Miksi isoäiti ei voi iloita kaikkien lastenlasten menestyksestä?

Olisi hyvä, että se häiritsisi sinuakin, teitä kaikkia. Te olette lasten puolustajia. Kaikkia lapsia tulisi kohdella tasavertaisesti. Mummo, joka tätä ei tee, vahingoittaa lapsia ja lasten keskinäisiä välejä.

Kyllähän tuollainen käytös etäännyttää välejä ilman muuta, jolloin mummon tekemisillä ja sanomisilla ei ole niin suurta väliä.

Ei siitä riehuminen muuta asiaa ainakaan yhtään paremmaksi, joten "lastensa puolustaminen" sillä tavalla ei paranna asiaa.

Parhaiten lapsiaan suojaa sillä, että ignooraa asian. Ei kannata lastensa mieltä katkeruudella myrkyttää. Ei tämän takia kannata välejä sisaruksiin tai serkuksiin huonontaa.

Ap

Anopistani huomaan, että se menee sen mukaan, miten omia lapsiaan suosii. Meidän lapset on suosikkeja. Kaikki mitä miehen veli sanoo tai tekee, on väärin, mutta kun mieheni sanoo saman asian, se on sitten oikein. Jotain siinä on ihan aikojen takaa, mutta kukaan ei oikein kerro minulle mitä. Miehen perhe on iso ja selvät suosikit on kaksi tytärtä ja mieheni, lapsenlapsista on yksi ylitse muiden, vaikka hänen äitinsä ei mokailujensa vuoksi suosikkeihin lapsista kuulu. 

Meillä vähän sama juttu. Poika valmistui autoalalta ja tyttö parturi-kampaajaksi, mummo ja pappa antoi lahjaksi ruusun ja kortin ja mummo totesi kovaan ääneen että toivottavasti saatte itsenne noilla ammateilla elätettyä. Siskon lapset lähtivät jatko-opiskelemaan ja näille syydetään rahaa ovista ja ikkunoista.

Ihmettelevät ja purnaavat kuitenkin sitä kun tyttäreni ottaa täyden hinnan heidän hiusten leikkuusta ja poika renkaiden vaihdosta, käskin vaan lapsien sanoa että rahaa on työstä saatava kun haluavat itsensä elättää:))

Anoppi tekee tuota. Aina jos kerrotaan meidän lasten opinto- tai  työ- tai harrastus- tai asuntokauppakuvioista, hän nokittaa tyttären lapsilla,  että "kyllä x:kin" ja "y:lläkin olisi, jos..." ja "z on menossa...".   Minä olen selittänyt sen itselleni siten, että hän haluaa jakaa suvun uutisia eikä niinkään vertailla, vaikka se sellaiselta yleensä kuulostaakin. 

t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon

Tuohon on niin vaikea puuttua. Suosikit ei myönnä olevansa suosikkeja ja helposti omaksuvat nuo samat asenteet. Sitten ei olekaan enää se ja sama, jos toisia lapsia nimitellään ja pidetään aina huonompina. Tuollaisessa asenne ilmapiirissä se tapahtuu isoäidin hyväksynnällä. Jos huonompana pidetty lapsi sitten aukaisee suunsa, niin sanotaan että älä ole tosikko ihan vitsiä tässä vain. Jolloin ollaan jo kiusaamisessa. Siitä voi jäädä todella syvät arvet itsetuntoon. Jos suosikit olisivat fiksuja, he voisivat ottaa epäkohdan esille.

Dissaaminen ei edes johdu siitä, etteikö lapset oikeasti menestyisi; saivat heti opiskelupaikat yliopistosta ja korkeakoulusta, se näyttää kismittävän, kun ei voi olla vahingoniloinen siitäkään.

Onneksi lapset eivät siitä kärsi, kun ei olla tehty asiasta numeroa. Ja onneksi miehen äiti on sympaattinen ja kannustava kaikille lapsenlapsilleen.

Mun äiti kehuu kaikkia lapsenlapsiaan, mutta ei ikinä lapsille itselleen vaan muille. Siis niin, että mun lapsia kehuu siskolleni ja hänen lapsiaan mulle. Ikäänkuin puolustelee, et on siellä toisaallakin jne. Aikuisten mielestä huvittavaa, lapset ovat tottuneet.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuollainen käytös etäännyttää välejä ilman muuta, jolloin mummon tekemisillä ja sanomisilla ei ole niin suurta väliä.

Ei siitä riehuminen muuta asiaa ainakaan yhtään paremmaksi, joten "lastensa puolustaminen" sillä tavalla ei paranna asiaa.

Parhaiten lapsiaan suojaa sillä, että ignooraa asian. Ei kannata lastensa mieltä katkeruudella myrkyttää. Ei tämän takia kannata välejä sisaruksiin tai serkuksiin huonontaa.

Ap

En ymmärrä, kun aloituksessasi lausetta: Ei tuo minua muuten häiritse, mutta sitä en ymmärrä miksi hän näyttää toivovan toisille lapsenlapsilleen pahaa? Ja olet sitä mieltä, että parhaiten auttaa ignooraamalla asian.

Vaikka ongelma on ja isoäiti dissaa toisia. Välinpitämättömyydellä ratkaisee asia helpoiten, se juuri antaa tukea ongelman ja dissauksen jatkumiselle. Yhtä nuijaa on, jos näkee ratkaisuna vain lastensa mielen katkeruudella myrkyttäen asiaan puuttuen. Ehkä ongelma on lasten vanhemmissa, heissä jotka antavat vaikenemalla tuen isoäidin epätasa-arvoiselle kohtelulle. Siitäkö on lapsen hyvä ponnistaa, kun syvimpiin opittuihin ajatuksiin on opetettu olemaan väheksytty ja dissattu, vanhempien tuella. Vanhempien pitäisi katsoa peiliin.

Isovanhemmille voi olla vaikea sanoa heidän toimistaan tai sanomisistaan, kun saattavat olla niin vanhoja etteivät ymmärrä ongelmaa... Itse olen lapsenlapsi 75-vuotiaille isovanhemmille, joista toinen suosii räikeästi yhtä lapsistaan. Jos nyt ei suorastaan palvo sitä lastaan, niin ainakin kaikki mitä se tyyppi tekee on pyhää, mistään negatiivista hänestä ei saa sanoa, ja rahaa ja muuta apua syydetään tietenkin vaikka niin kauan kunnes tilit on tyhjät (ja jos on tyhjä niin sitten ottaa lainaa). Kolme lasta heillä on, ja tämä yksi suosikkilapsi on kyllä kasvanut kiinni tuohon suosimiseen: rahankäyttö on älytöntä ja kaikki pitäisi tulla hopeatarjottimella nenän eteen, käyttää häikäilemättömästi hyväksi kaiken mitä isovanhemmistaan vaan saa irti, kuvittelee olevansa erityinen ja erityisen hyvä kaikessa mitä tekee, ja mitään itseensä kohdistuvaa kritiikkiä hän ei tietenkään kestä, vaan hyökkää välittömästi sanallisesti päälle... Äijä on yli 40-v mutta käyttäytyy kuin olisi maailmanomistaja. Voi olla mukava päältäpäin, mutta auta armias jos teet tai sanot jotain niin kuin hän ei toivoisi...

Voin vaan kuvitella miten hänen sisaruksistaan tuntuu. Tai no, nuorin heistä on ainoana tyttönä saanut myös osuutensa lellimisestä (kasvoi kaikeksi onneksi on muutoin ihan järkeväksi ihmiseksi), mutta esikoinen (isäni) on aina ravistettu maanpinnalle ja saanut karumpaa kohtelua, vaikka on ollut kaikista se itsenäisin, huolehtivin ja ainoa jolla on omia lapsia. Ei häneltä erityisesti ole mitään puuttunut, mutta ei varmasti ole helppoa seurata sisarusten lellimistä, kun itseä kohdellaan ihan eri tavoin.

Minut on omine sisaruksineni kasvatettu todella tasa-arvoisesti, ja vaikkei tuo isoisämme epäreilu käytös koske juuri meitä (lapsenlapset ovat vähän niinkuin tulleet tärkeysjärjestyksessä heti tämän yhden suosikkilapsen jälkeen), niin itselläni meinaa pää haljeta, kun mietin, miksi ihmeessä joku toimii noin. :/ Mutta eipä tästä tietenkään voi heidän kanssaan keskustella, koska isoisä ei ymmärrä/kääntää kaiken jonkun muun syyksi/kieltää kaiken, ja isoäidillä on muistisairaus jonka vuoksi hänestä ei ole selventäjäksi...

Ah, minun mummo on just tuommonen :D minulla on neljä serkkua (kaikki poikia) joista kahta on aina suosinut hyvien todistusten takia (9 ja 10). Itsellänikin oli aina hyvä todistus (9 ja 8), mutta eihän se ollut sama asia. Serkkupojat saivat aina tuplasti enemmän rahaa jouluna ja todistuksista, samoin valmistuminen yliopistosta ja saavutukset muistettiin huomioida (itsekin olen maisteri), isosisko taas sai huomiota kauneudellaan, mummo jaksoi aina kehua miten tuo Kaisa on niin kaunis. Pikkuveli taas on 'aito Virtanen' kun on poika ja saa tästä syystä erityishuomiota :D Viimeinen niitti mummolle oli kun 17-vuotiaana löysin nykyisen aviomieheni, amisrentun, siihen loppui sekin vähäinen muistaminen :D todennäköisesti mummo on minua kohtaan nuiva osittain siksi, että muistutan paljon äitiäni, jota mummo ei voi sietää. No, minusta mummo saa olla ihan niin epäreilu kun vain haluaa, ei ole minulta pois. Käyn kyllä kylässä ja vastaan kun mummo soittaa, mutta en koe minkäänlaista velvollisuutta huolehtia hänestä, kun hänellä on kuitenkin suosikkinsa joita on aina palvonut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuollainen käytös etäännyttää välejä ilman muuta, jolloin mummon tekemisillä ja sanomisilla ei ole niin suurta väliä.

Ei siitä riehuminen muuta asiaa ainakaan yhtään paremmaksi, joten "lastensa puolustaminen" sillä tavalla ei paranna asiaa.

Parhaiten lapsiaan suojaa sillä, että ignooraa asian. Ei kannata lastensa mieltä katkeruudella myrkyttää. Ei tämän takia kannata välejä sisaruksiin tai serkuksiin huonontaa.

Ap

Riehuminen? Asiasta voisi tietysti yrittää keskustella myös asiallisesti.

Ja miksi lasten mieli pitäisi myrkyttää katkeruudella?

Sä taidat ignoorata asian koska et osaa käsitellä sitä.

Ihan oikea asenne sulla 😊

Se, että suhtautuu dissaamiseen tuolla asenteella voi jopa ärsyttää dissaajaa, kun huomaa, että hänen mielipiteillään ei ole sinun elämääsi mitään merkitystä.

Nostamalla kissan pöydälle ja vaatimalla tasa-arvoista kohtelua voi vaan saada diivan ja draamakuningattaren leiman - ja mummo lisää vettä myllyynsä. Olemalla välinpitämätön asian suhteen on viisainta.637

Mummoilla on eletyn elämän tuoma viisaus, ja "suosiminen" on varmasti mummon tapa kannustaa teitä "dissattuja" kehittämään itseään. Näkeehän sen tämänkin ketjun vastauksista, "lellityt" jaksavat opiskella ja "dissatut" pariutuvat teininä amisrenttujen kanssa. Sitten ihmetellään miksei mummo ole ylpeä. Aivan käsittämätöntä.

Eipä ole tullut mummolla käytyä vuosiin. Juuri tuosta syystä. Kovasti ihmettelee miksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mummoilla on eletyn elämän tuoma viisaus, ja "suosiminen" on varmasti mummon tapa kannustaa teitä "dissattuja" kehittämään itseään. Näkeehän sen tämänkin ketjun vastauksista, "lellityt" jaksavat opiskella ja "dissatut" pariutuvat teininä amisrenttujen kanssa. Sitten ihmetellään miksei mummo ole ylpeä. Aivan käsittämätöntä.

Ap:n ja varmaan muidenkin tapauksissa ei ole kysymys amiksista (vaikka en ymmärrä, miten se olisi muka joku hyväksytty sortamisen syy), vaan yliopistossa ja korkeakoulussa opiskelevista lastenlapsista, jotka ovat lahjakkaita ja menestyviä. Se jopa näyttää kismittävän mummoa 😉

Ap

Isoäidit eivät ole mitään yli-ihmisiä, vaan heillä on omat vahvuudet ja heikkoudet kuin lasten vanhemmilla.

Minusta ihmissuhteissa on kaksi osapuolta ja oikeassa elämässä isovanhempien suhde lapsenlapsiin määrää hyvin pitkälle millaiset suhteet aikuisilla on. On helppo pitää lämpimiä ja läheisiä suhteita lastenlapsiinsa, jos koko perhe on läheinen, eikä se ole pelkästään isovanhempien tehtävä, vaan myös lasten vanhempien.

Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.

Meillä tuo kohdistuu yhteen meidän lapsista, eli saman perheen lapsista yhtä mummo kehuu ylenpalttisesti. Ja kun muut pärjää, niin mummo itseasiassa ehdottaa että asia jotenkin vaiettaisi ettei suosikille tulisi paha mieli kun joku muu onnistuu. Aivan tajutonta, eikä mikään normaali keskustelu asiasta mene perille.

Jos mummon suosikkia komentaa mummon kuullen, saa pahoja katseita, mummo puuttuu ettei saa komentaa/ei suosikki tehnyt mitään (vaikka olisi pienempänä lyönyt toista tahallaan tms) tai äärimillään mummo on soitellut perään ja syyttänyt että mä äitinä vihaan tuota lastani kun komensin. Ehdottanut myös, että yksi lapsista laitettaisiin toiseen kouluun kun menestyminen tuossa ns. paremmassa koulussa voi tuntua suosikki lapsesta pahalta (hänkin pärjäsi samassa koulussa hyvin). Nää on kirjoitettuna itse asiassa ihan uskomattomia juttuja, ikävä kyllä totta ja arkea.

Mutta, tuo mummo osaa olla kivakin, ja mä vanhempana pyrin hoitamaan tilanteet niin, ettei nuo ns.epäsuosikit lapset tilannetta huomaisi. Ja tuo mummon suosikkilapsikin on onneksi oikeudentajuinen, fiksu ja ystävällinen, ja pitää sisarustensa puolia ja on heidän kanssaan läheinen. Eli mummon toiminta ei ole onneksi onnistunut lyömään kiilaa siasarusten väliin. Mutta tilanne on rasittava, enkä pysty mitenkään ymmärtämän mummon logiikaa tässä, ehkä taustalla on joku oman elämän trauma tms.

Vierailija kirjoitti:

Mummoilla on eletyn elämän tuoma viisaus, ja "suosiminen" on varmasti mummon tapa kannustaa teitä "dissattuja" kehittämään itseään. Näkeehän sen tämänkin ketjun vastauksista, "lellityt" jaksavat opiskella ja "dissatut" pariutuvat teininä amisrenttujen kanssa. Sitten ihmetellään miksei mummo ole ylpeä. Aivan käsittämätöntä.

En tiedä luitko vastaukseni kunnolla, mutta olen aina ollut hyvä koulussa ja opiskelin itseni maisteriksi 23-vuotiaana, eikä mummon dissaamisella ollut asiaan minkäänlaista osuutta. Ja tämä minun amisrenttuni on opiskellut itselleen kaksi tutkintoa ja on vakitöissä, joten kyllä minun mielestäni mummollanikin olisi paljon ylpeyden aihetta :)

Onko mahdollista, että teidän oma käytös vaikuttaisi asiaan?

Toisaalta, puhutko ja kannustatko yhtä paljon sun omia sisaruksia?

Minä en, sillä yhden veljen kanssa puhutaan tosi paljon ja ollaan paljon tekemisissä ja josta tulee jopa vieraille puhuttua, mutta toinen veli on paljon vieraampi, eikä juuri tule hänestä puhuttua tai erikseen kannustettua.

Ja siksi ymmärrän isoäidin käytöstä.