. En ole tekemisissä veljeni kanssa enkä haluakaan olla. Ja tunne on molemminpuoleinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yli 30 serkkua, joista yhdenkään kanssa en ole missään tekemisissä. Yhden tunsin pintapuolisesti teini-iässä, mutta olemme niin erilaisia luonteita ja kulkeneet niin erilaisia polkuja, ettei meillä ole mitään tekemistä keskenämme. Minusta ihmisen ei tarvitse viettää aikaa kenenkään kanssa vain sen vuoksi, että tämä sattuu olemaan sukua.
Et ole siis koskaan ollut sukujuhlissa? Onhan tuo nyt hyvin outoa ja epäsosiaalista.
Englannin hovissa mennään jopa naimisiin pikkuserkkujen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 38 serkkua en ole edes tavannut kaikkia, yhteyttä pidän neljään. Suku on levittäytynyt ympäri maailmaa.
Sekä isän että äidin lapsuudenperheet olivat suuria.
Oletkohan ap ottanut huomioon sen, että ikäeroa saattaa olla montakin vuotta. Esimerkiksi minulla ja vanhemmilla sisaruksillani on yli 10 v. Ukkini ja mummini olivat kuolleet jo ennen kuin minä olin syntynyt. Tiedän, että serkkuja on ympäri maailmaa, mutta en ole jaksanut alkaa tutustua heihin ja ottamaan yhteyttä, eivätkä hekään minuun, tiedä sitten. Kaikki ihmiset eivät nyt ole niin sosiaalisia, toisaalta mitäpä minä sillä tiedolla teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yli 30 serkkua, joista yhdenkään kanssa en ole missään tekemisissä. Yhden tunsin pintapuolisesti teini-iässä, mutta olemme niin erilaisia luonteita ja kulkeneet niin erilaisia polkuja, ettei meillä ole mitään tekemistä keskenämme. Minusta ihmisen ei tarvitse viettää aikaa kenenkään kanssa vain sen vuoksi, että tämä sattuu olemaan sukua.
Et ole siis koskaan ollut sukujuhlissa? Onhan tuo nyt hyvin outoa ja epäsosiaalista.
Ei kaikissa suvuissa ole tapana pitää sellaisia sukujuhlia, että serkkujakin kutsutaan. Ennemmin taitaa olla harvinaista nykyään. Serkukset ovat samoissa juhlissa lähinnä lapsina, jos sattuvat olemaan samaa ikäpolvea. Ikäeroahan serkkujen välillä voi olla helposti useita kymmeniä vuosia. Aika isot juhlat saa olla, että kaikki serkut olisivat koolla.
En tuntenut kaikkia serkkujani. Syy oli se, että äitini on toisesta avioliitosta ja hänen puolisisaruksensa olivat olennaisesti vanhempia. Useampi näistä puoliserkuistani on jo kuollut. Minulla on tuttu, jolla on lähes 100 serkkua (lestadiolainen), hän ei todellakaan tunne kaikkia.
Mulla on jotain 50 serkkua. Ehkä 10 tunnistaisin jos kadulla tulisi vastaan.
Tunnen kaikki serkkuni. Heitä on 13. Olen yhden serkun lapsen kummikin, koska en osannut kieltäytyä. Tervehdin ja väkinäisesti juttelen, jos serkku tulee vastaan. Mutta mitenkään muuten en ole kiinnostunut heidän elämistään. En tykkää sukujuhlistakaan. Olen kohta 50 v ja veikkaan, että viimeistään 10 vuoden päästä emme välttämättä edes ulkonäöltä toisiamme tunnista. Puhelinnumeronikin on jotakuinkin vain vahingossa ajautunut kolmelle serkulle.