Vierailija

Olin viime viikolla kammottavan väsynyt, turhautunut, kiukkuinen ja ahdistunut. Halusin nukkua koko ajan, hereillä ollessani itkin lohduttomasti ja toivoin kuolevani.
Tällä hetkellä helvetin hyvä fiilis. Stressiä on mutta se ei kaada minua ja voin ajatella selkeämmin enkä masennu vaan luulen asioiden parantuvan ennemmin tai myöhemmin. Energiaa riittää, ei vituta ja jaksan keskittyä!! :)
Johtuukohan joulusta ja perheen läsnäolosta vai kun kolmas viikko kun syön thyroxinia kilpirauhasen vajaatoimintaan :) ihanaa jos lääke on alkanut vaikuttamaan vuosien oireiluun ja pimeyteen!

Kommentit (19)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hienoa jos thyroxin auttaa! Onnea ja hyviä jatkoja.

Niinpä!! Toivottavasti tämä hyvä olo on  tosiaan thyroxinista johtuvaa :) Kiitos. samoin sinulle! 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vai ihan perusepävakaa tunne-elämän häiriö?

No tuskinpa. On minulla ollut kauan jo oireita kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyen ja kuukausi takaperin lääkärissä käytyäni ja kun verikokeet oli otettu, niin oli kilpirauhasarvot aivan päin mäntyä sekä huonontuneet lyhyessä ajassa todella paljon. Sen lisäksi kaula turvoksissa ja kilpirauhanen suurentunut. 

Olo oli pitkään niin kamala. Väsytti, vitutti, ahdisti, raivostutti aivan järkyttävästi. Se väsymys oli kieltämättä kauheinta ja kun elämänilo oli kadonnut. On se kauheeta kun nuori nainen ei jaksa edes roskia viedä roskiin, ennen kun on aivan pakko kun roskapussit haisee ja porukkaa tulossa kylään. 

Jos piiitkästä aikaan oleva paljon parempi fiilis johtuu thyroxinista, niin voin sanoa olevani niin onnellinen! Uusi elämä olisi tiedossa jos vain oireet häviäisi pikkuhiljaa kokonaan. Vuosia tätä hoidettiin masennuksena kunnes pari kk syötyäni mielialalääkkeitä niin heitin ne pois, onneksi kun syy oli joku aivan muu. Tosin olihan mulla vakavia itsemurha ajatuksia kauan mutta kun tätä sairautta ei hoideta niin se todellakin vetää elämänilon alta kun sinusta ei ole mihinkään, lihot vaikka syöt terveellisesti, ajatus ei kulje etkä käsitä mikä sinua vaivaa ja luulet olevasi vain helvetin idiootti. Se on niin kamalaa ja varsinkin kun et tiedä mikä sinulla on.

Ap 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jaahas, kilpirauhasta voi syyttää siis  kaikesta :)

Ei jumalauta mitä provoilua taas. 

Kilpirauhanen on hyvin tärkeä elin, joka vaikuttaa pitkälle sekä fyyiseen, että henkiseen toimintaan. 

Jos aihe ei ole sinulle tuttu, niin tietoa löytyy runsaasti netistä. Jos sinua ei kiinnosta, niin turha tulla provosoimaan kun et sairaudesta tai aloittajan asioista mitään tiedä paitsi, että hänelle on vajaatoiminta todettu. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kaksisuuntainen mielialahäiriö? Eikös siinä vellota maanisista huippufiiliksistä masennuksen alimpaan helvettiin?

Juu. Joskus tätä minulla epäiltiinkin vahvast. Olin siihen aikoihin todella maassa ja joskus oli pakko koota itsensä, että sain käytyä koulun loppuun ja muutenkin, olin huono näyttämmään tunteitani niin kätkin ne syvemmälle ja minusta tuli ylienerginen enkä välittänyt juuri mistään. Ryyppäsin ja pidin muutenkin hauskaa ja jossain vaiheessa lähdin taas alamäkee kohti ja kovaa. Näinä aikoina minulle se todettiinkin. 

Aloitin itsetutkiskelun ja epäilen vahvasti, että en siitä kärsi. Olin kuitenkin masentunut ja jaksamaton vaikka yritin ponnistella ja olla reipas sekä iloinen, olin yliväsynyt. En enää yrittänyt ponnistella ja pysähdyin katsomaan elämääni. Se oli aivan kaaoksessa, totaalisesti. Ihmiset, raha-asiat, alkoholismi, peliriippuvuus ja kaikki oli hujanhajan ja ryhdistäydyin. Vähensin dokaamista enkä yrittänyt esittää mitään.

Tuli musta sit rauhallinen ja annoin aikaa käsitellä tunteitani rauhassa ja elämä onkin ollu tasaista vaikkakin stressaavaa silti mutta en ole antanut sille yliotetta tai tarkoitan, etten halua enää vetää ylilyönniksi kaiken suhteen ja pakoilla asioita ryyppäämällä ja etsimällä nautintoa vääristä asioista. 

Kilpirauhasen vajaatoimintaa epäilin pitkään, jo lapsesta. Oireet kehittyivät vuosien saatossa vaikemmiksi ja voimistuivat niinkun yleensä sairaudessa on tapana. Vasta vuoden sisään se on sitten näkynyt arvoissakin koko ajan voimakkaammin ja tällä hetkellä aivan persiillään ne arvot ovatkin. 

Välillä epäilin masennusta, välillä kaksisuuntaista ja lopulta se olikin vajaatoimintaa. Oli alkoholilla ja masennuksellakin toki osansa jossain vaiheessa ja vajis varmasti pahensi oireita ja halusin vain kuolla. 

On ollut paljon sekä fyysisessä, että henkisessä hyvinvoinnissa takkuilua ja vajaatoiminta sekä henkinen hyvinvointi on ollut kova taakka porskuttaa eteenpäin. 

Tämän kaiken kokeneena toivon todella todella paljon, että thyroxini on se vaikuttava tekijä tässä olossani ja saan elämäni hallintaan myös jaksamisen puolesta. 

Ap 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksisuuntainen mielialahäiriö? Eikös siinä vellota maanisista huippufiiliksistä masennuksen alimpaan helvettiin?

Juu. Joskus tätä minulla epäiltiinkin vahvast. Olin siihen aikoihin todella maassa ja joskus oli pakko koota itsensä, että sain käytyä koulun loppuun ja muutenkin, olin huono näyttämmään tunteitani niin kätkin ne syvemmälle ja minusta tuli ylienerginen enkä välittänyt juuri mistään. Ryyppäsin ja pidin muutenkin hauskaa ja jossain vaiheessa lähdin taas alamäkee kohti ja kovaa. Näinä aikoina minulle se todettiinkin. 

Aloitin itsetutkiskelun ja epäilen vahvasti, että en siitä kärsi. Olin kuitenkin masentunut ja jaksamaton vaikka yritin ponnistella ja olla reipas sekä iloinen, olin yliväsynyt. En enää yrittänyt ponnistella ja pysähdyin katsomaan elämääni. Se oli aivan kaaoksessa, totaalisesti. Ihmiset, raha-asiat, alkoholismi, peliriippuvuus ja kaikki oli hujanhajan ja ryhdistäydyin. Vähensin dokaamista enkä yrittänyt esittää mitään.

Tuli musta sit rauhallinen ja annoin aikaa käsitellä tunteitani rauhassa ja elämä onkin ollu tasaista vaikkakin stressaavaa silti mutta en ole antanut sille yliotetta tai tarkoitan, etten halua enää vetää ylilyönniksi kaiken suhteen ja pakoilla asioita ryyppäämällä ja etsimällä nautintoa vääristä asioista. 

Kilpirauhasen vajaatoimintaa epäilin pitkään, jo lapsesta. Oireet kehittyivät vuosien saatossa vaikemmiksi ja voimistuivat niinkun yleensä sairaudessa on tapana. Vasta vuoden sisään se on sitten näkynyt arvoissakin koko ajan voimakkaammin ja tällä hetkellä aivan persiillään ne arvot ovatkin. 

Välillä epäilin masennusta, välillä kaksisuuntaista ja lopulta se olikin vajaatoimintaa. Oli alkoholilla ja masennuksellakin toki osansa jossain vaiheessa ja vajis varmasti pahensi oireita ja halusin vain kuolla. 

On ollut paljon sekä fyysisessä, että henkisessä hyvinvoinnissa takkuilua ja vajaatoiminta sekä henkinen hyvinvointi on ollut kova taakka porskuttaa eteenpäin. 

Tämän kaiken kokeneena toivon todella todella paljon, että thyroxini on se vaikuttava tekijä tässä olossani ja saan elämäni hallintaan myös jaksamisen puolesta. 

Ap 


Täällä yks anonyymi mamma pitää peukkuja sen puolesta! Elämässä tosiaan on muutenkin tarpeeks taisteltavaa ilman et tarvii omaa kehoaankin/aivojaankin vastaan taistella.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksisuuntainen mielialahäiriö? Eikös siinä vellota maanisista huippufiiliksistä masennuksen alimpaan helvettiin?

Juu. Joskus tätä minulla epäiltiinkin vahvast. Olin siihen aikoihin todella maassa ja joskus oli pakko koota itsensä, että sain käytyä koulun loppuun ja muutenkin, olin huono näyttämmään tunteitani niin kätkin ne syvemmälle ja minusta tuli ylienerginen enkä välittänyt juuri mistään. Ryyppäsin ja pidin muutenkin hauskaa ja jossain vaiheessa lähdin taas alamäkee kohti ja kovaa. Näinä aikoina minulle se todettiinkin. 

Aloitin itsetutkiskelun ja epäilen vahvasti, että en siitä kärsi. Olin kuitenkin masentunut ja jaksamaton vaikka yritin ponnistella ja olla reipas sekä iloinen, olin yliväsynyt. En enää yrittänyt ponnistella ja pysähdyin katsomaan elämääni. Se oli aivan kaaoksessa, totaalisesti. Ihmiset, raha-asiat, alkoholismi, peliriippuvuus ja kaikki oli hujanhajan ja ryhdistäydyin. Vähensin dokaamista enkä yrittänyt esittää mitään.

Tuli musta sit rauhallinen ja annoin aikaa käsitellä tunteitani rauhassa ja elämä onkin ollu tasaista vaikkakin stressaavaa silti mutta en ole antanut sille yliotetta tai tarkoitan, etten halua enää vetää ylilyönniksi kaiken suhteen ja pakoilla asioita ryyppäämällä ja etsimällä nautintoa vääristä asioista. 

Kilpirauhasen vajaatoimintaa epäilin pitkään, jo lapsesta. Oireet kehittyivät vuosien saatossa vaikemmiksi ja voimistuivat niinkun yleensä sairaudessa on tapana. Vasta vuoden sisään se on sitten näkynyt arvoissakin koko ajan voimakkaammin ja tällä hetkellä aivan persiillään ne arvot ovatkin. 

Välillä epäilin masennusta, välillä kaksisuuntaista ja lopulta se olikin vajaatoimintaa. Oli alkoholilla ja masennuksellakin toki osansa jossain vaiheessa ja vajis varmasti pahensi oireita ja halusin vain kuolla. 

On ollut paljon sekä fyysisessä, että henkisessä hyvinvoinnissa takkuilua ja vajaatoiminta sekä henkinen hyvinvointi on ollut kova taakka porskuttaa eteenpäin. 

Tämän kaiken kokeneena toivon todella todella paljon, että thyroxini on se vaikuttava tekijä tässä olossani ja saan elämäni hallintaan myös jaksamisen puolesta. 

Ap 


Täällä yks anonyymi mamma pitää peukkuja sen puolesta! Elämässä tosiaan on muutenkin tarpeeks taisteltavaa ilman et tarvii omaa kehoaankin/aivojaankin vastaan taistella.

Näinpä! Kiitosta tsempeistä! 

Ap 

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla