Vierailija

Mies ei arvosta mua yhtään. Kuulen päivittäin moittimista ihan mistä vaan asiasta. Kaikki on mun vika, oon huono äiti. Kun alan itkemään kaikkea tätä haukkumista ja syyttelyä, niin mies vaan jatkaa. Itkemisellä aiheutan hänen mielestään henkisiä ongelmia lapselle ja pakottaa mut väkisin hymyilemään, vaikka oon ihan loppu.

Kommentit (10)

Vierailija

Tässä joitakin esimerkkejä, jotka mua loukkaa. Oon hoitanut KAIKKI yöheräilyt viimeisen kahden vuoden aikana ja niitähän meidän lapsella on ollut paljon. Silloin harvoin, kun oon pyytänyt saanko nukkua pidempään, niin mulle on ilkuttu, että nukun puoleen päivään, menisit aikaisemmin nukkumaan, nukkuisit päikkärit lapsen kanssa. Kun oon yhtenä päivänä nukkunut pari tuntia pidempään, niin monta päivää mies jaksaa moittia, että sä vaan nukut.

Jos komennan lasta, että ei saa lyödä, nyt syömään, nyt hampaiden pesulle, nyt nukkumaan tai mitä vaan, niin saan kuulla kuinka huono äiti oon. Lapselle pitää aina puhua kauniisti pyytäen, ei saa käskeä esim. lopettamaan lyömistä. Mies ei koskaan komenna lasta, vaikka lapsi tekisi jotain väärin, koska on itsekin saanut vapaan kasvatuksen.

Mies ei ikinä arvosta sitä, että maksan laskut, siivoan, pesen pyykit, ostan lapsen vaatteet, kierrätän vanhat jne. Hän kun käy kerran kaupassa ja tekee ruokaa, niin se on asia, josta pitää kiitellä seuraava vuosi. Hän tekee omasta mielestään kaiken, vaikka tekisi 10 % kotitöistä. Jos myyn lapsen vanhoja vaatteita kirppiksellä, niin pilkkaa mua siitä, että näen niin paljon vaivaa jonkun 1-2 euron rytkyjen eteen.

Onko ihan normaalia käytöstä?!?

Vierailija

Eroa siitä narsistista niin pian kuin mahdollista! Narsisti tekee juuri tuota. Googlaamalla löydät lisätietoa. Muutama kirjavinkki myös: Naimisissa narsistin kanssa, Naamiona terve mieli ja Miksi aina sinä?

Se tunne, kun tajuaa mistä on kyse ja saa sen alistajan lopulta ulos kodistaan, on jotakuinkin vapauttava..Toipumiseen saa silti varata pari vuotta. Siis narsistista toipumiseen pelkästään. Ero on toinen juttu...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Oon miettinyt eroa. Eniten ongelmia tulee tuottamaan taloudellinen tilanne, oon jo laskeskellut miten tulisin pärjäämään kahdestaan lapsen kanssa. Ongelma on nimittäin se, että mulla on opiskelut vielä kesken. Voisin tietysti tyytyä pelkkään alempaan korkeakoulututkintoon, mutta parempina päivinä oon ajatellut vain kestää tätä vielä muutaman vuoden, että valmistuisin. Huonoina päivinä olisin valmis, vaikka heti pakkaamaan kamat.

Vierailija

Ehkä miehes käy töissä ja tarvitsee kaiken kotona oloajan palautumiseen.
Jos sinä olet kaiket ajat kotona niin en ymmärrä valitusta.

Vierailija

Lähde ja opiskele loppuun! Kummasti sitä pärjää!
Inhoan sanontaa "Asioilla on tapana järjestyä". - mutta omasta kokemuksestani voin allekirjoittaa ao. sanonnan.
Miehen tavoitteena näyttää olevan nujertaa sinut toimintakyvyttömäksi ja luultavasti myös torperoida valmistumisesta. Ehkä jo kanditasolla.
Häntä pystyyn ja eteenpäin!

Vierailija

Vinkkinä ap:lle: älä eroa niin, että yrität vielä viimeisenä keinona riitojen ja itkun kautta saada miehen tajuamaan epäoikeudenmukaisen käytöksensä – siitä ei ole mitään hyötyä. Tee ensin mielessäsi päätös erosta, sitten toteutat sen kylmän rauhallisesti. Olen itse eronnut narsistista ja nyt jos voisi palata ajassa taaksepäin, tekisin niin.

Vierailija

Jos lähdet nyt, olet valmistunut ennemmin, kuin huomaatkaan. Itse erosin vastaavanlaisesta miehestä ja kummasti alkoi elämä sujua ihan kaikilla elämän osa-alueilla :-) Opiskelu tietysti yksi niistä. Tämä mies kyllä tosin harrasti sellaista solvaamista, mitä kestikin sitten vuorokausia läpeensä... Että kyllä se siitä paremmaksi muuttuu, JOS lähdet. Tsemppiä.

Vierailija

Meilläkin tuota haukkumisten ja työnjaon osalta. :( Saattaa huutaa minulle riskeistä vaikka itse ei ole koneeseen laittanut mitään viiteen vuoteen. Pari kertaa vuodessa jos vie roskat on se uroteko ja hän hoitaa sen omasta mielestään aina. Jos huutaa on se muiden vikaa, jos raivostuttuaan heittää tavaroita on se muiden vikaa. Jos lapset ei tottele häntä on se minun vika, kun en ole kasvattanut oikein. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Välillä mietin miten hankin asunnon salaa ja muutan kun on poissa. Riidellään ja pyytelee anteeksi sekä lupaa muuttua. Sitä tuskin tapahtuu. Olen kuitenkin sen verran luvannut yrittää, että käy terapiassa (tähän vasta suostui eikä olla vielä varattu).

Heikommalla itsetunnolla olisin varmaan jo tappanut itseni...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla