Miten jotkut ihmiset on niin pelottomia?

Geenien ja kasvuympäristön eroavaisuudet. Noita tyyppejä on aina tarvittu jonkun verran, ne ovat niitä rämäpäitä, jotka ovat muinoin lähteneet etsimään uusia asuinalueita.

Useimmat ei vaan ajattele seurauksia. Se on se todellinen syy. :) Kuulisitpa mitä selityksiä päivystyksessä on ihmisillä jotka tulee sinne telottuna - useimmiten ei vaan pälkähtänyt mieleen mitä kaikkea voi sattua.  Ei vaan hoksattu ettei se hyvältä kuulostanut idea ollutkaan sitten ihan niin hyvä. Sellainen on ihmisluonto.

Annappa joku esimerkki mitä tarkotat. Olen kuulemma rohkeampi ja varmempi kun keskiverto(?) Mutta en nyt mitään rikollista tee.

Muakin kiinnostaisi. Mua on sanottu rohkeaksi, kun yo-rahoilla lähdin yksin viikoksi Pariisiin ja kun myöhemmin jätin työpaikan ja lähdin maailmalle kattelemaan ilman suurempaa tarkoitusta. (löysin kyllä vahingossa opiskelupaikan)

Minäkin olen ollut aina tuollainen riskejä ottava rohkea rämäpää ja nyt poikani on samanlainen. Uskon että se on geeneissä kun tämä piirre on niin nuorena tullut esiin. Olen aina riskeerannut enemmän kuin muut ja minua on kutsuttu hulluksi jne. mutta olen aina pärjännyt elämässä. Juu, asioita on toki myös menetetty ja jotkut riskit on ollut virheitä mutta jotenkin olen aina selvinnyt. Jotkut riskit ovat taas tuoneet minulle miehen ja lapset joita aina kaipasin. 

Ehkä se on myös sitä että kun tarpeeksi monta kertaa riskeeraa ja huomaa että mitään oikeasti kamalaa ei tapahdu ellei nyt ihan tyhmästi (laittomasti tai tuhoisasti) toimi. Elämäni muuttuu usein mutta ei yleensä huonommaksi vain erilaiseksi ja se tekee siitä mielenkiintoista. Toki jotain muuta tämä voisi stressata, mutta itse nautin siitä että saan nähdä monenlaisia elämänmuotoja.

Mitä tarkoitat huonolla käytöksellä ja virheiden tekemisellä?

Elämässä tekee aina virheitä. Mutta kun sitäpä ei etukäteen koskaan tiedä, mikä valinta poikii hyvää ja mikä pahaa, niin mitäpä sitä vatkaamaan -sen kun valitsee hauskimman. Virheiden pelkääminen ei estä tekemästä niitä.

Minua ei kaduta mikään tekemäni asia. Kaikista on seurannut jotain, mitä ilman en olisi halunnut jäädä. Jotkut nuorena ja ajattelemattomana sanotut sanat peruisin jos voisin, mutta kukapa ei. Ehkäpä niistäkin opin jotain, kun en ole niitä virheitä toistanut.

Mitä jos joku pelkää virheitä niin paljon ettei uskalla mitään. esimerkiksi ei uskalla ajaa autoa kun pelkää ajavansa jonkun yli.

Vierailija kirjoitti:

Geenien ja kasvuympäristön eroavaisuudet. Noita tyyppejä on aina tarvittu jonkun verran, ne ovat niitä rämäpäitä, jotka ovat muinoin lähteneet etsimään uusia asuinalueita.

Höpö-höpö!

Monet kyllä ajattelevat virheitä ja tietävät, että todennäköisesti he tulevat tekemään niitä. Mutta he laskevat, että virheiden seuraukset ovat silti vähemmän haitalliset kuin se, ettei edes yritä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos joku pelkää virheitä niin paljon ettei uskalla mitään. esimerkiksi ei uskalla ajaa autoa kun pelkää ajavansa jonkun yli.

niin.

Tämä on ihmisen synnynnäinen temperamenttipiirre. Osa ihmisistä vaan on varovaisempia ja osa rohkeampia, ja molemmilla on puolensa. Me arat ja varovaiset telotaan varmaan itseämme vähemmän kuin rämäpäisemmät, mutta toisaalta arkuus voi rajoittaa ja kaventaa elämää. Eikä esim. uusia mantereita olisi koskaan löydetty eikä menty Kuuhun, jos kaikki ihmiset olisi äärimmäisen turvallisuushakuisia ja varovaisia.

Kuten muidenkin temperamenttipiirteiden kanssa, niin tämänkin kanssa voi kyllä oppia selviämään paremmin tai huonommin. Eli liian peloton voi oppia käyttämään järkeä ennen kuin tekee jotain riskialtista, ja toisaalta liian arka voi oppia elämään niin että monissa asioissa oppii tekemään silti vaikka pelkää. Minä kun olen ääripelokas, niin ihan ajokortin ajo ja auton ajaminenkin oli jatkuvaa pelon ja jännityksen ja ahdistuksen kanssa taistelua. Mutta selvisin! Ei minusta silti koskaan tule temperamentiltani rohkeaa, olen aina arka ja varovainen, samoin kuin luonnostaan rohkea on sitä aina.

Minä olen ehkä osittain tuollainen. Esimerkiksi kun menin päiväkotiin ja kouluun ekaa kertaa niin äiti aina jaksaa muistuttaa kuinka vain sanoin heippa ja juoksin sisään, koko äidin olemassaolon unohtaen. Muut lapset tyyliin itki eteisessä tms. Lähdin myös vaihtoon toiselle mantereelle 17-vuotiaana, maahan jossa puhutaan minimaalisesti englantia. 19-vuotiaana seurasi kaakkoisaasian reppureissu, sohvasurffasin, liftasin ja matkustin yksin sekä tien päällä tavattujen muiden reissaajien kanssa, parhaimpia muistoja ikinä.

Eläinmaailmasta tähän liittyen tutkittu juttu. Ihmisethän nykyään aina ihailee sitä rohkeutta ja pelottomuutta. Mutta kun tutkittiin monia nisäkäslajeja niin arkojen ja säikkyjen emojen poikasilla oli merkittävästi suurempi todennäköisyys elää aikuiseksi asti ja lisääntyä kuin rohkeiden emojen poikasilla. Sitähän voisi ajatella ettei ne "nynnyt" saa ravintoakaan hankittua poikasilleen, mutta ilmeisesti se että valitsevat varovaisemmin piilopaikat, pakenevat varmuuden vuoksi pienestäkin äänestä, välttävät viimeiseen asti tappeluita ja haavoittamista, johtaa niin isoon kuolleisuuden vähenemiseen että se tulee tärkeämmäksi kuin esim. rohkeamman yksilön uskallus yrittää isompaa saalista.

Juuri eilen isän kanssa juteltiin, että kuinka hekin jälkeenpäin ajateltuna aika uhkarohkeasti minimipalkkalaisena/kotiäitinä ja lähes 15 vuotta "parhaimmillaan" vuoden määräaikaisilla työsopimuksilla (samalla työnantajalla onneksi) hankkivat talolainan ja vielä viisi lastakin. Tilanne, johon palstan mukaan ei saisi missään nimessä hankkiutua, mutta eipä sitä lapsena huomannut, että mitään puuttuisi ja ovat varsin hyvin toimeentulevia nykyään. Tiettyä tulevaan luottamista se on kyllä varmaan vaatinut.

Geneettistä lienee. 

Itse olen valitettavasti sieltä arkajalkojen ääripäästä. Asiaa ei varmaan auttanut, että vanhempani on luonnostaan rohkeita eivätkä ymmärtäneet minua lapsena yhtään. Tunsin aina olevani vääränlainen ihme kitisevä nynny. Ja minua yritettiin pakkorohkaista pakottamalla tilanteisiin joihin en uskaltanut mennä, esim. laittamalla vaan syvään veteen että alkaisin uida. Tulin aina vaan säikymmäksi kaikista pakkorohkaisuyrityksistä ja aloin kokea että minun vanhemmatkaan ei ole minun puolella, ja että olen heille vain ärsyttävä taakka kun olen vääränlainen.

Kyllähän tämä arkuus elämää vaikeuttaa ja rajoittaa. Esim. minulla on ollut ajokortti 8 vuotta. Uskallan kuitenkin ajaa lähinnä vain tuttuja reittejä. Kun vaihdoin työpaikkaa, kuljin ekat 2 vuotta bussilla vaikka se oli hankalaa, koska en uskaltanut kerta kaikkiaan ajaa töihin. Lopulta sitten niin uskalsin kokeilla että isäni tuli mukaan viereen varmistamaan että pärjään. Sen jälkeen olen käynyt töissä autolla. Mihinkään parkkihalleihin en uskalla ajaa, pelottaa etten osaa toimia oikein ja jään jumiin johonkin puomien taakse. Matkoilla en ole uskaltanut koskaan käydä, pelottaa miten pärjäisin lentokentillä ja siellä kohdemaassa. Luultavasti olisi silkkaa pelkoa ja ahdistusta koko matka. 

Kiva lisä on että kun se homma ei todellakaan pelkästään jää niihin pelon tunteisiin, vaan lisäksi kun minua jännittää, ihan oikeasti töpeksin valtavasti. Esim. saatan kolhia autoa kun yritän paniikkisena ajaa, tai lamautua täysin niin etten osaa tehdä muuta kuin itkeä.

Joskus toivoisin olevani psykopaatti niin olisin pelottomampi.

Varovaisestakin ihmisestä voi tulla suht peloton kun on pakottanut itsensä ottamaan riskejä ja huomannut, että ei menettänytkään mitään.

Epämääräinen aloitus. Tarkoititko narsisti-psykopaatteja jotka vahingoittaa muita tahallaan vai meitä omatunnollisia.

Vierailija kirjoitti:

Eläinmaailmasta tähän liittyen tutkittu juttu. Ihmisethän nykyään aina ihailee sitä rohkeutta ja pelottomuutta. Mutta kun tutkittiin monia nisäkäslajeja niin arkojen ja säikkyjen emojen poikasilla oli merkittävästi suurempi todennäköisyys elää aikuiseksi asti ja lisääntyä kuin rohkeiden emojen poikasilla. Sitähän voisi ajatella ettei ne "nynnyt" saa ravintoakaan hankittua poikasilleen, mutta ilmeisesti se että valitsevat varovaisemmin piilopaikat, pakenevat varmuuden vuoksi pienestäkin äänestä, välttävät viimeiseen asti tappeluita ja haavoittamista, johtaa niin isoon kuolleisuuden vähenemiseen että se tulee tärkeämmäksi kuin esim. rohkeamman yksilön uskallus yrittää isompaa saalista.

You Stupid Idiot 

Etkö vieläkään ole tajunnut ?

Sinccis 

Sulle kerrotaan sitä mitä sä haluat kuulla. Jumala on vttumainen.

Eikö ?

Vierailija kirjoitti:

Varovaisestakin ihmisestä voi tulla suht peloton kun on pakottanut itsensä ottamaan riskejä ja huomannut, että ei menettänytkään mitään.

Tai sitten voi tulla entistä säikympi kun ne kaikki riskinotot menee pieleen juuri sen hysteerisen jännittämisen takia.

-15