Vierailija

Mies on oikeastaan koko suhteemme (3 v) ajan ollut työtön. Ihan alussa viimeisteli vielä opintojaan.

Minä olen ollut töissä koko suhteen ajan ja kaikki on mennyt ihan hyvin. Minä olen maksanut ison osan kuluistamme ja mies taas on tehnyt enemmän kotitöitä. Kumpikin on ollut tyytyväinen.

Nyt mies on päässyt keikkatyöläiseksi ja saa satunnaisesti töitä. Yhtäkkiä kaikki on muuttunut. Jos minulla on vaikka 10 h päivä (työmatkat siis mukaan lukien) ja hänellä 5 h (sama juttu) niin hän ei suostu tekemään mitään kun on kerran töissä. Samoin saattaa viedä minun eväsrasiaan pakkaamani ruoantähteet aamulla, koska hän tarvitsee töissä lounaan - no niin tarvitsen minäkin ja tuo oli se minun lounaani!

On myös alkanut tehdä sellaista että kaupassa ostaa ruokaa vain itselleen. Harmi vain ettei kerro sitä minulle, vaan sanoo vain että hän käy sitten kaupassa töiden jälkeen. Odotan tietty että hän ostaisi sen verran ruokaa että minäkin saan, mutta ei.

Onko tämä nyt joku vaihe pitkän työttömyyden jälkeen kun mies tuntee itsensä taas tärkeäksi vai mikä tässä on?

Kommentit (18)

Vierailija

Jos ei ymmärrä puhetta eli muuta tapojaan, kun asiasta keskustelee kannattaa erota. Laiskat miehet on just tollasia. Seuraavan työttömyysjakson aikana ei tee enää kotitöitä.

Tein sen virheen, että katsoin laiskuria liian pitkään. Ei ole kivaa, kun on tehnyt lapsen laiskan siipeilijän kanssa, mutta näinhän kiltti tyttökin sitten oppi vihdoinpitämään puoliaan. Kiitos äidille ja isälle kynnysmattokasvatuksesta!

Vierailija

Huh, tuli mieleen entinen poikaystäväni. Asuimme yhden kesän yhdessä, minä kävin kesätöissä ja hän oli kesälomalla. Lomalla hän ei tehnyt yhtään mitään, koska oli lomalla. Minä lähdin aamuviideltä polkupyörällä siivoushommiin, ja kun tulin alkuiltapäivästä kotiin, mies oli herännyt pari tuntia aiemmin ja urheiluohjelmia katsoessaan syönyt sopat, laatikot ja leikkeleet jääkaapista (minun inhoani tehosti se, että hän söi kaiken kylmänä, kun ei viitsinyt lämmittää eikä ollut ketään lämmittämässä). Hän ei osannut siivota eikä osannut tai halunnut tehdä mitään muutakaan, ei edes vaihtaa niitä kuuluisia renkaita autoonsa. Kun asiasta tuli erimielisyyksiä, hän korjasi tilanteen käymällä päivittäin äitinsä luona syömässä. Kaupassa hän ei tietenkään käynyt, koska oli jo syönyt kyllikseen.

Onnekseni kokeilin yhdessä asumista tuon tyypin kanssa ennen suurempaa sitoutumista. Oli helppo lähteä etuajassa takaisin opiskelupaikkakunnalle. Hän kyllä soitteli perään ja pari kertaa ilmestyi kyynelet silmissä ovelle, kun ikävöi niin, mutta kaukosuhde oli helppo lopettaa. Hän kyllä löysi hyvin nopeasti uuden, jonka pani paksuksi viivyttelemättä. Kun lapset olivat teini-ikäisiä, vaimo heitti miehen pihalle. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ehkä miehesi muuttuu entisekseen, ehkä ei. Näyttää siltä, että ei muutu. Älä yritä ymmärtää häntä liian pitkään, ihan oman itsesi vuoksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kuulostaa todella oudolta. Sen vielä ymmärtäisi, ettei ihan alussa lyhyenkään työpäivän jälkeen oikein jaksaisi tehdä kotitöitä, koska kyllähän töihin paluu on suuri muutos. Mutta tuo kaupassa käynti vain omasta puolesta ja sinun eväidesi varastaminen, WTF? Puhu miehesi kanssa.

