Vierailija

Olen oudossa tilanteessa mutta toisinaan melko tyytyväinen mutta joskus toivoisin yhteisen ja vakaan suhteen meille ja perheen. Tosin monen asioiden pitäisi muuttua enkä usko, että asiat voisivat parantua niin paljoa, että yhteinen tulevaisuus olisi mahdollista.

Olemme seurustelleet. Olen tullut petetyksi ja luottamus sekä itsetunto mureni. Muitakin ongelmia oli suhteessa ja molemmat väsyivät eikä se tuntunut enää muulta kun surulta ja ahdistus oli kammottava sekä vihaa oli kammottavasti toisiamme kohtaan.
Kuitenkin vuosia sitten eronneina mutta silti ystävinä jatkettu matkaa. Toisinaan ollut mustasukkaisuutta, seksiä, vastapalveluksia, yhteisiä suunnitelmia ja muuta mutta kun molemmat huomasimme ettei se ole hyväksi kummallekkaan niin olemme hiljaa hyväksyneet tilanteen, että jos haluamme olla toistemme elämässä niin mustasukkaisuus ja seksi saa kadota. Muuten me vain ajaudutaan vihaan eikä kummallakaan ole hyvä mieli.
Joten olemme pysyneet hiljaa toistemme suhteista eikä ole seksiä ja tiedostamme että molemmilla on uusi elämä eikä siihen uuteen saa toinen vaikuttaa. Kumpikaan ei kuitenkaan halua kuulla eikä nähdä uusia tuttavuuksia.

Välillä vietämme aikaa yhdessä ja meillä on hauskaa. Nauramme ja kiusottelemme toisiamme ja toisinaan voidaan sanoa asioita aivan suoraan ja vaikka riidellä, ei tarvitse esittää mitään ja saa olla juuri niin oma itsensä ja näyttää tunteensa, tietäen, että toinen tukee ja jakaa mielipiteensä rehellisesti ja erimielisyydet sovitaan.
Rakastamme toisiamme ja kunnioitamme toisiamme enemmän nyt kuin mitä olimme kun olimme pari.
Vieläkin olemme läheisiä, saatamme halata tai jopa suudella ja nukkua yhdessä mutta meidän ei tarvitse sitoutua tai ajaa toista nurkkaan tietäen, että emme jätä toisiamme ja ystävyys pysyy ilman stressiä toimivasta suhteesta. Kaikki on oikein hyvin nyt mutta toisinaan me olemme niin "me", että olisi ihanaa olla oikeasti yhdessä, se ei kuitenkaan toimi.
Voisin melkein kuvailla tätä sisarus suhteeksi mutta joka on kuitenkin vielä enemmän.

Kenelläkään kokemuksia tällaisesta? Miten on suhteen lopulta käynyt? Tiedän kuitenkin, että jos toinen löytää vakavan suhteen niin asiat muuttuu paljon koska emme voi olla niin läheisiä ja menetän tai toisinpäin hän menettää hyvän ystävän.

Kommentit (15)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Paras ystävä on eksä, se tuntee minun hyvät ja huonot puoleni. Itse en parisuhdetta haikaile, mutta ystävyys on ehkä parempi olotila.

Vierailija

Minulla samanlaiselta tuntuva tilanne nyt exän kanssa. Riideltiin parisuhteessamme jatkuvasti, eron myötä asiat hyvin. Meillä tosin myös lapsia että senkin vuoksi ihana kun ollaan ystäviä. Seksi ei kuulu nykyiseen suhteeseemme, eikä suudelmat, mutta jos olen esim hänen luonaan joskus yökylässä (lasten takia) niin nukun hänen kanssaan samassa sängyssä. Uutta suhdetta ei ole kummallakaan, en ole kyllä sitä aktiivisesti edes etsinyt. En halua takaisin suhteeseen exän kanssa, jotkut vain tekevät toisistaan suhteessa sekopäisen, kuten me teimme toisemme. En tiedä miten tämä muuttuu kun toinen kohtaa uuden ihmisen, yökyläilyt varmaan jää mutten usko että ystävyys loppuu koskaan.

Vierailija

Olen samassa tilanteessa. Emme voi olla yhdessä emmekä erossa. Molempia on kokeiltu, monta kertaa. Tilanne on mahdoton. En tiedä miten tästä eteenpäin. Kolme vuotta jo yritetty jatkaa omia elämiämme, mutta joku käsittämättömän vahva voima vetää meitä yhteen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen samassa tilanteessa. Emme voi olla yhdessä emmekä erossa. Molempia on kokeiltu, monta kertaa. Tilanne on mahdoton. En tiedä miten tästä eteenpäin. Kolme vuotta jo yritetty jatkaa omia elämiämme, mutta joku käsittämättömän vahva voima vetää meitä yhteen.

Meillä on täsmälleen juuri tällainen tilanne! Tosi ihmeellistä. Ollaan yritetty pysyä toistemme elämästä pois ja joskus jopa onnistuttu mutta sitten tapahtuu taas jotain ja kuminauha on venynyt tarpeeksi pitkälle ja pamahtaa yhteen. Kuulostaa helvetin tyhmälle ja ehkä sitä se onkin mutta onneksi nyt on hyvä kuitenkin olla. Rakkautta se on ja miksipä siitä nyt väkisin täytyisi luopua jos se ei tuota kummallekkaan hyvää oloa kun kuitenkin ystävinä suhde toimii. En tiedä vaan miten käy kun uusia kumppaneita tulee.. ehkä ystävyys jäätyy tai sitten ei :) 

Kiva, että muutama on käynyt vastaamassa! 

ap 

Vierailija

Olen ollut samassa tilanteessa ja se on ollut kuluttavinta aikaa elämässäni. Ne turhat toivot että juttu toimisi, se pieni mustasukkaisuus mikä vaivaa kuitenkin koko ajan, se ettei näe hetkeen mutta tunteet taas palaavat kun harrastetaan seksiä tai ollaan lähekkäin. Sellainen veivaaminen ei ole mielestäni kovin tervettä enkä ymmärrä että voiko sellainen sopia kenellekään. Järkevämpää on mielestäni olla joko yhdessä tai ystäviä, kaikki välimuodot yleensä loppupeleissä vain satuttavat jompaa kumpaa. Varsinkin jos tuollainen jatkuu jonkun vuoden tai pidempään.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla