Koska kertoa parantumattomasta sairaudesta miehelle?

Vierailija kirjoitti:

Minusta kyllä itseni kohdalla esim vaikuttaisi jos saisin kuulla sairaudesta jo kun tunnen toisen paremmin vs se että kuulen ennen kuin olen edes tavannut. Kun ei vielä tunne toista niin on helpompi pelästyä ja jatkaa matkaa. Kun tuntee toisen niin ajattelee ihmistä enemmän kokonaisuutena, jossa jotkin virheet eivät haittaa.

 

Tilanne voisi olla verrattavissa siihen, että treffi-ilmoituksessa mies kertoisi olevan intohimoinen death metal -fani. Jos en tuntisi miestä, se määrittäisi liikaa ja ajattelisin, että ehkä meillä on liian eroava musiikkimaku, jotta ottaisin yhteyttä. Jos taas tapaisimme ja jossain vaiheessa kävisi ilmi, että mies kuuntelee esim. ainoastaan death metallia, en jättäisi enää tutustumista siihen, eikä asia varmaan hetkauttaisi pätkääkään.

 

-ap

No mua taas haittaisi nimenomaan tämä. Että siis peitellään ja kerrotaan vasta sitten kun toinen on jo "sitoutettu". Siitä tulee sellainen olo, että mitä tahansa muutakin tärkeää on ehkä jätetty kertomatta ja paljastuu joskus myöhemmin. Epäluotettavan tuntuista. Mun suhde kariutuidi siihen, vaikkei sairaudella sinänsä ehkä olisikaan väliä.

Kun et kerro sairaudestasi on aika vaikea neuvoa.

Itse kerroin miehelleni kaikki krempat sitä muka kun tulivat, hänellä itsellään on sairaus joka haittaa jokapäivästä elämää.

Ajatella että suhteen alkuaikoina en kehdannut edes pitää rillejä!

Onneksi sain kiltin miehen, riidatki  on käyty läpi aikoinaan, 

Se vaan että mies epäilee että ei ole tässä maailmassa montaa vuotta, että hänen ysrävänsä ottaisi sitten mut.

Ja minä jos jään leskeksi en kykene hakemaan mitään seuraa, eri juttu jos jossain törmää kivaan tyyppiin.

Toivotan onnea matkaasi ja rohkeutta kertoa!