Vierailija

Minä olen ollut viime kesästä saakka työttömänä ja mies on ollut kokopäivätyössä. Olen tehnyt ihan kaikki kotityöt, hoitanut lapset ja lisäksi olen remontoinut asuntoamme koko syksyn. Vähän vaikeaa ymmärtää miestäsi. Jos hän tekee osapäivätyötä ja sinä pitkää päivää, ei käy laatuun että kotityöt jakautuvat tasan. Ja jos olet ostanut teille molemmille ruoat tähän asti, miksi hän alkaa nyt ostaa itselleen ruokia ja lisäksi syödä eväitäsi. Hän ikään kuin viestittää sinulle, että on tärkeämpi kuin sinä, hänen työnsä on myös tärkeämpää kuin sinun. Itse ehkä nostaisin kytkintä tuossa vaiheessa.

Outo tilanne

Heh, miehenä luin tarinaa monttu auki :)

Veikkaukseni on, että miehesi äiti on aina tehnyt kaiken valmiiksi miehellesi. Ei tule siitä muuttumaan.  

Vierailija

Kannattaa nostaa kytkintä. Tuo itsekkyys tulee pahenemaan tuosta vielä monin verroin. Kokemuksen syvällä rintaäänellä puhun. Voi kunpa olisin ollut viisaampi 10 vuotta sitten, enkä olisi lastakaan silloisen miehen kanssa tehnyt, olisin säästynyt varsinaiselta helvetiltä. En ikimaailmassa olisi uskonut, miten miehen käytös muuttuu yhä itsekkäämmäksi ja itsekkäämmäksi, ja että lopulta päädyn turvakotiin ja oikeudenkäynteihin yms. Juuri kuvailemisiasi olivat ensimmäiset merkit, joita katsoin läpi sormien. 

Vierailija

On iso shokki lähteä töihin kolmen vuoden työttömyyden jälkeen. Se vie ihmisen koko kapasiteetin, väsyttää ja stressaa sekä henkisesti että fyysisesti. Ja voi tehdä ihmisestä todella itsekkään, koska hänen pitää tehdä niin paljon töitä sen eteen että pääsee samaan vireystasoon ja tehokkuuteen muiden kanssa. Sitä energiaa ei jää enää oikein yhtään mihinkään muuhun. Tuon tilanteen pitäisi tasaantua kun mies tottuu työrytmiin. Mutta oikeinhan tuo ei ole.  Puhukaa asiasta ja sopikaa, miten nyt jaatte kulut ja miten hankitte ruuat. Jos mies on jostain asiasta vihainen tai tuntee esimerkiksi alemmuutta töissä, kun joutuu käytännössä opettelemaan kaikki asiat siellä ja varmaan tekee vielä paljon virheitäkin, niin sitä ei saa purkaa sinuun. Et ole miehen äiti vaan puoliso.

Eiköhän tuo tuosta, kun sovitte uudet pelisäännöt. 

Vierailija

Meillä vähän sama tilanne mutta se tapahtui toisinpäin. Mies kävi vuosi sitten kokopäiväisesti töissä ja minä opiskelin. Luonnollisesti otin enemmän vastuuta kotitöistä. Nyt tilanne on kuitenkin se että olen työllistynyt valmistumisen jälkeen ja mieheni on ollut lomautettuna jo monta kuukautta. Silti edelleen minä hoidan päävastuun kotitöistä. Joka päivä klo 16 tullessani kotiin mieheni odottaa sohvalla ja kysyy mitä ruokaa aion tehdä. Tiskit tiskaamatta ja pyykit likaisena....

Vierailija

Mietipä kuinka käy, jos itse sairastut vakavasti tai jäät työttömäksi! Mies pitää rahansa ja sä et saa kunnon tukia, kun niihin lasketaan miehen tulot mukaan. Eroa äkkiä!!! Itsekkyys ei katoa toisesta!

Vierailija

Miehelle sopi hyvin, että sinä maksat kaiken. Nyt pihatailee omia rahojaan. Mikä on mun on mun ja mikä on sun on myös mun.

Juokse tässä vaiheessa ja kauas.

Vierailija

Miksi sinulla on isompi oikeus ottaa ruoanjämät evääksi? Koska kärppänä pakkaat ne itsellesi ja toteat miehelle, että sinä saat kalliilla ostaa omasi, minä otan nämä?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miksi sinulla on isompi oikeus ottaa ruoanjämät evääksi? Koska kärppänä pakkaat ne itsellesi ja toteat miehelle, että sinä saat kalliilla ostaa omasi, minä otan nämä?

Tämä kommentti ei kyllä oikein mulle avaudu?

Mies on selkeästi loinen - itse kamppailen samankaltaisesta eroon sillä erolla että taloudellisen hyväksikäytön lisäksi käyttää vakavaa henkistä väkivaltaa... Ja fyysistä orastavana... Kamalaa pelätä aviomiestään...

Lähde, kun vielä suhteellisen helppoa. Miksi pitkittää kärsimystään?

Vierailija

Meillä taas asia toisin päin - muija on ollut vuoden päivät työttömänä, itsehän "saan tehdä" 10-16h työpäivää, 3-7x viikossa. Täällä kotona se makaa selällään, lukien kirjoja, katsoen telkkarii ja päivitellen feisbookkia vähän väliä ja valittaa kun on kurkku ollu pikkusen kipee/sormeen sattuu/kynsi halkesi/hiukset ei oo pesty tms. Ja tietty kotityöt tekemättä. Vaikka ollut koko vitun päivän himassa. Itehän en ole edes varma osaako tuo luuska pesukonetta käyttää? Itse sit joutunut valituksista huolimatta tekee kotityöt, kun puhtaat astiat/vaatteet loppuneet, roskat alkaneet haista keittiössä (viimeksi oli kasattu söpösti ainakin 5pussia päällekkäin, josko ne siitä häippäsis jotenkin pois). Kaupassa käyntikin.. ei onnistu. Ei vaan jumalauta onnistu. Aina se olen minä joka käy kaupassa, töiden ohella tai jälkeen. Nyt viime kesänä ei taidettu ees kunnon kotiruokaa syödä, vaan kaiken maailman einespaskaa mitä kaupan hyllyltä vaan sai. Oma vikahan se oli et semmosta kannoin kaupasta kotiin, mutta ei yksinkertasesti itelläkään enää voimia riittänyt safkan tekemiseen. Jos hän nyt kerran kuussa sattui käymään kaupassa, eipä sieltä meikäläiselle irronnu mitään. Kaikki oli lähinnä vaan itselle. 

Em. asioista ku mainitsin, noin 8 kertaa, sain vaan vihat ja paskat niskaan. Eipä siis siitäkään apua ollu. 

Tossapa tuo lortto vieläki makaa, vaan eipä kauaa enää minun rahoilla. perkele.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meillä taas asia toisin päin - muija on ollut vuoden päivät työttömänä, itsehän "saan tehdä" 10-16h työpäivää, 3-7x viikossa. Täällä kotona se makaa selällään, lukien kirjoja, katsoen telkkarii ja päivitellen feisbookkia vähän väliä ja valittaa kun on kurkku ollu pikkusen kipee/sormeen sattuu/kynsi halkesi/hiukset ei oo pesty tms. Ja tietty kotityöt tekemättä. Vaikka ollut koko vitun päivän himassa. Itehän en ole edes varma osaako tuo luuska pesukonetta käyttää? Itse sit joutunut valituksista huolimatta tekee kotityöt, kun puhtaat astiat/vaatteet loppuneet, roskat alkaneet haista keittiössä (viimeksi oli kasattu söpösti ainakin 5pussia päällekkäin, josko ne siitä häippäsis jotenkin pois). Kaupassa käyntikin.. ei onnistu. Ei vaan jumalauta onnistu. Aina se olen minä joka käy kaupassa, töiden ohella tai jälkeen. Nyt viime kesänä ei taidettu ees kunnon kotiruokaa syödä, vaan kaiken maailman einespaskaa mitä kaupan hyllyltä vaan sai. Oma vikahan se oli et semmosta kannoin kaupasta kotiin, mutta ei yksinkertasesti itelläkään enää voimia riittänyt safkan tekemiseen. Jos hän nyt kerran kuussa sattui käymään kaupassa, eipä sieltä meikäläiselle irronnu mitään. Kaikki oli lähinnä vaan itselle. 

Em. asioista ku mainitsin, noin 8 kertaa, sain vaan vihat ja paskat niskaan. Eipä siis siitäkään apua ollu. 

Tossapa tuo lortto vieläki makaa, vaan eipä kauaa enää minun rahoilla. perkele.

Itse lopettaisin suhteen tuollaiseen ihmiseen mahdollisimman pian. Tuskin tulee tulevaisuudessakaan ottamaan vastuuta omasta elämästään.

Btw, toisen ihmisen nimittäminen luuskaksi ja lortoksi ei anna susta kovinkaan hyvää kuvaa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla