Lue keskustelun säännöt.
Itsetuhoisuus humalassa
27.12.2015 |
Nuorempana kärsin bulimiasta reilun vuoden verran, parantumisesta on kulunut pari vuotta aikaa, enkä ajattele ruokaa tai oksentamista arkena mitenkään. Ennen bulimiaa kärsin myös lievästä masennuksesta, johon kuului pientä itsetuhoisuutta. Nuista huonoista ajoista on aikaa jo 2-3vuotta. Elän onnellisessa parisuhteessa, harrastan aktiivisesti liikuntaa ja pärjään lukiossa hyvin. Olen kaikinpuolin onnellinen, mutta. Kännissä vajoan lähes aina nuihin synkkiin aikoihin takaisin. Olisin hetkessä valmis tappamaan itseni ja käyttäydyn todella itsetuhoisesti. Olen mm. Hakannut päätäni petoniseinään, heittäytynyt tuolilta alas pää edellä, viiltänyt käteen ja repinyt säärtä vereslihalle sekä oksennellut vain oksentamisen ilosta. Selvinpäin en ikinä, en siis ikinä kohtelisi itseäni noin. Onko tälläinen ihan ok laittaa laskuhumalan piikkiin, vai pitäisikö minun olla huolissani itsestäni?
Kommentit (11)
Sinulla on käsittelemättömiä asioita, jotka vaikuttavat siihen, että et arvosta itseäsi.
Kohtelet itseäsi kaltoin. Miksi?
Sinun tulisi olla juuri se, joka pitää itsestäsi huolta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisiäni en ole (vielä) satuttanut käytökselläni, koska he laittavat oksentelun humalan piikkiin samoin tuolilta tippumiset. Muuta he eivät ole joutuneet toistaiseksi todistamaan. Itseäni vaivaa eniten, että kumpuaako jostakin sisältäni tämä paha olo humalassa, jota en arkena vain huomaa, vai onko tämä puhtaasti alkoholin syytä. Juomisen lopettaminen ei kyllä ole vaikeaa minulle, mutta harmittavaa. Olen kuitenkin vielä niin nuori, että kaikki kaverini juoksevat baareissa vähän väliä, vaikka voihan siellä selvinkin olla :) Ap
Luultavasti on käsittelemättömiä asioita, vaikka se tuntuukin hassulta. Kävin aikoinaan tiheääntahtiinkin psykologin luona, joka lopulta oli sitä mieltä,että tapaamiset voidaan lopettaa. Ehkä tuolta mielen syövereistä on taas nousemassa jotain :/ Ap
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti on käsittelemättömiä asioita, vaikka se tuntuukin hassulta. Kävin aikoinaan tiheääntahtiinkin psykologin luona, joka lopulta oli sitä mieltä,että tapaamiset voidaan lopettaa. Ehkä tuolta mielen syövereistä on taas nousemassa jotain :/ Ap
Et ehkä tarvitsekkaan psykologia kertomaan sinulle sitä, että vain sinä itse voit vaikuttaa siihen miten elät.
Haluatko siis todellakin elää humalassa lyöden päätäsi seinään?
Veikkaan että mielesi sisällä "nukkuu" asioita jotka kännissä tunkevat esiin. Mä olen selvänä ok, mutta kännissä alan esim itkemään aina nykyään, jos yhtään saan siihen alkusysäystä. Käyn traumaterapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n sekoilu kuulostaa niin tutulta. Oma vaihtoehtoni oli lopettaa juominen useiksi vuosiksi. Sitten kokeilin taas, ja hommahan lähti saman tien lapasesta ja sama itsetuhoinen ralli päälle. Nyt olen taas raitis ja olen aloittanut asian työstämisen ammattilaisen kanssa. Toivottavasti selviäisi, mikä minua ajaa humalassa loukkaamaan ja satuttamaan itseäni ja muitakin. Tsemppiä ap:lle.
"Mukava" kuulla, etten ole asian kanssa yksin. Ehkä varaan nyt ajan psykologille tai ainakin jätän alkoholin kokonaan pois kuvioista ja kokeilen myöhemmin juomista uudestaan jos siltä tuntuu. En halua olla vaaraksi itselleni tai pilata tulevaisuuttani kännisekoilun takia.. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni humala voimistaa tunteita. Siinä on sen ihanuus ja kamaluus. Se, mitä tunnen, voimistuu satakertaiseksi humalassa.
Varaa aika psykologin juttusille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkkeet auttaa bibolaaritautiin.
Ei ole ok laittaa laskuhumalan piikkiin, jos itsellä olisi tuollaista oireilua niin en kyllä ryypiskelisi itseäni humalaan ikinä. Ihan vaan sekä itseäni että läheisiäni säästäisin sillä koska tuommoinen käytös on paitsi vaarallista sinulle niin erittäin raskasta läheisille.