Vierailija

Laitan tämän nyt tänne, vaikken oikein tiedä miksi.

Äitini kuoli jokin aika sitten. Hän oli sairaalassa tajuttomana, tiedettiin ettei ole kauaa aikaa jäljellä. Sisareni (lähes kuusikymppinen) oli häntä katsomassa. Oli äidin sängyn vieressä, piteli kädestä ja jutteli, vaikkei äiti varmaan sitä kuullutkaan. Huoneeseen tuli käymään hoitaja toisen potilaan takia (tai oliko edes se syynä, en muista). Hoitaja marssi siskon luo ja kysyi "onko sinulla lapsia?" Sisko tietysti hämmentyi, vastasi vain "ei". Hoitaja sanoi korkeintaan "aha" tai jotain sen kaltaista ja poistui huoneesta. Ehkä hän ei sanonut mitään, poistui vain, en ole varma.

Siskolleni lapsettomuus on ollut surun aihe ja arka asia. Äidin kuolinvuoteella se ehkä nousi vielä vahvempana mieleen.

Haluaisin ajatella, että hoitajalla oli jokin muu syy kysyä kuin uteliaisuuden tyydyttäminen. Kaivattiinko tietoa kahvihuoneessa? Tuo kaikki tapahtui pienen terveyskeskuksen vuodeosastolla, missä nyt ylipäätään oli aika merkillistä. Toki ymmärrän että ihmiset tuodaan sinne kuolemaan, se on arkipäivää ja rutiinia. Äidillä tilanne oli toinen, hänelle sattui tapaturma, vielä sillä samaisella osastolla.

Jokainen varmaan näki, että siskoni oli tuossa tilanteessa liikuttunut. Siis haluaisin ajatella, ettei hoitaja ole niin tökerö, että änkeää juoruilunhaluisena sorkkimaan henkilökohtaisia asioita. Onko joku muu selitys kuin uteliaisuus?

Kommentit (16)

Vierailija

Ehkä hoitaja toivoi sisaresi lasten tulevan tukemaan äitiään surussa. Itse hoitajana olisin kyllä jatkanut kysymyksellä entä muita läheisiä, joiden kanssa keskustella ja vielä että myös meidän hoitajien kanssa voi myöhemminkin tulla juttelemaan tai soittaa. Tosin meidän yksikkö on niin pieni että "omitaan" kaikkien surut, isommassa paikassa kaikki potilaat ja omaiset ei niin läheisiksi pysty tulemaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Arvuuttelen että ehkä laki määrää että tällaisessa tilanteessa välittömästi otetaan yhteys kaikkiin lähiomaisiin. Lapset ehkä lasketaan lähiomaisiksi? Onhan kyse heidän mummista. Ja henkilökunta ehkä arvioi että siskosi ei ehkä olisi jaksanut hoitaa yhteydenottoa, tai että he vaan halusivat helpottaa siskosi tilannetta ja hoitaa yhteydenoton tai ehkä se on henkilökunnan velvollisuus  hoitaa ne yhteydenotot...

En jokatapauksessa missään nimessä voi kuvitella että henkilökunta pelkkää uteliaisuuttaan sellaista kyseli.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Arvuuttelen että ehkä laki määrää että tällaisessa tilanteessa välittömästi otetaan yhteys kaikkiin lähiomaisiin. Lapset ehkä lasketaan lähiomaisiksi? Onhan kyse heidän mummista. Ja henkilökunta ehkä arvioi että siskosi ei ehkä olisi jaksanut hoitaa yhteydenottoa, tai että he vaan halusivat helpottaa siskosi tilannetta ja hoitaa yhteydenoton tai ehkä se on henkilökunnan velvollisuus  hoitaa ne yhteydenotot...

En jokatapauksessa missään nimessä voi kuvitella että henkilökunta pelkkää uteliaisuuttaan sellaista kyseli.

Heillä oli tiedossa, että meitä sisaruksia on kaksi. Itse olen tuolla vuodeosastolla aika tuttu, koska olen käynyt siellä paljon, ennen kaikkea isäni ja nyt myös äitini asioissa. Olen heille ensisijainen yhdyshenkilö, joka on ilmoittanut tilanteiden kulusta myös siskolleni, joka asuu kauempana eikä pääse samalla lailla osallistumaan. Käsitys uteliaisuudesta tuli siksikin, että siskoni on tuolla vieraampi - hänestä ei vielä tiedetty olennaisia asioita. Kyseessä on pieni paikka maaseudulla, terveyskeskuksen vuodeosasto.

ap

Vierailija

Pelkästä uteliaisuudesta tuollaisen kysyminen olisi todella outoa. Kyllä kaikki enemmän viittaa siihen, että lähiomaisia on kartoitettu tuen ja asioiden hoitamisien takia. Ihmisen menehtyminen kun tuo mukanaan liudan hoidettavia asioita ja aivan lähimmillä ihmisillä asioiden hoitaminen voi olla tuossa tilanteessa ylivoimaista.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Arvuuttelen että ehkä laki määrää että tällaisessa tilanteessa välittömästi otetaan yhteys kaikkiin lähiomaisiin. Lapset ehkä lasketaan lähiomaisiksi? Onhan kyse heidän mummista. Ja henkilökunta ehkä arvioi että siskosi ei ehkä olisi jaksanut hoitaa yhteydenottoa, tai että he vaan halusivat helpottaa siskosi tilannetta ja hoitaa yhteydenoton tai ehkä se on henkilökunnan velvollisuus  hoitaa ne yhteydenotot...

En jokatapauksessa missään nimessä voi kuvitella että henkilökunta pelkkää uteliaisuuttaan sellaista kyseli.

Ei hoitohenkilökunta ole velvollinen ilmoittamaan kuin yhdelle nimetylle yhteyshenkilölle. Joskus pyydettäessä olen soittanut omaisen puolesta myös muille läheisille. Mutta en usko, että missään alettaisiin soittamaan läpi esimerkiksi lapsenlapsia. Itsellekin tulee ensimmäisenä mieleen, että ehkä he ajattelivat siskosi jaksamista. 

Vierailija

Ei siis ollut mitään käytännön syytä kysyä, onko hänellä lapsia vai ei. Siis tiedottamiseen liittyvää syytä. Totta kai haluan ajatella, että hoitaja mietti esim. sitä, keneltä sisko saisi tukea. Siinä tapauksessa olisi kyllä ollut mukava selittää mitä tarkoitti, ei vain lähteä pois. 

Jos äidin viimeisistä ajoista olisi jäänyt hiukan parempi muisto, niin en varmaan miettisi tällaisia. Yritän joskus purkaa ajatuksiani blogissa, jolloin se auttaisi edes itseäni. Tämä kysymys on vain pikkuasia.

ap

fefef

no kysyi siksi että heidät voi pyytää saraalaan jättämään viimeiset tjäähyväiset mummmolleen. Ihan selvä asia. On myös pikkulapsilla oikeus /tai isoilla, käydä kuolevan luona.

Vierailija

Oliko siskosi niin sekapäinen, että ei itse älynnyt kysyä hoitajalta? Vai onko hoitaja hänelle niin suuri auktoriteetti, että ei tullut mieleenkään kyseenalaistaa tuollaista kysymystä.

Näin itsekin lähes kuusikymppisenä äidin kuolinvuoteen vieressä istuneena ei tule mieleen ensimmäistäkään syytä, miksi hoitaja tuollaista olisi käynyt kysymässä. Tai tulee yksi: olisiko erehtynyt huoneessa tai henkilössä, ja kysymys oli tarkoitettu jollekin muulle.

Ei lähiomaisia kartoiteta moneen sukupolveen, eikä varsinkaan kaikkiin lapsenlapsiin oteta yhteyttä! Kyllä ihan yksi papereihin merkitty riittää, ja olihan tässä tapauksessa jo se varsinainen lähiomainen paikalla. 

Vierailija

Hoitajan näkökulmasta voin kertoa, että minua ei ainakaan kiinnosta potilaiden tai heidän läheistensä asiat yhtään enempää kuin asioiden hoitamiseksi on välttämätöntä. Hoidan satoja potilaita vuodessa, kyllä siinä on muutakin mietittävää. Tuotahan voi kysyä sieltä sairaalasta, että miksi on kysytty ja onko sisaresi siinä surussa ja hädässä tulkinnut oikein/muistaako kaiken? Joskus vaikealla hetkellä ihmisen mieli vääristelee asioita. Minulla on ollut lukuisia potilaita, jotka eivät esimerkiksi lainkaan ole omasta mielestään kuulleet että heidän syöpäänsä ei voida parantaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oliko siskosi niin sekapäinen, että ei itse älynnyt kysyä hoitajalta? Vai onko hoitaja hänelle niin suuri auktoriteetti, että ei tullut mieleenkään kyseenalaistaa tuollaista kysymystä.

Näin itsekin lähes kuusikymppisenä äidin kuolinvuoteen vieressä istuneena ei tule mieleen ensimmäistäkään syytä, miksi hoitaja tuollaista olisi käynyt kysymässä. Tai tulee yksi: olisiko erehtynyt huoneessa tai henkilössä, ja kysymys oli tarkoitettu jollekin muulle.

Ei lähiomaisia kartoiteta moneen sukupolveen, eikä varsinkaan kaikkiin lapsenlapsiin oteta yhteyttä! Kyllä ihan yksi papereihin merkitty riittää, ja olihan tässä tapauksessa jo se varsinainen lähiomainen paikalla. 

Ei, siskoni ei ole sekapäinen. Hän oli tuossa tilanteessa äärimmäisen liikuttunut eikä todennäköisesti pystynyt kysymään mitään ylimääräistä. Ei pystynyt reagoimaan omituiseen kysymykseen, joka tuli täysin puskista.

Vaikka sinä et sitä tiedä, niin kaikki ihmiset eivät ole mekaanisia olentoja, jotka eivät ikinä lamaannu, eivät vaikeissakaan tilanteissa.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hoitajan näkökulmasta voin kertoa, että minua ei ainakaan kiinnosta potilaiden tai heidän läheistensä asiat yhtään enempää kuin asioiden hoitamiseksi on välttämätöntä. Hoidan satoja potilaita vuodessa, kyllä siinä on muutakin mietittävää. Tuotahan voi kysyä sieltä sairaalasta, että miksi on kysytty ja onko sisaresi siinä surussa ja hädässä tulkinnut oikein/muistaako kaiken? Joskus vaikealla hetkellä ihmisen mieli vääristelee asioita. Minulla on ollut lukuisia potilaita, jotka eivät esimerkiksi lainkaan ole omasta mielestään kuulleet että heidän syöpäänsä ei voida parantaa.

Totta, itsekin tiedän ihmisen mielenliikkeistä ja muistamisesta oman työni puolesta jotain. Tässä tapauksessa en kyseenalaistaisi. Eikä hän tuosta asiasta tehnyt numeroa, otti vain puheeksi.

Kuten jo taisin kirjoittaa, niin tuon kyseisen paikan toimintakulttuuri on muihin verrattuna aika erikoinen, ja sen takia tuollaisiakin yksityiskohtia alkaa miettiä negatiivisemmin. Normipaikassa asennoituisi varmaankin heti niin, että tarkoittivat vain hyvää.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla